Kuvaa ja ääntä - iloisia jälleennäkemisiä.

En tiedä mitä ihmettä harmauden keskellä on oikein tapahtunut, mutta Keski-Uudellemaalle on tullut kevät. Ei kai tässä muuta voi todeta, kun kottaraisparvia pörrää siellä täällä, töyhtöhyypät tekevät hassuun, kimmahtelevaan tyyliinsä ylilentoja ja hengailevat Kehä III:n eritasoliittymien viheralueilla, ja eilen - voin vaikka vannoa - kuulin kiurun laulavan lähipeltojen yllä. Yritin toooosi kauan saada siitä myös näköhavaintoa, mutta häikäisevä auringonpaiste (oli se, eilen) esti yritykseni sataprosenttisesti.

Tänään palattiin valo-olosuhteissa normaaliin, eli ei auringon pilkahdustakaan. Paitsi sielussa: harmaalokkien haikea huuto kuului pariinkin otteeseen, ja sinnikäs talven takanlämmityksen harmaannuttamien ikkunoiden läpi tapahtunut bongailu tuotti kuin tuottikin lopullisen näköhavainnon myös koiraspeipoista. Kuvaa sen sijaan niistä oli äärettömän vaikeaa saada. Alla päivän PARAS otos. Onneksi kuitenkin tunnistettava! Lienevätkö tirpot masentuneet pitkän matkansa päätepisteen sääoloista vai ovatko vain matkasta sinänsä uupuneita, mutta ääntäkään ei kuulunut yhden ainoasta peippoherrasta. Mustarastas sen sijaan liverteli sydämensä kyllyydestä vielä puoli kahdeksan aikaan illalla. Oli pakko aukaista kaikki ikkunat, että se ihana ääni pääsisi sisään!



Ehkä mä huomenna jaksan laulaakin.

Ja kun oikein konttasin kameran kanssa pälvipaikoilla, tein näköhavaintoja myös rakkaista ystävistäni. Ihanaa nähdä jälleen!

Helmililjoja ja tulppaaninalkuja omenapuun alla.




Minusta tulee isona ritarinkannus!



Hiekkalaatikon kylkeen ilmestyi viime kesänä ahomansikka.



Moskovan kaunotar aikoo onneksi kukkia tänäkin vuonna.



Pikkukurjenmiekkakin on päättänyt kasvaa tänä vuonna.


Pyllötyskausi on julistettava alkaneeksi, sen verran useita jumppaharjoituksia jo pihalla tein. Kumarrus sinne, minne kumarrus kuuluu, naapurit nähköön paremman puoleni...

Kameran kanssa hyöriminen tuotti muuten ihan tärkeänkin visuaalisen muiston: nyt tiedän tarkalleen, minne ensi syksynä työntelen massoittain pikkusipuleita. Talonkulmapenkin etureuna on jo ainakin metrin verran lumesta paljaana, ja siinä jos missä on hedelmällinen lumikellojen, scillojen ja kevät- / jääkurjenmiekkojen kasvualusta. Muistuttakaa minua, jos meinaan unohtaa.