Joskus sitä ihminen osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Minä kävin vantaalaisen sisustustavaratalon puutarhaosaston lopettajaisissa. Ostimme sieltä edullisesti säkkikaupalla multaa ja kompostikuiviketta, mutta mukaan tarttui myös muuta hyödyllistä, kuten mansikkakangasta. Isoin ilonasia kuitenkin oli se, että siellä oli perennoja pilkkahintaan. Eiväthän ne missään priimakunnnossa olleet, mutta sama se sille. Ne olivat HALPOJA, ja ne olivat perennoja, eli ensi vuonna paremmalla onnella ja hehkeämmällä ulkonäöllä. Valkoisiksi mainittuja päivänliljoja, 'Karl Rosenfield' -pioni (olisko maksanut vähän päälle 3 euroa!), valkoherukka (Herra Miehelle, muistuttamaan mummolasta) ja varsin surkean näköisiä unikoita (euron kappale, joten en menetä elämänuskoani, mikäli eivät enää ensi vuonna nouse). Käytännössä ilmaisia kasveja kaikki. Tuli superhyvä mieli!
Samalla reissulla kävimme siinä vieressä olevassa toisessa sisustustavaratalossa, josta saa ruotsalaisen edullisesti kaikkea "tärkeää". Tähtäimessämme olivat vain metallihyllyt puuvajaan, jota meillä oli tarkoitus alkaa siivota siedettävämpään kuntoon, mutta tästä jos mistä kaupasta ei koskaan selviä ulos ostamatta kaikkea muutakin.
No, yhtä kaikki. Ne metallihyllyt kokosimme eilen, erittäin siedettävässä viileässä säässä ja nostimme puuvajaan. Siinä värkätessämme pohdimme valaisimettoman vajamme valaisemista, ja Herra Mies valaistui muutoinkin: hän huomasi, että meillä on vielä valkoisten maalipurkkien pohjia jäljellä, joten niin me vetäisimme - koko perheen voimin - vajan sisäseinistä yli puolet valkoisiksi. Takkapuiden seinustalla ei ollut niin väliä, joten sen jätimme maalaamatta. Tuli heti virkeämmän näköistä! Maalilla SAA ihmeitä aikaan, jopa puuvajan sisällä.
Sitten oli kiva kiinnittää hyllyt seiniin (etteivät kaadu) ja nostella kukkapurkit, lannoiteastiat, kastelukannut ja muut tarpeelliset vermeet hyllyille. Toimme vajaan myös minun puutarhatyökaluni, jotta a) kaikki hörpättimet olisivat lopultakin samassa paikassa ja b) autotalliin saataisiin lisää säilytystilaa. Puuvajan ulkopuolella, vajan ja aidan välissä, on ollut pieni "puuhailupaikka", jossa ihanasti vinossa ja muutenkin rempallaan olevan puisen työpöydän päällä ja alla on ollut röykkiöittäin kaikkea: laudanpätkiä, ruostuneita aidantolpan jalkoja, muurikiviä, viime- tai toissavuotisia koivunlehtiä, muinaisten asukkaiden peliverkon tolppina palvelleet puunkarahkat sekä tarkoitusperältään minulle täysin salaisia muoviputkenpätkiä. Ne saivat lopultakin - vain kolmen ja puolen vuoden asumisen jälkeen - lähtöpassit ja aloimme ajatella puuhailupaikkaa oikeasti minua varten sopivana tilana. Vielä siitä ei ole sisustus- tai puutarhalehtiin malliesimerkiksi (tuskin myöhemminkään), mutta jossakin vaiheessa minä sen nurkan valtaan omiin harrasteisiini. Vain tuikihyödyllinen vesipiste sieltä puuttuu, ja se aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa, sinne kun vettä ei tuosta vain vetäistäkään.
Eikä sitä vettä vetäistä näköjään taivaaltakaan. Että voi olla kuiva kesä! Tänäänkin taivas yritteli suorastaan säälittävin ponnistuksin tarjota jotakin sateeksi tunnistettavaa, mutta ei sieltä tullut kuin ehkä kolmesataa pisaraa, ja sitten koko homma hajosi omaan mahdottomuuteensa. Eilen piti jo monelle kasville antaa armosta kunnon vesisuihku, vaikka se sotikin "Omin neuvoin pitää pihassa pärjätä" -periaatettani vastaan. Jatkossa, jos kesät todella ovat tällaisia, täytyy vesihuoltokin miettiä täysin uusiin puihin. Sadevesitynnyreitä olen miettinyt jo pitkään, mutta hankinta hannaa vielä. En ole aivan täysin vakuuttunut niiden puutarhaestetiikkaa lisäävästä vaikutuksesta, ja pohdin myös, miten niiden kanssa pitäisi toimia talvella. Ovatko ulko-olosuhteita sietäviä (jos tyhjentäisi talven ajaksi) vai pitääkö ne rontata sisätiloihin pakkasia pakoon? Enpä ole tuota vielä selvittänyt. Jos joku tätä lukeva tietää, kuulisin mielelläni kommentit!
Pienen ripauksen puutarhaestetiikkaa sain kuitenkin tänään, kun Siippa kiinnitti kaksi parvekelaatikkoa kodinhoitohuoneen pikkuruisen kuistin kaiteisiin, portaiden molemmin puolin. Siihen on soma ensi kesänä sijoittaa jotain varjoisammassa viihtyvää kesäkukkaa. Edelliseen asuntoomme sopineet siniset parvekelaatikot mietityttivät jonkin verran, ovathan sisääntulon vieressä olevat kollegat valkoisia, enkä muutenkaan mielelläni olisi ottanut taas yhtä uutta väriä piha-artikkeleihin, mutta menköön vielä toistaiseksi. Laitetaan sitten niihin jotain riippuvaa kasvillisuutta, sinne ne laatikot peittyvät.
Mutta se sitten vasta ensi kesänä; tälle suvelle en enää kesäkukkia ostele. Mahtaako kukaan enää edes myydä. Paitsi että ehkä niitäkin saisi käytännössä ilmaiseksi jo tässä vaiheessa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti