It´s all coming back to me now...

Heräsinpä tässä eräänä aamuna, olisiko ollut sunnuntai. Katsoin ikkunasta ulos, ja sanoin "Oho!"

Heräsipä siippa hieman myöhemmin. Katsoi ikkunasta ulos, ja sanoi "Oho!"

Huomaahan 20 vuoden yhteisen historian ;-)

Sokerikuorrutettu harmaapihtamme. Se on sitten kaunis puu. Ja kasvanut viiden vuoden aikana valtavasti.

Tästä on yksi huopatossutyyppi mennyt aamulla hakemaan lehteä postilaatikosta. Tuon verran lunta tuli. Luojan kiitos se suli pois saman päivän aikana. Muuten olis hermo mennyt.

Ystävättäreni kertoi lukeneensa jostakin lehdestä kirjoituksen, jossa nainen kirosi kevään inhottavimpana vuodenaikana. ??? Koska se on niin epäluotettava. Yhdyn mielipiteeseen!! Minusta meitä puutarhuroijia ei VOI  kiusata tällä entten-tentten-teelikamenttten -mentaliteetilla. Se joko on kevät tai sitten se ei ole. Mielummin on. Kiitos.

Kevättä löytyy sentään jostakin. Sailalta saatu palmusara ojentelee jo joitakin vihreitä. Eikö ole aivan lumoavan mehevän näköistä!

Täällä ainakin otetaan kevään yrittelystä kaikki ilo irti. Helmililjat ovat suorastaan riehaantuneet kasvamaan. Ihanaa!! Niitä saisi ihmisellä olla vaikka koko piha täynnä. Onneksi lisääntyvät myös siemenistä!

Lumikellot sen sijaan eivät, vaikka niitäkin ottaisin pihalleni joka puolelle. Nämä ovat kerrattuja, nimi ei juuri nyt tule mieleen (pitäisiköhän siis panostaa siihen listaan / nimikyltteihin?).

Tuosta tuli mieleen, että vaikka en muuten niin perusta mistään koriste-esineistä tai sellaisesta, ehkäpä voisin koristaa pihaani ihanilla, esteettisillä kasvien nimikylteillä. Eiväthän ne ole koriste-esineitä, vaan niilläkin on ihan oikea funktio. Hmm... mitähän Helsingin messuilla onkaan tarjolla tänä vuonna? Entä Tukholmassa? *laittaa mietintämyssyn päähän* Pitänee kurkistaa Elsan lempituolinkin tarjonta ;-) (Jösses, siellä on kevätale!)

Minustapa tulee isona ihana ritarinkannus!

Näitä kasvien kevään ensi-ilmentymiä en kyllästy katselemaan. Ne ovat niin toivoa ja lumoa täynnä, että pois alta! Kasvun ihme. Sitä ne todella ovat <3 (mistä sen oikean sydämen saa tehdyksi??)

Tässä iiris-suvun keskimmäiset jäsenet, pikkukurjenmiekat, aloittelevat. Tosin olen aivan vakuuttunut siitä, että nämä ovat tällaisia myös lumen alla. Eivät ne muuten ehtisi tuollaisia lehtiä kasvattaa tässä ajassa.

Tästä penkistä pitäisi touko-kesäkuussa löytyä kahden eri värisiä kukkia. Saa nähdä!

Pikkuhiljaa muutkin piha-asukkaat palailevat mieleen. Tuossa vieressä on heucheroita, jaloangervoa, purppuramaksaruohoa, valkomaksaruohoa, tuoksukurjenpolvea, astrantiaa... ja onpa lähettyville piilotettu tulppaaninsipuleitakin. Voi, minun kaikki rakkaani...!

Ihmisrakas vietti vastikään syntymäpäiviään. Meillä ollaan sillä tavalla omatoimisia, että ostetaan itse omat synttärileivokset (koska minun reittini varrelle ei osu yhtään baagelseriaa, mutta hänellä osuu useampia).

Kieseleffin basaarissa Helsingin keskustassa sijaitsee Patisserie Teemu & Markus, josta on tullut suosikkimme. Kun käytte kurkistamassa herrojen sivut, ymmärtänette, miksi. Leivokset ovat täydellisiä taideteoksia sekä silmälle että makuaisteille. Aaahhh... vaikka en muuten juuri makean päälle ymmärrä, TÄMÄN ymmärrän.

Sitruunaruoholla maustettu valkosuklaaleivos passionhedelmäkreemiä. To die for!

Kun ihminen osaisi - ja voisi - luoda jotakin tuollaista omalle pihalleen. Täydellisesti yhteensopivia yhdistelmiä, joita voisi katsella vaikka kuinka kauan. Tänä kesänä ajattelin saada aikaan muhkeutta. Mikä minun sanastossani tarkoittaa sitä, että enemmän on... enemmän. Samaa kasvia saisi olla vaikka seitsemän. Tai yhdeksän (olen uskollinen Alan T:n parittomalle määrittelylle). Eikä kolme, kuten minulla nuukalla tuppaa olemaan.

Taitaa alkaa massankasvatuskesä.

Muoks: pitäisiköhän minun lukea omaa blogiani ennen kuin alan kirjoittaa? Tänne on taas tullut uusi lukija! Tiina: lämpimästi tervetuloa!