Mistähän ihmeestä johtuu (en tiedä, kun en ole koskaan asiaa selvittänyt), että meidän mustaherukkapensaat alkavat kellastuttaa lehtiään heti, kun sato on poimittu? Pensaat ovat niin ikävän syksyisen näköisiä heti, kun saavat oksansa takaisin pystympään asentoon. Oikein harmittaa. Ja sitten tulee hätä: pitäisikö niille antaa syyslannoite saman tien, että ehtivät hyödyntää sen?
En nimittäin saanut sitä sunnuntaista sadetta lannoituksen levittämistä varten. Sade tuli lauantaiaamuna yhdeksästä noin puoli yhteentoista, juuri silloin, kun ajoin auto täynnä taimivaihtoon menossa olevia kasveja kohti Porvoota. Sadetta tuli taas jyrinän ja paukkeen kanssa, mikä turvallisessa sitikassa istuen vain nauratti. Täytyy sitä ihmisen olla hieman hölmö: Tina Turner laulaa radiossa River deep, mountain high, pienen norsun kokoinen ruusupuska jököttää pelkääjän paikan jalkatilassa, kun ei enää muualle mahtunut, pitkät angervon oksat huojuvat takakontin ikkunaa vasten, kun hattuhylly oli pakko irrottaa tilanpuutteen vuoksi, ja vettä tulee Porvoon moottoritiellä niin, ettei eteensä näe. Vaan kun on se taimivaihto! Minkähänkokoisia rakeita olisi pitänyt ropista tuulilasiin, että olisin kääntynyt takaisin...?
Kannatti mennä. Perillä odotti ihana puutarha, hyvää seuraa ja maittavat nyyttärieväät. Bonuksena oli lisäksi nuoren neidin tarjoilema itämainen tanssiesitys, jota kaikki hiljennyimme erittäin vaikuttuneina katsomaan. Hyvää oli lisäksi se, että olin malttanut mieleni vielä kesäkuun vaihtoakin paremmin ja toivonut itselleni vain sellaisia kasveja, joita oikeasti tarvitsen, eli lähinnä runsastusta jo olemassa oleviin kasveihin.
Hop, anteeksi. Teen pienen välihyppelyn ja kipaisen kansalaisopiston sivuille ilmoittautumaan pitkään haaveilemalleni puutyökurssille. Täältä tullaan, porat ja pokasahat!
No voi jehna. Vähänks olen hätäinen: ilmoittautuminen alkaa vasta torstaina :-p
Miksikö puutyökurssille? En minä tiedä. Haluaisin vain oppia tekemään niitä asioita, joita pihalle kaipaan: köynnöstukia, kaariportteja, kevyitä sermejä tai kehikoita... Ja haluaisin oppia käyttämään työkaluja niin, ettei Herra Miestä tarvitsisi enää pyytää avuksi joka ainoan hyllynpätkän ja kynttilälampetin kiinnittämiseen vaan osaisin heiluttaa poraa itse. Tai ymmärtäisin, että aina poraa ei tarvita.
Vaan takaisin puutarha-asioihin. Taimivaihto sai minut sen verran liikkeelle omallakin pihalla, että alati päälle painavasta helteestä huolimatta istutin jo aiemmin saamiani kasveja nyt kertyneiden lisäksi. Olen tyytyväinen, että sain niitä maahan, mutta surullinen siitä, että vieläkään istutusalueet eivät tunnu siltä, minkälaisiksi ne haluaisin, vaan kasveja tulee tuikattua maahan perinteisellä "tuossa on tilaa" -mentaliteetilla. Tein pari iltaa hommia kahdeksan ja kymmenen välillä (silloinkaan ei ollut miellyttävää, mutta pahin helle oli kuitenkin laantunut) ja sain kuin sainkin suurimman osan maahan. Sain jopa siirretyksi joitakin vääriin paikkoihin (katso yllä TOT-mentaliteetti) aiemmin istuttamiani kituvia reppanoita hartain saatesanoin: kasvakaa, raukkaparat, kasvakaa tässä paremmin.
Vielä olisi niin paljon tehtävää. Istuttamista, syyslannoitusta, hyötykasvipuolen muurin rakentamista (niinpä, se ei ole vieläkään valmis, mutta on kuitenkin kunnolla aloitettu), ylikukkineiden kasvien parturointia, ainakin yksi pensas pitäisi siirtää (vaan ei viitsi, kun maa on niin kuiva, ettei se pääse juurtumisen alkuun ilman massiivisia kastelutoimenpiteitä). Nyt sää olisi hieman siedettävämpi, eli jaksaisin jo tehdäkin jotain. Sen sijaan olen äidin hommissa sisällä: Eka Vekara sairastaa enterovirusta ja minä mittaan kuumetta, luen Salama McQueenia miljoonatta kertaa ja Mauri Kunnaksen Urheilukirjaa viidettä miljoonatta kertaa, pesen oksennusämpäriä ja lohdutan väsynyttä. Onneksi tauti alkaa olla voiton puolella; on se pieni kipeä ihminen niin sydäntä särkevä näky.
Herra Mies tuli töistä. Pääsen siis kohta suuntaamaan auton keulan kohti Kodin Terraa. Haen sieltä, jos niillä on, asennushiekkaa muurikivien alle ja tarkistan, joko perennoissa on tarjolla alekasveja.
Hei seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti