Kun pihanomistaja (kuten minä - toki fifty-sixty Herra Miehen kanssa) on aikansa (esim. kolme vuotta) tehnyt uusia istutusalueita ja sijoittanut niihin mieluisia kasveja, hän yhtäkkiä, yhtenä kauniina kevätpäivänä oivaltaa, että kasveja ei ole ollenkaan tarpeeksi. Penkeissa on maata näkyvissä!!
Pyytämättä ja yllättäen se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: paljaan maan paniikki. Ihana paniikki, mutta paniikki yhtä kaikki. Pihanomistaja ylittää kaikki esteet ja hidasteet kuin rusakkko puunsuojaverkot männätalvena, ja shoppaa. Yhtenä päivänä - eilen - hän ostaa ruotsinköynnöskuusamia, jotka sijoittaa kiipeämään pitkin ei-niin-viehättävinä puina pitämiään pylväshaapoja (kasvakoon 'Belgicat' nopeasti ja somistakoon puut, tuoksu tulee toivottavasti kukkien myötä). Toisena päivänä (tänään) mukaan tarttuu ilman järjen häivää hollantilaisia, sisätiloissa kasvatettuja orvokkeja. Pieni olkapäällä istuva ilkiö huutaa siitä korvaan: "Hollantilaisia! Kasvihuoneorvokkeja! Sinne meni sekin raha!" Minä huudan takaisin: "Ihan sama, 11,95 € neljästäkymmenestä orvokista on pilkkahinta. Ei ne mitään palellu, ne on orvokkeja."
Toisena päivänä - tänään - hän kurvaa toiseen puutarhamyymälään ja kiertelee nälkäisen eläimen lailla rullakoita. Tuossa! Saalis! Heucheroita. 'Amethyst mist' ja 'Mint frost'. Melkein yhdeksän euroa kappale? Karsea hinta. Ovat kyllä aika isoja, voisikohan ne jakaa? Ja hän nostaa ruukut kärryyn, tuosta vain, ehkä hieman syyllisyyttä tuntien (kotirouvan tulot ja IIIISOT menot). Hän menee kassalle, edelleen omatunto - istuu toisella olkapäällä; enkeleitä ei ole ollenkaan - kolkuttaen, mutta ihme tapahtuu. Myyjä sanoo: "Nämähän oli niitä 4,90 kasveja, eikö?" Pihanomistaja nyökkää ja sanoo vaisusti, mutta varmasti "Mmm." Ja saa kaksi yhdeksän sentin ruukuissa olevaa kasvia kutakuinkin yhden hinnalla. (Omatunto karjuu suoraa huutoa, mutta pihanomistaja yrittää olla kuulematta.)
95-prosenttisesti onnellisena Pihanomistaja kurvaa kotiin ajettuaan mutkissa varovasti, etteivät kasvit keikahtele takakontissa. Aurinko päätä lämmittäen hän istuttaa ostoksensa portinpielen kukkapenkkiin ja katsoo kättensä jälkiä tyytyväisenä: värikoordinaatio on kohdallaan sitten, kunhan kaikki kasvavat ja kevät etenee. Valkoista, purppuraa, erisävyisiä vihreitä, vaaleanpunaista, lilaa ja sinistä. On siellä ne lapinnauhus 'Desdemonan' oranssinkeltaiset kukatkin, mutta vasta syksyllä. Siihen saakka penkki on pelkkiä viileitä sävyjä. Pim, taikasauvan heilautus ja siinä se on, valmiina.
No, ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti