Terveisiä aurinkomatkalta!

Otin äkkilähdön aurinkoon, kun tilanne vaikutti siihen niin sopivalta. Ja kyllä kannatti! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja taivas oli pilvetön täältä tuonne saakka.

En tehnyt mitään muuta kuin loikoilin paisteessa. Annoin ajatusten tulla ja mennä, kuuntelin luonnon ääniä ja lepäsin vain. Teki hyvää!

Sen verran tuulahteli kuitenkin, ettei ihan bikineissä tarjennut säästä nauttia, vaan jouduin menemään enemmänkin sään armoilla. Ylläni olikin tilannepukeutumisen mestariteos: pitkät kalsarit, pitkähihainen t-paita, villasukat, college-housut, ohut villaneule, fleece, toppahousut, untuvatakki, kaulahuivi, huopatossut, nahkarukkaset ja fleecepeitto. Sitten melkein jo tarkeni kuunnella, kun virkeä lounatuuli vihelteli pitkin pihaa, kahisutti puita ja heitteli vettä räystäiden reunojen yli. Lumihanget kohahtelivat välillä jännästi, kun pieni - aina liian pieni - palanen putosi auringon vaikutuksesta alemmas.

Kun ajatukset keskipäivän tienoilla alkoivat yhä tiheämmin karata rommitotiin, päätin palata kotiin. Eihän aurinkoon ryyppäämään lähdetty. Nyt istun sisällä, villasukat, college-housut, pitkähihainen paita ja villaneule edelleen ylläni ja toivon, että kroppa sulaa ennen pitkää.

Mutta kasvot ovat ruskettuneet. (Heh, uskon asia... pisamia taitaa sekin väri olla.) Hieno reissu, menen toistekin!

Kohti valoa. Viimeinkin. Viimeinkin!

Tänään näin ihanan, taivaallisen valon. Se loisti muutaman tunnin ajan, välillä pilvien takana kainostellen, välillä rohkeasti, paljaana esiintyen. Aurinko! Aurinko!! Aurinko!!!



Se sai sinitaivaan näkysälle. Luoja, en muista, milloin viimeksi olisin nähnyt sinistä taivasta. Siitä tuntuu olevan niin äärettömän kauan! Olisin kaivannut jättimäisen pillin tai ruiskun tai jonkin, millä olisin voinut imeä sisälleni valoa ja sinisyyttä, niin hirveästi minä olen sitä kaivannut.

Aurinko katosi vääjäämättä pilvien taakse - onneksi ei kuitenkaan enää satanut lisää lunta - iltapäivän myötä, ja laski sitten kokonaan, matkatakseen idän iloksi jälleen (terveisiä Thaimaahan, ystävät, hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa kohta takaisin kotiin!). Laitoimme pimeään auringolle kiitoradan: tätä taloa kohti, kiitos!

Omat muutamat ilotulitteet on jo vanhan vuoden sammuttaneen EV:n iloksi ammuttu. Nukkukoon onnellisena ensi vuoteen saakka!

Onnellisia hetkiä vuoteen 2011 teille kaikille, jotka täällä käytte vierailemassa. Minä haaveilen jo kovalevylle tallennettujen puutarhaohjelmien ja joulupukin kontista löytyneiden puutarhakirjojen voimin keväästä. Ei siihen enää kauan voi olla.