Tänään palattiin valo-olosuhteissa normaaliin, eli ei auringon pilkahdustakaan. Paitsi sielussa: harmaalokkien haikea huuto kuului pariinkin otteeseen, ja sinnikäs talven takanlämmityksen harmaannuttamien ikkunoiden läpi tapahtunut bongailu tuotti kuin tuottikin lopullisen näköhavainnon myös koiraspeipoista. Kuvaa sen sijaan niistä oli äärettömän vaikeaa saada. Alla päivän PARAS otos. Onneksi kuitenkin tunnistettava! Lienevätkö tirpot masentuneet pitkän matkansa päätepisteen sääoloista vai ovatko vain matkasta sinänsä uupuneita, mutta ääntäkään ei kuulunut yhden ainoasta peippoherrasta. Mustarastas sen sijaan liverteli sydämensä kyllyydestä vielä puoli kahdeksan aikaan illalla. Oli pakko aukaista kaikki ikkunat, että se ihana ääni pääsisi sisään!
 |
| Ehkä mä huomenna jaksan laulaakin. |
 |
| Helmililjoja ja tulppaaninalkuja omenapuun alla. |
 |
| Minusta tulee isona ritarinkannus! |
 |
| Hiekkalaatikon kylkeen ilmestyi viime kesänä ahomansikka. |
 |
| Moskovan kaunotar aikoo onneksi kukkia tänäkin vuonna. |
 |
| Pikkukurjenmiekkakin on päättänyt kasvaa tänä vuonna. |
Pyllötyskausi on julistettava alkaneeksi, sen verran useita jumppaharjoituksia jo pihalla tein. Kumarrus sinne, minne kumarrus kuuluu, naapurit nähköön paremman puoleni...
Kameran kanssa hyöriminen tuotti muuten ihan tärkeänkin visuaalisen muiston: nyt tiedän tarkalleen, minne ensi syksynä työntelen massoittain pikkusipuleita. Talonkulmapenkin etureuna on jo ainakin metrin verran lumesta paljaana, ja siinä jos missä on hedelmällinen lumikellojen, scillojen ja kevät- / jääkurjenmiekkojen kasvualusta. Muistuttakaa minua, jos meinaan unohtaa.
3 kommenttia:
Ihan sama täällä, mullakin on nyt kuvia kevään ensimmäisistä pälvipaikoista juuri niitä syksyn istutuksia varten!
Ihanaa, aivan mahtavaa, tästä se lähtee! Ja hitsi, jos naapureilla ei ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa kanssaihmistensä takalistoja niin eläkööt sitten sitä köyhää epäpuutarhurin elämäänsä vaan keskenään. ME tiedetään minne katseet kannattaa keväällä suunnata!
Ihan mahtavaa. Kylän toisessa päässä asuva Pelle kertoi nähneensä muutaman västäräkin kolme päivää sitten, eikä ole ainoa, on niitä muutkin bonganneet, vaan en minä, mutta se ei haittaa. Ne on tulleet!
Mulla on muuten Moskovan Kaunottaressa selkeästi suurimmat nuput mitä syreeneihin tulee (muita lajeja/lajikkeita ovat 'Andeken an Ludwig Späth', vanhat violetti- ja valkokukkaiset pihasyreenit ja puistosyreeni). Onko se tavallista Kaunottarelle, että sen nuput on tosi suuret? (Tai onko sulla vertailukohtaa muista syreeneistä pihallasi?)
Ei ne meidän naapurit oikeasti mun takapuolta tuijota, mutta eivät valitettavasti voi myöskään välttyä näkemästä sitä (kesällä useammin kuin mun naamaa...)
Västäräkkejä? WAU. Kyllä te siellä lounaiskulmalla olette todella kevään airuita. Ennenkin olen nimittäin saanut sieltä kesän havaintoja siinä vaiheessa kun itse on vielä kohmeessa.
Hehe, oletko yllättynyt jos kerron, että meidänkin pihalla kasvaa 'Andenken an LS' (sekä valkoinen ja violetti pihasyreeni)? Jep, sama kokohavainto on minullakin. Edes Ludvig ei tee niin isoja nuppuja. Syytä en todella tiedä, en ollut edes ajatellut asiaa ennen kuin otit sen esille. Kerrannaiset kukat eivät mahdu pienempiin nuppuihin ;-D ?
Oi, täällä on käynyt joku lukija ensimmäistä kertaa! Kiva, kun löysit blogin. Tervetuloo vaan!
Lähetä kommentti