Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Maksimaalista juhlaa.


Päivää, minä olen pioni 'Festiva Maxima', ja olen kaikkien mielestä tooooosi suloinen! Sen lisäksi, että olen tooooosi suloinen, tuoksun myös ääääärettömän hyvältä.

On ollut kyllä juhlapäivä. Pioni tykittää kolmella kukalla, ja aamulla laulatti: "Voiko ihanammin päivän enää alkaa..." Turun puutarhamessuilta ostin niiltä "huutavilta hollantilaisilta" kolmea erilaista tarhakurjenmiekkaa. Pussinkyljet lupailivat valkoista, vaaleanpunaista ja petroolinsinivihreää kukintaa. Yksi niistä kaikista alkoi, ihme kyllä, muutama viikko sitten pukata kukkavartta. Voi sitä ällistyksen määrää, kaikki eivät olleetkaan mätiä, lahoja tai muuten huonoja. Seurasin jännityksellä suurimman nupun kehittymistä: siitä tulee vaaleanpunainen! Eikäku... siitä tulee... nyt on ihan tumma violetti, melkein musta kärki ja terälehtien tyvi näyttää kirkkaan vihreältä. Petrooli? Joka päivä kävin katsomassa nuppua kuin mitäkin jännitysnäytelmää. Tänä aamuna saattelin siippaa kuistilla työpäivään, kun satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta. Eka Vekarakin ällistyi, kun yhtäkkiä parkaisin: "SE ON AUKI!!!" ja kirmaisin pihalle nopeammin kuin kumpikaan mies ehti tajuta, mikä heihin (tai minuun) iski.
Ei tullut vaaleanpunaista. Ei tullut petroolia tai valkoista. Tuli tämä. Mutta en minä valita :-)


Lisäksi värililja 'Sphinx' avasi ensimmäisen kukkansa, samoin puhtaanvalkoinen 'Navona' viimevuotisista istutuksista. Harmi, etteivät ole vierekkäin; kirkkaanpunainen ja vitivalkoinen olisivat soma yhdistelmä. Piparminttuinen, etten sanoisi.

Sphinxistä en vielä saanut kunnon kuvaa, kukka oli vähän vaurioituneen näköinen, mutta perässä tuloo. Navona on tässä.


Jos juhlista puhutaan, niin puutarhatuttavakin kutsui tätä päivää jouluksi. Eikä hän saanut kuin yhden valkoreunaisen kuunliljamöhkäleen pihaltamme. Ihanaa, että omat ylimääräiset löytävät tiensä toisten hyviin koteihin ja tulevat tarpeeseen. Mikään ei ole hirveämpää kuin joutua heittämään pois hyvää elävää!
Käly pakkasi autoonsa niinikään ylimääräkasveja täältä; heille ne tulevat uuden pihan rakentajina erityisen tarpeeseen. Ja soman istutuksen saanevatkin: jalopähkämöä, kahta eriväristä (vaaleanpunaista ja pinkkiä) tuoksukurjenpolvea, kahta eriväristä (vaaleanpunaista ja tummaa lilaa) akileijaa, pikkutalviota, maksaruohoja ja yksi - ta-daa - valkoreunainen kuunlilja. Sitä riitti tällä viikolla jaettavaksi. Annoin sitä yhdelle muullekin puutarhailijalle. Voikoon kasvit paksusti ja ilahduttakoon saajiaan!

Ei kommentteja: