Puutarhurin pikku ystäv(i)ä

Vaikka punarinnan sanotaan olevan erittäin yleinen lintu, minä olen saanut ilon tutustua siihen omalla pihallani vasta viime syyskesällä. Ihmeellistä kyllä, tämä kaunis pikkuinen palasi tänä keväänä. Olen jotenkin imarreltu, onhan mielikuvani linnusta muodostunut brittiläisten puutarhalehtien avulla, joissa oranssirintaista nappisilmää puhutellaan aina puutarhurin kaveriksi.

Heh, tuntuu, että miniskeri on läsnäolollaan nyt ylentänyt minut puutarhaharrastajien joukossa astetta korkeammalle :-)

Erithacus rubecula

Muitakin pikku ystäviä pihalla näkyi, tänään kun oli varsin aurinkoinen ja kohtalaisen lämminkin päivä, vaikka tuuli puhalteli melkoisella innolla. Nämä ystävät ovat niitä vähän tutumpia, niitä, joiden tuloon uskaltaa jo melkein luottaakin. Silti ne sykähdyttävät joka ikinen kevät <3


Syysleimu aloittelee kasvua.

Violetti pihasyreeni laajenee...



Vaikka pihalla on jo tosi monta pälvipaikkaa ja lumihankia saattaa vaivatta madaltaa levittelemällä sohjoista massaa pitkin pihaa auringon haihdutettavaksi, silti minun on vieläkin vaikeaa luottaa siihen, että kevät TODELLA tulee. Olen koko ajan henkisesti väijyssä seuraavaa lumikuuroa varten...

Kaunistahan pihalla ei vielä millään muotoa ole, mutta noista pienistäkin vihreistä sitä jaksaa niin riemuita. Tässä hyvä esimerkki ei-esteettisestä... ja siitä, että sieltäkin noustaan! Vasemmanpuoleisen kuvan lumimassan etureunasta on tänään hyökännyt tulppaaniarmeija - tai ainakin niiden keihäänkärjet (kuva alempana). Taistoon, veljet ja sisaret!

Mikäli tänään annettu sääennuste pitää paikkansa, huomisen sadepäivän jälkeen loppuviikon pitäisi paistaa aurinko. Pitääkö ihan veikata: onko vaalipäivänä vielä lunta meidän pihalla? Mun veikkaukseni kallistuu kyllä sen puolelle, että on, mutta enää tosi tosi vähän.



Punakukkainen
komeamaksaruoho
tekee tuloaan.



Jos tämä aika paljastaa hienosti pihan pälvipaikat ensi syksyn sipuli-istutuksia varten, niin kyllä se paljastaa myös ne kosteimmat kohdat, joista vesi pitäisi saada ohjatuksi valumaan huitshittoon. Viime syksynä rakennetun muurin eteläpäädyssä on ihan hillitön lätäkkö. Siis todellakin, useita senttejä syvä painauma, jossa maa toisaalla on routinut tosi pahasti ja toisaalla muuri ja sen Erityisen Huolellisesti tehdyt pohjatyöt estävät veden valumisen eteenpäin. Siinäpä sitten voisi uittaa vaikka kumiankkoja (joita Ruotsin laivalla oli tosi hienoja, ja minä pöhkö en ostanut - niitäkään). Minkähän salaojaputken siihen vetäisi, ja minne sen johtaisi...?


annamarian toivotan lämpimästi tervetulleeksi tähän "risukasaan". Kyllä meillä joskus vielä on jotain värikästäkin katseltavaa!