Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Onko hiihtokuninkaan äiti hiihtokuningatar?


Eka Vekara hiihti ensimmäisissä "oikeissa" hiihtokilpailuissaan tänään 2005-2006 -syntyneiden sarjassa kolmanneksi! Voi että pieni mies voi olla pollea!! Ja urhea: pakkasta oli -17 astetta ja tuuli niin, että tukka lähti, mutta niin vaan heppula veteli 50 sekunnin ajan ladulla kuin tuulispää, ja kohtalaisen hyvällä tyylillä vielä, vaikka itse sanonkin.

Pelkäsin koko ajan palkintojen jaon jälkeen, että hiihtokuningas pussaa pokaaliaan ja huulet jäätyy siihen kiinni :-D Varpaat kyllä kylmenivät monoissa, joita ei kuitenkaan, mitenkään, milloinkaan voinut ennen autoon takaisin istumista ottaa pois. Pitihän sitä nyt sentään myös näyttää hiihtosankarilta.

Kuningataräiti sai tosissaan hypähdellä Hevisauruksen tahdissa, vaikka oli pakkautunut nahkarukkasten ja toppahousujen ja untuvatakin ja huopatossujen sisään varsin tukevasti. Kaikista kehon osista peukalot päättivät jäätyä eniten. Käsittämätöntä. Herra Mies sentään teki töitä lämpimänä pysyäkseen ja laski liukurilla EV:n kanssa vuorotahtia, laskiaistapahtumassa kun oltiin. Se on hassun ja hienon rajamailla, kun 185 senttiä ja 90 kiloa miestä viilettää muoviläpyskä pepun alla mäkeä alas. Minä keskityin kuulumisten vaihtoon tuttujen äitien kanssa...

Harmi, että oli niin äärettömän kova tuuli, ja ankara pakkanen siihen lisäksi. Jos olisi ollut hieman armollisempaa, auringossa seisoskelu olisi tuntunut aivan upealta. Kevätahavahan siinä tosin olisi talven kalventamaa naamavärkkiä uhannut. Nyt, jos oikein kovasti tuijotan, voin sanoa, että posket ovat viiman ansiosta hieman punaiset. Nenä sen sijaan on lähes valkoinen, niin arktiset olosuhteet tänään olivat, ja ovat edelleen tästä ikkunasta ulos katsoessani. Aurinko kyllä paistaa aivan ihanasti vieläkin! Päivä on todella pidentynyt. Kyllä se kesä tulee!

Kesän odotuksesta puheenollen: olen kärsinyt ensimmäiset kylvötappioni, ja vielä todella harmittavalla tavalla. Joka ainoa niistä pontevista hopeaeukalyptuksen aluista otti ja nyykähti. Hengetönnä kaikki tyynni. Ja niin hienosti kun aloittivat... Pitää ottaa uusintakylvöt, ja toivoa parempaa menestystä. Mikähän ihme etiäinen saikin minut ostamaan kaksi pussia siemeniä?? Oman tappion havaitseminen tänään ei kuitenkaan harmittanut ihan niin paljon, kun pienen miehen aito onni Elämän Ensimmäisestä Pokaalista täytti koko kodin. Toivottavasti hän ei halua nukkua sen kanssa!

Kuningataräidin elämä ei kuitenkaan kovin kuninkaalliseksi menestyksen myötä muuttunut. Hiihtokuningas ja hänen isänsä lähtivät pelaamaan sählyä, ja äiti käärii nyt hihat ja lähtee lämmittämään saunaa.

8 kommenttia:

~R&T~ kirjoitti...

Onnea kuninkaallisille :)

Harmi eucalyptuksia, toivottavasti uudet siemenöiset alkaa kasvaa kuten kuuluu..

Pakkasta on totisesti piiannut ja koko tulevaksi viikoksi samanlaista luvassa *hrr*
Aurinko on kyllä upea keväthangella loistaessa ja lämmittää sisälle ikkunoista jo hyvin!

Saila kirjoitti...

Oi onneksi olkoon! Olet nyt tosiaan Kuningataräiti, Queen Mother. Todella urhea ja hieno saavutus! (Siis pojalta, huom. ei kaikki kunnia sentään sinulle ;-)
Voi noita eukalyptuksia, jos käytät saman mullan niin käytä se mikroaaltouunin kautta, jos mullassa vaikka on taimipoltetta. Se kai on yleisin taimien nuupahduttaja.
Itsekin tässä mietin, että johan pitäisi pari pisamaa ilmestyä naamaan, niin on voimakas aurinko. Ihana <3 Ja nyt vasta alkaa mennä mailleen. Ihanaa <3

Raakki kirjoitti...

Komeat onkin pokaalit nykyään. Ennen oli vaan jokin mitali tai parhaassa tapauksessa pikkulusikka.

intopii kirjoitti...

Kiitos onnitteluista! Pysti on TODELLAKIN komea. Nurmijärven Lionsit osasivat pistää parasta pöytään :-D

Mun täytyy varmaan "nukettaa" se multa, sillä... jaa, ehkä ei olekaan samasta pussista seuraava lasti. Vara ei kyllä venettä kaada; kuinkahan pitkä mikrotus ja millä volyymilla tappaa pöpöt ja sienitaudit?

Pisamia täälläkin odotellaan, sen verran on omaakin punaa purkkien ohella olemassa :-)

Oi, minulla on uusi lukija! Tervetuloa Talikkoon ja taikasauvaan, Maiju!!

Inkivääri kirjoitti...

Oikein ihanaa ystävänpäivää hiihtoKuningattarelle ja koko poppoolle:)

intopii kirjoitti...

Kiitos samoin sinulle, Inkivääri! Ja teille muillekin, tietysti <3

Saila kirjoitti...

Öh, älä multa kysy... suutarin lapsella ei ole kenkiä. En ole koskaan mikrottanut multaa, eikä mulla edes ole mikroa, googlettamalla varmaanlöytyy.

intopii kirjoitti...

Saila: Ehkä seuraavassa lehdessä on juttu tästä ;-)