Kohtalokas pyykinsilitys

No kun... siinä kävi katsokaas niin, että... rupesin silittämään pyykkivuorta matalammaksi. Samalla katselin Trädgårdsfredagin jaksoja, ja... tuota... sitten vastaan tulivat punaiset jouluverhot, ja ne tyynynpäälliset, ja silitin ne, ja sitten en enää keksinyt, mihin ne laittaisin.


Niinpä minä laitoin verhot ikkunaan ja tyynynpäälliset paikoilleen. Ensin tyynyjen päälle ja sitten sohvalle.

Teistä en tiedä, mutta minusta tuo näyttää aivan ihanalta. Hymyilin kuin pikkulapsi karkkikaupassa, kun näin, miltä nuo näyttävät yhdessä. Voin olla tyytyväinen valitsemiini jouluväreihin.

Samalla vauhdilla sommittelin sitten myös takanreunuksen Kivi-tuikkuasetelman teemaväreihin sopivaksi. Puhdas punainen tuntuu pitkästä aikaa jotenkin aivan erityisen virkistävältä. Miten se värifilosofia menikään, olikos punainen jotenkin energisoiva väri? Hän lunttaa uskollisesta palvelijastaan, googlesta, ja löytää mm. seuraavia, itselleen sopivia vastauksia: "Punainen on voiman, kiihkon ja energian väri. Se on voittajan väri." Ja valkoisesta: "Valkoinen on viisauden ja puhtauden väri. Se kääntää uuden lehden elämässä."

Ou jees. Voittajana olisi oikein mukavaa olla, ja vaikka kääntää vähän uutta lehteäkin elämässä. Viisas, voimakas ja energinen minä jo olenkin, kiihkeä, kyllä, puhdas... no, niin puhdas kuin aamulla suihkussa käynyt tämänikäinen nainen voi olla :-P

Joulusomistus on siis nyt alkanut. Tuumasin, notta mitä hittoa minä tässä hannaan. Antaa mennä. Onhan tuo adventtikin justsiltään. Hoosianna!

Vieläkö on villihevosia

...jotka pystyisivät pidättelemään minua? Minä niin haluaisin jo aloittaa joulukoristelut!!


Olisi ihanaa vaihtaa punaiset samettiverhot olohuoneeseen, valkoiset ja punaiset koristetyynynpäälliset sohvaan ja kokeilla, taipuisivatko puoliksi palaneet sisäjouluvalot joidenkin sopivien kuusenpallojen kanssa somistamaan tällä hetkellä ilman käyttöä olevaa kaksikerroksista metallista hedelmäkoria.


Lisäksi tarvitsisin harjoituskuusen, kuten tänään totesin ystävättärilleni. Minun pitäisi ehdottomasti saada tietää, sopivatko valitsemani ja hankkimani kuusenkoristeet yhteen vai täytyykö vielä ostaa jotain lisää. Kuinka moni pitäisi minua ihan totaalisen hulluna, jos hankkisin alkujoulukuuksi tekokuusen, ja oikean sitten, kun sen aika on (pari päivää ennen joulua)? Tiedän ainakin heti kättelyssä pari henkilöä, vaikka ovatkin rakkaita ystäviä :-)


Vähän pääsin vauhtiin, kun kiertelin Eka Vekaran kanssa tänään kauniit ulkovalot ulkokuistin takana olevan jasmikkeen ympäri. Led-lamput, herttaisen valkoista valoa. Oikein söpön näköistä, vaikka olisin mielelläni kieputellut valoa pensaan ympärille vielä pari kierrosta lisää. Pihapihta jäi vielä ilman kimmeltävää valoa oksillaan; se tarvitsisi meeeetrikaupalla pidemmän valonauhan kuin mikä meni jasmikkeen ympäri. Ja senkin valo-osan pituus oli 19 metriä 8-o


Valoja pyörittäessäni muistin (teko)havuköynnökset, jotka sorruin ostamaan viime vuonna. Ne olivat yllättävän kivan näköiset ulkokuistin kaiteella pienin valoin koristeltuina. Niitäkin voisi alkaa jo kieputella paikoilleen, eikö voisikin...?


VALOA, täällä tarvitaan valoa! Väriä (sopivasti)! Kimmellystä!


Päiväkodin ikkunoiden väleihin oli laiteltu joitakin joulukoristeita. Siitä tuli mieleen tarkastella omiakin ikkunoita "sillä silmällä", ja sain todeta, että kyllä, meillekin mahtuu. Saman tien mittailin muutamaakin ratkaisua "lumihangeksi" Eka Vekaran huoneen ikkunoiden väliin, ja mietin jo, mitä kaikkia aarrelaatikoista löytyviä puisia jouluhahmoja voisin sinne sujautella. Laitan tänne kuvan, jos onnistun ikkunasomistuksessani! Toki sitä pitää odottaa vielä yli viikko.


Voi rähmä.

Julistan jouluvalmistelukauden alkaneeksi.

Minun jouluvalmisteluni ovat jo useana vuonna alkaneet - anteeksi "mainostus" - Stockan syksyisistä Hulluista Päivistä. Sieltä (viimeistään) alan katsella hyviä joululahjaideoita läheisille, ja kaukaisemmillekin. Olen nimittäin vähän... tuota... no, ostan mielelläni lahjoja. Minusta on ihanaa löytää joku aivan supersopiva lahja jollekin tärkeälle ihmiselleni. Aina se ei tietenkään onnistu rauhassa, vaan viime metreillä sinkoilen päättömänä kauppakeskusten seinien sisäpuolella ja, kai se on myönnettävä, joskus on tullut myös hätäostoksia. Hullarit ovat kuitenkin usein avanneet lahjasesongin.


Kehtaanko silti myöntääkään: yhden lahjan ostin jo kevään Hullareilta. Juu. Kyllä. Mutta kun vastaan tuli niin sopiva artikkeli! Pakkohan se oli ostaa. En vain valitettavasti voi kertoa, mitä hankin, ja kenelle, sillä epäilen ko. henkilön salaa käyvän lukemassa tekstejäni, vaikka ei ole rekisteröitynyt lukijaksi :-) . Fakta, joka on jouluteemaa käsiteltäessä hieman haasteellinen. Miten hehkuttaa hyvillä löydöillä, jos "se" lukee tätä? Ei siis kertakaikkiaan mitenkään. Joudutte tyytymään tarinoihin ihan muista asioista, ellen sitten uskaltaudu kirjoittamaan joistakin hankinnoista luottaen siihen, että ko. henkilö ei ikuna löydä tähän blogiin.


Kelta-musta esite on siis käsillä. Ja käsissä. Tein muuten sen virheen, että luin sitä tiiviisti heti sen jälkeen, kun olin laittanut käsivoidetta puutarhatöiden jälkeen kynsiharjalla hinkattuihin käsiini. Hyvästi, käsivoide, ja uudelleen käsienpesulle. Ei kestänyt Stockan muste meikäläisen tummeleita. Vai päinvastoinko rakastui siihen, sen verran mustat sormet sain!


Olen superhuono shoppaaja, jos jotakin pitäisi itselleni hankkia. En muista, milloin viimeksi olisin löytänyt esitteestä jotain itselleni. Mutta kyllä vihkonen (joka ei ole enää vihkoNEN, vaan lähestyy akuankan taskukirjan paksuutta!) väistämättä joka kerta jotakin lahjarintamalla poikii. Nytkin poimin sieltä jotain pientä, vaikka voi, miten mielelläni hehkuttaisin keväisen löytöni onnistuneisuutta. Tämäpä onkin todella ärsyttävää: kerrankin olisin onnistunut jossakin, mutta en voi kertoa siitä kenellekään. :-(


Lahjapaketteihin olen joskus yrittänyt myös panostaa. Pakko on myöntää, etten toiveistani ja yrityksestäni huolimatta ole mikään visualisti niiden suhteen, mutta joskus olen saanut aikaan onnistumisen elämyksiä. Olen pakannut lahjoja voimapaperiin, jonka olen sitten somistanut jollakin lahjaan tai lahjan saajaan liittyvällä rekvisiitalla, etsinyt lahjaan tai saajaan juuri sopivaa paperia tai jopa kangasta, somistanut paketteja jouluisilla karkeilla... Mitä milloinkin on mieleen juolahtanut. Silti ihaillen katselen joululehtien - joita rakastan aivan valtavasti ja ostan aina kaikki - somia ja vielä somempia ideoita, joissa jo pelkkä kääre tekee paketista aivan erityisen.


Ehkä yritän tänä loppuvuonna miettiä joulun yksityiskohtia joululehtiä ja -kirjoja hyvissä ajoin selaamalla. Aloitanko jo huomenna, kun vielä olisi aikaa? Voihan olla, että jossakin vaiheessa nämä vapaaherrattaren päivät käyvät vähiin.


Heetkinen, nyt on lokakuun alku, ja puutarhassakin voisi ymmärtääkseni vielä tehdä jotakin.


Mutta miksei joulusesonkia voisi aloittaa lokakuussa? Eihän sitä kukaan kiellä. Vakiomarketissanikin näin tänään jo ensimmäiset paperiset jouluaiheiset servietit. Joo, oikeasti. Siellä ne tontut kirmasivat lumihangessa. Ja saatte olla varmoja, että kaupat alkavat soittaa joulumusiikkia heti hullarikiireiden päätyttyä.


Hassua sinänsä, että kritisoin hieman tuon joulumusiikin soittelua, olenhan itse joskus haaveillut jopa jouluputiikin perustamisesta. Siellä kai pitäisi Kulkusten soida läpi vuoden? Joulukoristeita, jouluaiheisia kankaita, leivontatarvikkeita... Miksi juhannuksenakin ei voisi olla joulu jossakin Suomen kolkassa, kai me vielä ainakin joidenkin turistien mielestä olemme Joulumaa?


Tästä postauksesta tulee nyt kyllä aivan raivostuttava markkinointipuheenvuoro, mutta mainostan nyt samalla Rovaniemen SantaParkiakin. Kävimme siellä kesällä, ja jouduin kyllä nielemään pikkuvarpaan kynnen alle kaikki ennakkoluuloni sitä paikkaa kohtaan. Jopa kesälläkin siellä sai hieman joulutunnelmaa, ja kun vielä kiersimme paikkaa Eka Vekaran ehdoilla, saimme paikasta aika tavalla enemmän irti kuin olimme kuvitelleet. Jos tie vie Rovaniemelle, jouluihmisen kannattaa kyllä käydä lapsettumassa joulupukin luona. (Kyllä, hän oli paikalla.)


Ei tämä voi olla totta... Kello on vartin yli kaksitoista tavallisena lokakuun yönä ja minä olen aivan joulufiiliksissä. Minun on lähdettävä nukkumaan, muuten huomiseksi suunnittelemani hillonkeittopäivä menee porkkanalaatikoksi.

Jingle bells, jingle bells, jingle all the way...