Onko hiihtokuninkaan äiti hiihtokuningatar?

Eka Vekara hiihti ensimmäisissä "oikeissa" hiihtokilpailuissaan tänään 2005-2006 -syntyneiden sarjassa kolmanneksi! Voi että pieni mies voi olla pollea!! Ja urhea: pakkasta oli -17 astetta ja tuuli niin, että tukka lähti, mutta niin vaan heppula veteli 50 sekunnin ajan ladulla kuin tuulispää, ja kohtalaisen hyvällä tyylillä vielä, vaikka itse sanonkin.

Pelkäsin koko ajan palkintojen jaon jälkeen, että hiihtokuningas pussaa pokaaliaan ja huulet jäätyy siihen kiinni :-D Varpaat kyllä kylmenivät monoissa, joita ei kuitenkaan, mitenkään, milloinkaan voinut ennen autoon takaisin istumista ottaa pois. Pitihän sitä nyt sentään myös näyttää hiihtosankarilta.

Kuningataräiti sai tosissaan hypähdellä Hevisauruksen tahdissa, vaikka oli pakkautunut nahkarukkasten ja toppahousujen ja untuvatakin ja huopatossujen sisään varsin tukevasti. Kaikista kehon osista peukalot päättivät jäätyä eniten. Käsittämätöntä. Herra Mies sentään teki töitä lämpimänä pysyäkseen ja laski liukurilla EV:n kanssa vuorotahtia, laskiaistapahtumassa kun oltiin. Se on hassun ja hienon rajamailla, kun 185 senttiä ja 90 kiloa miestä viilettää muoviläpyskä pepun alla mäkeä alas. Minä keskityin kuulumisten vaihtoon tuttujen äitien kanssa...

Harmi, että oli niin äärettömän kova tuuli, ja ankara pakkanen siihen lisäksi. Jos olisi ollut hieman armollisempaa, auringossa seisoskelu olisi tuntunut aivan upealta. Kevätahavahan siinä tosin olisi talven kalventamaa naamavärkkiä uhannut. Nyt, jos oikein kovasti tuijotan, voin sanoa, että posket ovat viiman ansiosta hieman punaiset. Nenä sen sijaan on lähes valkoinen, niin arktiset olosuhteet tänään olivat, ja ovat edelleen tästä ikkunasta ulos katsoessani. Aurinko kyllä paistaa aivan ihanasti vieläkin! Päivä on todella pidentynyt. Kyllä se kesä tulee!

Kesän odotuksesta puheenollen: olen kärsinyt ensimmäiset kylvötappioni, ja vielä todella harmittavalla tavalla. Joka ainoa niistä pontevista hopeaeukalyptuksen aluista otti ja nyykähti. Hengetönnä kaikki tyynni. Ja niin hienosti kun aloittivat... Pitää ottaa uusintakylvöt, ja toivoa parempaa menestystä. Mikähän ihme etiäinen saikin minut ostamaan kaksi pussia siemeniä?? Oman tappion havaitseminen tänään ei kuitenkaan harmittanut ihan niin paljon, kun pienen miehen aito onni Elämän Ensimmäisestä Pokaalista täytti koko kodin. Toivottavasti hän ei halua nukkua sen kanssa!

Kuningataräidin elämä ei kuitenkaan kovin kuninkaalliseksi menestyksen myötä muuttunut. Hiihtokuningas ja hänen isänsä lähtivät pelaamaan sählyä, ja äiti käärii nyt hihat ja lähtee lämmittämään saunaa.