Miltä tänään näyttää? Tänään näyttää hyvältä!

Tänään näyttää hyvältä. Moni kasvi kukkii jo! Meillä näyttää olevan paljon kevätkukkijoita... Syyspuoli kesästä onkin ollut koko täällä asumisen ajan se isompi haaste. Useat syyskesän kukkijoista ovat keltaisia, siksi niitä ei meidän pihalla näy.

Yksi tulppaani-istutuksista on tänään tämännäköinen. En löytänyt mistään tulpsujen nimilappuja - niitä pahvisia pussin mukana tulevia - joten en osaa näille ihanille nimeä antaa, mutta ovathan ne nimettöminäkin kertakaikkiaan somia. Tuo pinkki on himppasen liian korkea muihin nähden, mutta eipä sitä enää lyhyemmäksikään saa :-D

Tämä on minusta ihan ykkösupea tuossa penkissä. Väri on violetimpi kuin ostaessani aavistin, mutta en itke, en ollenkaan. HÄIKÄISEVÄ, sanon minä.

Kehtaanko sanoakaan, etten kyllä muista valinneeni tätäkään... luulin ottaneeni ihan simppeli valkoista. Nyt ne laput pitää kyllä jostakin kaivaa esille!!

Ja tässä seuraavan penkin kaunottaret. Kyllä, ihmisellä pitää olla paljon tulppaaneja keväisin. Toivottavasti nyt ostamani eivät ole mitään kertakäyttösipuleita, vaan kukkisivat uudelleen tulevina keväinä.

Puutarhatuttavalta - hei vain, jos täällä käyt! - sain viime kesänä PIENEN palan lehtokieloa. Huomaattehan, että se on ihan pikkuruinen kahdeksine kukkavarsineen... Edessä on 'Starfire' syysleimua uskomattoman upeine lehtineen ja sen oikealla puolella pilkottaa syyskimikki 'Brunettea'.

Tässä toiselta puutarhatuttavalta saatu kalliokielo aloittaa kukintaa.

Olin jo tyystin unheuttanut koko kalliokielon olemassaolon, ja tuijottelin kukkapenkkiä ihan hoomoilasena: mikä IHME se tuosta on tulossa?? Kasvi ehti tosi pitkäksi ennen kuin minulla välähti.

Se nimetön purppura- / koristeomenapuu aikoo tänä keväänä räjäyttää pankin ja olla pihan komein kukkija. Oksat ovat aivan täynnä nuppuja. Siis aivan täynnä. Toivottavasti saan siitä hyvän kuvan sitten, kun nuput ovat auki. Voi olla aika huikea näky <3


Ihana purppuraorvokki.










Tämä pikkuinen on yksi ehdottomia suosikkejani. Harmi vain, että osa sen kavereista kärähti kevätauringossa ja vain yksi tällainen pieni rypäs on enää hengissä. Muistan viime syksynä ripotelleeni sen siemeniä ihan hurjat määrät kasvualueelle, mutta nyt sieltä  näyttää nousevan vain kaikkea vihreää. Lieneeköhän purppuraorvokki sirkkalehtivaiheessa vihreä...?

Tuossa on yksi pihani kummallisimmista otuksista: hopeasalvia, Salvia argentea. Pörröisempi kuin mikään näkemäni perenna, enkä osaa sanoa, onko tuo kaunis vai ei. Hauska se ehdottomasti on!!

Takana kukkii punakukkainen tarharistikki, Aubrieta x cultorum, olikohan lajike 'Red cascade'. Olen siitä ylpeä, sillä olen kasvattanut sen itse siemenestä. Se on minulta iso onnistuminen; siemenkasvatus ei ole vahvuuksiani. Siksi toivon, että tuo leviää ihan issekseen.

Rakas vanha japaninruusukvitteni!! Sinnikkäästi se pukkaa kukkaa, vaikka puolet oksista on jo lähes kuivia. Karsin sitä tänä keväänä aika reippaalla kädellä ja toivon työn innostavan kasvia uusien oksien ylösnostamiseen. Vielä en osaa sanoa, miten onnistuin.

Tämä turkinpioni, Paeonia peregrina, on tullut samalta tuttavalta kuin lehtokielokin. Lahjasta innostuneena tökkäsin pienokaisen viime kesänä multaan sen kummemmin miettimättä, mutta onneksi se ei näköjään pannut toimenpidettäni pahakseen, päinvastoin! Kaikki lehdet kuuluvat sille, ajatelkaas (vai onko tuossa yksi rikkis oikealla... hankalasti valo hämää. Eiku ei se voi olla, sillä mulla ei kasva rikkaruohoja!). Pionista saattaa tulla vielä komea joskus :-) Toivottavasti joskus näen sen huikean punaiset kukatkin tuossa.

Kultatyräkistä käytiin keskustelua Sailan Saaripalsta -blogissa. Minä olin mielestäni laittanut sen inhokkilistalle pysyvästi, mutta kuten Saila itse jossakin viestissä totesi, koskaan ei pitäisi luvata syödä hattuaan :-D Tässä tätä tyräkkiä komeilee meidän pihan yhdellä reunalla, ja saa mielellään laajentua sinne vaikka kuinka. Takana sillä on kaverina heuchera 'Pinot noir' (näkyy ihan pikkuriikkisen verran oikealla) ja kallionauhus 'Desdemona'.

Vaikka kuva on jo parin päivän takaa, täysikuu on minusta aina hyvin sympaattinen näky. Siksi, ja koska minä olen Tee & teen yksinvaltias, laitan kuvan mollukasta tämän postauksen päätteksi.

Otsanahka kärähti.

Niin oli komea kesäinen päivä tänään, että otsa paloi. Oma on syy; en mitenkään kyennyt suojaamaan päätäni lippiksellä tai hatulla, enkä todellakaan halunnut laittaa myöskään suojakertoimia. Päinvastoin: istuin portailla naama niin pitkällä kohti aurinkoa kuin kaula ylsi ja sielu antoi periksi ilman, että tarttee hävetä. Siinä join kaffetta ja vain tuumailin. Oli aivan ihanaa!

Onkohan kenenkään muun puutarhanhoito yhtä runsaassa määrin tuumailua kuin minulla? Välillä tuntuu, että patsastelen ja seison pää kallellaan enemmän kuin teen mitään hyödyllistä tai järkevää. Ja kun vielä seison piiiitkiä aikoja samassa paikassa, samaan kohtaan tuijottaen... Toivon todella, että pääni yläpuolella näkyy se ajatuskupla, jossa hammasrattaat rupsuttavat minkä ehtivät, muuten naapurit ja ohi ajavat saattavat kertakaikkiaan mielessään hyllyttää minut käyttökelvottomien osastoon.

Mitähän minä sain aikaiseksi? Nostin henkitoreissaan kitkuttavan mantelityräkin ylös ja laitoin sille lisää hiekkaa istutuskuopan pohjalle (olen päättänyt, että se selviää meillä hengissä), istutin lyyrasalviapienokaiset talonkulmapenkkiin, ruukutin kuuruohon taimia tulossa olevia taimivaihtotapahtumia silmällä pitäen - kaikki irti lähtevä on otettava, sillä omallakin pihalla on sitä paljasta maata ja kasveja siirrettäväksi eikä ylimääräistä juuri ole.

Ihanko kaiken tuon jaksoin tehdä? No huh huh. Ei ole kumma, että niin hirveästi väsyttää :-)

Huomenna sitten enemmän. Ellei lämpöaalto vedä veteläksi.