Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kesäsää jatkuu

Jos oli Italiassa lämmin, voi vau, mikä pääsiäissää on ollut kotimaassakin. Ihan käsittämättömät kolme päivää. Ja sen tuntee kropassa: talven jälkeen kylmiltään kun kyykkii pihassa kuutisen tuntia per päivä, tässä vaiheessa tarinaa alkaa olla jo melko jäykkänä... Vaan kenpä sitä surisi, puutarhamasennus on toistaiseksi poissa ja tekemisen into lämmittää lihaksia (aurinko vanhoja luita).

Tomaattikuulumiset: viikko venäytti tyypeille pituutta monta senttiä.

Nyt he ovat jo ulkoilleetkin kahtena päivänä!
Olen ennenkin julistanut rakkauttani kanttausrautaan. Se on sitten ihana vempele. Jos siitä hakemalla hakee jotakin heikkoutta, siinä voisi olla säätö, joka ohjaa kanttaamaan pyöreät pyöreiksi (ja suorat viivasuoriksi) eikä näin niinkuin tässä kuvassa. Pyöreähkö. Mutta eikö ole silti siisti!

Pihalla kukitaankin. Kevätkurjenmiekat ovat aina ensimmäiset. Niitä saisi olla merellinen ♥
Kevättähtiä, scilloja, muutama krookus (on niitä tuossa jossakin) ja kevätkaihonkukkaa.
Tämän tuoksupommin sijoitin ovipieleen. Perunanarsissi (englanniksi nimi on jostakin yhtä ihmeellisestä syystä Bridal Crown) sekä helmililjoja (valkoinen White Magic ja sininen Ocean Magic) ilahduttavat tulijoita ja menijöitä.

Oma Piha -lehden lukijalahjana aikanaan saadut kääpiötulppaanit ovat auenneet! Ne ovat kuin tähdenmuotoisia kananmunia :D

Pyörremyrsky Saila kävi tuomassa uuden kirjansa, ja fiineissä vaatteissaan hönkäisi ensimmäisenä keskelle kukkapenkkejä: "Saanko mä vähän kitkeä näitä voikukkia?" Siellä se mennä konttasi, lauleskeli ja näytti nauttivan. Ihanaa, että on yhtä höyrähtänyt ystävä! Kimpassa saimme valtavasti aikaan yhden iltapäivän aikana. Tänään jatkoin samalla vauhdilla; kanttasin kunnon reunat pariin paikkaan, levittelin oksahaketta marjapensaiden alle, kitkin kevätkuntoon yhden ison kukkapenkin ja asettelin mustan penkin paikoilleen terijoensalavien siimekseen. Eka Vekara halusi jo aurinkotuolitkin viritettäväksi etupihalle, ja minä leikittelin ajatuksella virittää riippumattokin omppupuiden väliin.Tuuli ei tänään ollut yhtä lempeä kuin eilen, joten jätin munuaiseni ja virtsatieni vielä rauhaan selkäpuolen viimoilta.

Ihan kamalaa joutua taas siisteihin sisätöihin tämän huikean alun jälkeen. Ehkä pieni tauko voi kuitenkin olla hyväksi, ettei mene heti alussa ylikunnon puolelle ;-)

3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Selvä ylikuntovaara horisontissa!
Oli ihanaa, kiitos vain! Ja tein sitten elämäni ensimmäisen kranssinkin eilen illalla niistä kanukanoksista... (ja varmaan myös viimeisen, sillä nyt ovessa on sitten se kranssi).
Voi noita iiriksiä, ja tulppaaneja, ja kaikkea...!
Hiuliheiiii!

pioni kirjoitti...

Kanttausrauta on kyllä mainio työkalu, sitä ihan innostuu kun siistiä jälkeä tulee niin nopeasti:)

intopii kirjoitti...

Saila: kranssien teko saattaa yllättäen osoittautua mukavaksi, kun materiaalia tulee joka saksien napsautuksella. Jatketaan ilottelua!

Pioni, kanttausrauta on IHANA ♥