Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 29. maaliskuuta 2012

It´s all coming back to me now...

Heräsinpä tässä eräänä aamuna, olisiko ollut sunnuntai. Katsoin ikkunasta ulos, ja sanoin "Oho!"

Heräsipä siippa hieman myöhemmin. Katsoi ikkunasta ulos, ja sanoi "Oho!"

Huomaahan 20 vuoden yhteisen historian ;-)

Sokerikuorrutettu harmaapihtamme. Se on sitten kaunis puu. Ja kasvanut viiden vuoden aikana valtavasti.

Tästä on yksi huopatossutyyppi mennyt aamulla hakemaan lehteä postilaatikosta. Tuon verran lunta tuli. Luojan kiitos se suli pois saman päivän aikana. Muuten olis hermo mennyt.

Ystävättäreni kertoi lukeneensa jostakin lehdestä kirjoituksen, jossa nainen kirosi kevään inhottavimpana vuodenaikana. ??? Koska se on niin epäluotettava. Yhdyn mielipiteeseen!! Minusta meitä puutarhuroijia ei VOI  kiusata tällä entten-tentten-teelikamenttten -mentaliteetilla. Se joko on kevät tai sitten se ei ole. Mielummin on. Kiitos.


Kevättä löytyy sentään jostakin. Sailalta saatu palmusara ojentelee jo joitakin vihreitä. Eikö ole aivan lumoavan mehevän näköistä!
Täällä ainakin otetaan kevään yrittelystä kaikki ilo irti. Helmililjat ovat suorastaan riehaantuneet kasvamaan. Ihanaa!! Niitä saisi ihmisellä olla vaikka koko piha täynnä. Onneksi lisääntyvät myös siemenistä!
Lumikellot sen sijaan eivät, vaikka niitäkin ottaisin pihalleni joka puolelle. Nämä ovat kerrattuja, nimi ei juuri nyt tule mieleen (pitäisiköhän siis panostaa siihen listaan / nimikyltteihin?).

Tuosta tuli mieleen, että vaikka en muuten niin perusta mistään koriste-esineistä tai sellaisesta, ehkäpä voisin koristaa pihaani ihanilla, esteettisillä kasvien nimikylteillä. Eiväthän ne ole koriste-esineitä, vaan niilläkin on ihan oikea funktio. Hmm... mitähän Helsingin messuilla onkaan tarjolla tänä vuonna? Entä Tukholmassa? *laittaa mietintämyssyn päähän* Pitänee kurkistaa Elsan lempituolinkin tarjonta ;-) (Jösses, siellä on kevätale!)


Minustapa tulee isona ihana ritarinkannus!

Näitä kasvien kevään ensi-ilmentymiä en kyllästy katselemaan. Ne ovat niin toivoa ja lumoa täynnä, että pois alta! Kasvun ihme. Sitä ne todella ovat <3 (mistä sen oikean sydämen saa tehdyksi??)


Tässä iiris-suvun keskimmäiset jäsenet, pikkukurjenmiekat, aloittelevat. Tosin olen aivan vakuuttunut siitä, että nämä ovat tällaisia myös lumen alla. Eivät ne muuten ehtisi tuollaisia lehtiä kasvattaa tässä ajassa.

Tästä penkistä pitäisi touko-kesäkuussa löytyä kahden eri värisiä kukkia. Saa nähdä!

Pikkuhiljaa muutkin piha-asukkaat palailevat mieleen. Tuossa vieressä on heucheroita, jaloangervoa, purppuramaksaruohoa, valkomaksaruohoa, tuoksukurjenpolvea, astrantiaa... ja onpa lähettyville piilotettu tulppaaninsipuleitakin. Voi, minun kaikki rakkaani...!

Ihmisrakas vietti vastikään syntymäpäiviään. Meillä ollaan sillä tavalla omatoimisia, että ostetaan itse omat synttärileivokset (koska minun reittini varrelle ei osu yhtään baagelseriaa, mutta hänellä osuu useampia).

Kieseleffin basaarissa Helsingin keskustassa sijaitsee Patisserie Teemu & Markus, josta on tullut suosikkimme. Kun käytte kurkistamassa herrojen sivut, ymmärtänette, miksi. Leivokset ovat täydellisiä taideteoksia sekä silmälle että makuaisteille. Aaahhh... vaikka en muuten juuri makean päälle ymmärrä, TÄMÄN ymmärrän.

Sitruunaruoholla maustettu valkosuklaaleivos passionhedelmäkreemiä. To die for!

Kun ihminen osaisi - ja voisi - luoda jotakin tuollaista omalle pihalleen. Täydellisesti yhteensopivia yhdistelmiä, joita voisi katsella vaikka kuinka kauan. Tänä kesänä ajattelin saada aikaan muhkeutta. Mikä minun sanastossani tarkoittaa sitä, että enemmän on... enemmän. Samaa kasvia saisi olla vaikka seitsemän. Tai yhdeksän (olen uskollinen Alan T:n parittomalle määrittelylle). Eikä kolme, kuten minulla nuukalla tuppaa olemaan.

Taitaa alkaa massankasvatuskesä.


Muoks: pitäisiköhän minun lukea omaa blogiani ennen kuin alan kirjoittaa? Tänne on taas tullut uusi lukija! Tiina: lämpimästi tervetuloa!

9 kommenttia:

Konnadonna kirjoitti...

Teillähän on kasvu jo täydessä käynnissä, meillä vielä paksu hanki joka paikassa. Kannatan myös runsaammin samaa lajia sisältäviä istutuksia, samaten myös paritonta määrää:)

intopii kirjoitti...

Kiitos, Konnadonna :-) Kiva, että muita samanmielisiä (vai Alan T-mielisiä...?) on "linjoilla"!

Joo, kyllä meillä jo kasvaa. Ihanaa!! Pääsee aloittamaan perinteiset aamupyllötykset (= selkä reilusti kumaraan, nenä kohti maata ja silmät haukankatseella pyyhkimään lumen alta paljastuvia kukkapenkkejä).

Saraheinä kirjoitti...

Ihania toiveikkaita kasvinalkuja täynnä elämän voimaa... hieno postaus!

pioni kirjoitti...

Ihanaa nähdä multaa ja siinä pieniä vihreitä kasvienalkuja:)
Meilläkin joistakin paikoista lumi sulanut ja lummetulppaanien alkuja reilustikin näkyvissä, toisaalla vielä isoja lumikasoja.

elämäni matkat kirjoitti...

Ihanat pikkuiset alut sulla nousemassa maasta. Meillä oli muuten tänä aamunakin sama luminen järkytys.
Kevät on tosiaan epäluotettavaa aikaa, hyvä huomio. Yök ja aah....

Tiina kirjoitti...

kiitos,kylläpä löytyikin taas ihana uusi blogi<3 Voi miten ihanan keväistä sun kuvissa on,vaikka teillä siellä takatalvi kiusaakin.meillä lumi sulaa ehkä millin päivässä,joten vähän alkaa jo turhauttaan.Ja oi oi mitä herkkupaakkelseja,olen lukenutkin jostain lehdestä ko herrojen olevan melko mestareita alallansa.Tuollaisen voisin helposti syödä:)

intopii kirjoitti...

Kiitos, kaikki. Kyllä multa ja pienet kasvien alut sykähdyttävät ihmeesti joka ikinen vuosi. Vaikka olenkin nähnyt ne edellisen kerran vain muutama kuukausi sitten, odotus on aina yhtä ankaraa ja jälleennnäkemisen ilo yhtä ylitsevuotavainen.

Tiina, Herrojen Herkkupaakelsit ovat todella, todella herkullisia. Melkein pelkästään niiden takia kannattaa matkustaa Helsinkiin ;-D

Saila kirjoitti...

Jaahas, tällaisen kirjoituksen olin onnistunut ihan missaamaan. No parempi myöhään. Olet ihana kun muistat toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet lukijat! Minäkin yritän, mutta joka ikinen kerta unohdan! Siis JOKA IKINEN. Hitsi. Mikäköhän dementian laji tämä on. Varma nakki -dementia?

Oikee sydän eli tällainen ♥ tulee kirjoittamalla et-merkki, sitten sana hearts ja sitten puolipiste eli ; kaikki yhteen. Kokeile ja hämmästy! Se on suomeksi html-koodia.

Jaa mulla on Elsan lempituolissa vain aika matalia peltisiä kasvikylttejä, ihan kivoja ja testaan omalla pihallani näkyykö ne. Kovin tuuhean kasvuston sisään ne kyllä hukkuvat näkyvistä.

Tuo palmusara on ihana, mutta tähän aikaan vuodesta rumimmillaan. Leikkasin omistani jo nuo ruskeat röntöt pois.

Tällä on muuten juuri tuollaista "Oho!" Maa ja puiden oksat valkaistuivat tänään yhdessä illassa. Illan pimetessä oli suorastaan jouluinen sininen hetki!

Mullakin on kerrannaista lumikelloa, eikö se ole vaan 'Plena' tms? Eiku se onkin 'Flore Pleno', niin se on. Mullakin on sitä, nyt ollaan ihan samiksia!

Massakausi kuulostaa hyvältä. Mullakin on massakausi mutta yritän kovasti, niistä kieloista huolimatta, ja Viherpeukaloiden ihanista 'Elizabeth Killelay' -esikoistakin huolimatta, keskittyä niihin pensaisiin! Pensasrivejä! Pensasryhmiä! Pensailla ryhtiä ja rakennetta! Massaaaaa...!

intopii kirjoitti...

Vai varma nakki -dementia? Ihan uus tauti mulle. Kuulostaa vakavalta. En halua!

Kiitos koodinpätkästä. ♥

Mulla taitaa palmusaran vieressä ollakin sinulta saatu peltinen kasvikyltti. Niitä voisin kyllä tilata lisää. Miten niissä pysyy teksti?

Joo, pensaita ja puita. Niitä minäkin haluaisin. Tahtoisin piiloutua tuolta ohi kulkevalta tieltä. Ja tietysti myös talon pohjoispuolella olevalta leikkipuistolta, vaikka siellä ei niin valtavaa määrää ihmisiä kuljekaan. (No, ei kyllä tielläkään!!) Punakoivu "meiltä päin" lähtöisin olevana olisi parhaillaan haavelistalla, samoin joku huikean kaunis pensas (mikähän se sitten olisi...?).