Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 8. kesäkuuta 2010

Vanhakin nyt nuortuu.

Tein pihallemme ensimmäisen ison kukkapenkin jo vuonna yksi ja kaksi, eli ehkä n. 2007 kesällä. Siitä tuli sini-valko-violetti-limenvihreä, erilaisin lehtimuodoin ja purppurakeijunkukin maustettuna. Ajattelin silloin, että se on siinä, ja se saa kasvaa täyteen ihan rauhassa.

HAHA! Tänä keväänä olen tuijottanut sitä tuijottamasta päästyänikin (toki pää kallellaan) ja miettinyt, miksi ihmeessä se vain on niin - tylsä. Puutarhakollegat muistuttivat jo aikaa sitten, että siitä puuttuvat Alanin kolmiot, mutta silloin en osannut lotkauttaa ammattilaisenkaan ajatukselle korvaani.

Nyt korvat ovat niin lotkollaan, että. Jo lähti ensinnäkin tiivistymään koko alue kohti vasenta reunaansa, ja toiseksi sinne rupesi syntymään paikkoja soukille ja korkeille kasveille. Onni onnettomuudessa on yhden virpiangervon innokas kasvu: se työntää pimentoon kolme komeaa kiiltoleimua, jotka välttämättä tarvitsevat uuden sijoituspaikan. Yksi niistä jo lähtikin siniseen penkkiin, ja sai Albomarginata-kuunliljan ja vanhan siperiankurjenmiekan vierelleen. Toiset muuttanevat perässä, jahka saan päätetyksi sen kolon, mihin ne kuuluvat.

Jälleen kerran nostan arvoon arvaamattomaan sen kaikkein tavallisimman heucheran, 'Palace purplen'. On komean kokoinen, varma kasvaja, ja antaa sopivasti maustetta melkein minkä tahansa istutuksen joukkoon. Silti täytyy sanoa, että olisi kiva löytää joku muukin purppuralehtinen varma nakki kuin se, tai joku muu keijunkukka. Yksi kolmesta 'Brunette' -kimikistä penkissä on edelleen hengissä, mutta en oikein usko, että se jäisi paikalleen ypö yksinään. Penkin "focal pointin" paikkaa kun pitää hallussaan 'Festiva maxima' -pioni. Kimikki saattaa hilppaista portinpielen penkkiin neljänneksi, vaikka neljää kappaletta samaa kasvia ei suositellakaan vierekkäin. Pariton määrä pitää olla, ja jostain ihmeen syystä se on kyllä aivan totta.

Kurjenpolvia olen tänä keväänä nähnyt myynnissä oikein tumman purppuralehtisinä, mutta kun ne a) ovat siellä Muhevaisessa, ja b) sielläkin maksoivat maltaita. Eivät siis ole ainakaan vielä mikään todellinen vaihtoehto.

Kiiltoleimun ohella penkkiin on sen sijaan ainakin mielessäni tyrkyllä korkea lehto- tai loistosalvia. Niiden kukat ovat väriltään juuri passelit, ja joissakin on sitä purppuraa varsissa. Lisäksi ne kukkivat pitkään. Vaan niilläkin on hintansa, eikä omat siemenkasvatukset ole vielä tuottaneet mitään, mikä kasvaisi komeasti ylöspäin.

Olen siis pulassa. Elli, heilautatko taikasauvaa? Minä lähden näkemään ratkaisuista unia.

Ei kommentteja: