Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



lauantai 18. toukokuuta 2013

Aktiivista seurantaa -päivä

Tänään onkin ollut mielenkiintoinen päivä! Kävin tomaatti- ja kurkkuostoksilla (avomaatavaraa; meillä ei vieläkään ole kasvihuonetta, vaikka ihmeellistä kyllä, Herra Mies hiplaili sellaista 5,7 -neliöistä muovilevyhörpätystä Hong Kongissa), ja samalla valitsin kasvit kodinhoitohuoneen kuistin pielessä oleviin parvekelaatikoihin, paikkaan, johon ei aurinko juurikaan paista. Siksi joudun olemaan valinnoissani melko rajoittunut: ahkeraliisaa ja ahkeraliisaa. Poutapilvi-tyräkkiä ostin myös, sen kun sanotaan pärjäävän varjossakin.

Sen lisäksi olen päässyt seuraamaan, kuinka Suomi-poika otti ikävästi köniin Ruotsilta, ikävästi, mutta ei lainkaan yllättäen. Tuskallista. Todella tuskallista.

Pitkin viikkoa olen seurannut oranssien / ruskeiden tulppaanien avautumista. Ensin aukesivat 'Double Orange Emperorit' ja loppuviikosta myös 'Brown Sugarit'. Odotellaan vielä 'Ballerinoja', 'Questeja' ja oranssi-oliivinvihreitä Tulipa whittalii´eja.

Tässä vähän makupaloja.

Vähän hailakka kuva.
 Tässä Double Emperoria edessä ja Brown Sugaria takana.
 Tämä ujostelija on Brown Sugarin alku.
 Tästä punavalkoisesta joku ilkimys on tehnyt itselleen kodin. Mylkky. >:-<
Tämä on Arabian Mystery Parrot. Ei ollenkaan niinkuin pussin kuvassa, enkä itse asiassa ainakaan tässä vaiheessa tykkää koko kukasta. Katsotaan, miten tuo tuosta kehittyy.





Minulla on vain tavallisia muscareita, tai näin olen kuvitellut. Nyt jostakin syystä joukkoon on ilmaantunut tällainen yksilö. En pane pahakseni, lisääntyköön ja täyttäköön maan ♥

Tässä vaiheessa iltaa on käynnissä vielä kaksi seurantaa: Ding dong -viisuja kuuntelen toisella korvalla, mutta vielä tarkemmin kuuntelen ja katselen taivasta. Sen sävyt näyttävät todella mielenkiintoisilta:
Pohjoinen taivas on ylemmässä kuvassa.

Ja etelästä tulee jotakin aivan muuta (alla). Muutaman välähdyksenkin jo näin, ja kaukana, kaukana jyrisee.

Ukkonen toukokuussa ei ole ihan tavallisin juttu, mutta sieltä se hiipii. Sadepisaroita ropsahteli jo sisääntulokatoksen valokatteeseen, kun kävin hämmästelemässä maisemaa ovella.


Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: seuraan parhaillaan kevään ensimmäisen raparperipiirakan kypsymistä! Voi ihmeellisyys, olen jopa "myöhässä" varsien keräilyssä, kasvi nimittäin yritteli hyvää vauhtia jo kukintaa monen, monen nupun (jotka eivät todella ole mitään "nuppuja" vaan niitä naisen nyrkin kokoisia jytkyjä) voimin.

Joko on KESÄ??

12 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Täällä jyrisi ukkonen ekan kerran joskus pari-kolme viikkoa sitten! Sen perään satoi rakeita kauhealla voimalla.

Sadetta luvattiin illaksi, mutta ei täällä ainakaan ole tullut yhden yhtä pisaraa. Toisaalta hyvä, ettei sade hakkaa kaikkia tulppaaninkukkia muusiksi.

Mukavaa viisu/kiekkoviikonvaihdetta! :)

pirkko kirjoitti...

Paljon tulppaaneita sulla on jo esillä. Tsekkasin viimevuoden aikataulua ja mulla Tulipa whittalii on ollut kukassa 4.6, joten odottelen sitä aikaa nyt ihan rauhassa. Hauskaa nähdä, saatko sä omasi aikaisemmin esiintymään.

intopii kirjoitti...

Ai rakeitakin, Tiina! Wau, sielläpä on todella ollut kunnon "kevätsää".

Kyllä meillä vaan pilvistä vettä tuli, mutta se oli ilmeisesti vain Etelä-Suomen "ongelma" tämä ukkonen.

Pirkko, tulppaanit ovat todella jo hyvässä vauhdissa. Nuput on melkeinpä kaikissa, mutta oransseja - uusimpia - lukuunottamatta vain harva on tunnustanut edes väriä vielä. Whittaliissa on niinikään nuput jo, mutta ei niistä vielä muuta näy. Jännää tämä aktiivinen kyttääminen :-)

Cheri kirjoitti...

Minusta saisi sataa, mutta yöllä, maa on jo aika kuivaa. Raparperi tosiaan rehottaa ja satoa pitäisi jo korjata. Alkukesän(kin) kukkaloisto on suuri ilon aihe.

pirkko kirjoitti...

Mun Whitalliit eivät ole vielä nupuilla, kääk onkohan ne ees hengissä!!! Kyttääminen on kivaa :)

Nettimartta kirjoitti...

Paahtava helle, sadetta odotetaan, kiitos ei ukkoselle. Mahto rapparipiiras olla hyvää. Nom nom nom...

intopii kirjoitti...

Cheri, yölliset vesisateet taitavat olla maailman jokaisen puutarhurin ja maanviljelijän säännöllinen haave...

Raparperi pääsee jotenkin aina yllättämään. Onneksi kaapista löytyy sekä chutneyn ainekset että säilyketölkkejä; varma keino käyttää varret hyödyksi. Viime kesänä tein myös pakastemansikoista ja tuoreesta raparperista hiivalla aivan ihanaa mehua; sitäkin täytyy muistaa tehdä!

Pirkko: Kyttääjät.fi on toimessaan niin monessa paikassa :-D

Nettimartta: piiras oli hyvää, vaikka teinkin sen muuta seuruetta ajatellen ihan vehnäpohjalle. Uskaltauduin maistamaan itsekin palasen, ja voi, oli se namia...

Geranium kirjoitti...

Hienoja kuvia ja ennen kaikkea hienoja kasveja! Mä tykkäsin siitäkin, jota haluat vielä tarkkailla ennen päätöksentekoa. Tykkäsin kaikista, ottaisin! (Paitsi ötökän jättäisin tienpientareelle.)

Veikkaukseni on, että kun Herra Mies on kasvihuoneehtavaa viritelmää jo pysähtynyt katselemaan, niin hänellä asia on jo syvemmällä kuin korvan takana. Eikä sitä mitään muovilevyhökötyksiä lähdetä hankkimaan, jos kerran kasvitalo halutaan hankkia... kaikki merkit ovat positiivisia ;)

intopii kirjoitti...

Geranium, kiitos :-) Kyllä minäkin omiin kasveihini olen ihan tyytyväinen. Jos en pidä niistä papukaijatulpsuista, tulen tuomaan sipulit syksyllä sinulle ;-D

Joo, HM on kyllä kieltämättä vähän päässyt yllättämään tällä kasvihuoneilullaan. KERRANKIN on käynyt niin, että olen saanut ujutetuksi oman ideani hänelle niin, että hän kokee keksineensä sen itse. Mitenkö sen tein? En todellakaan tiedä!! Väsytystaistelulla? Hivuttamalla?

pioni kirjoitti...

Vaikuttaa kyllä kesältä:)
Ensi syksynä voisikin laittaa maahan myös tuollaisia oransseja tulppaaneja...

intopii kirjoitti...

Pioni, niin minustakin ;-)

Oranssit ovat olleet yllättävän kauniita. Yllättäviä monin tavoin; en ole niitä aiemmin erityisesti kaivannut tai suosinut, ja viime syksynä iski HIMO! Ja pidän nyt oranssien ryhmää yhtenä kauneimmista kohdista pihallamme tällä hetkellä.

voikukka kirjoitti...

Minäkin kyllä ihailen tulppaaneja pihassani, mutta en jakse koskaan merkitä muistiin (enkä muutenkaan muistaa) niiden lajikkeita. Ihmettelen vain mitä olen viime syksynä maahan laittanut.