Aurinkoista kylmää

Sää on niin tasan ei-lomasää, mutta täällä minä parin päivän vapaalla hampaita kalistelen. Lämpöä voi aurinkoisella puolella taloa olla kymmenkunta astetta, mutta julman tuulen kanssa siitä on huvi kaukana.

Onneksi tarjolla oli ulkohommia suojassa: puu(tarha)vajan siivouksen saattoi kätevästi tehdä ulkoilmaa - ja pölyistä "sisä"ilmaa - hengittäen, mutta pahimmilta puhureilta suojassa.

Kyllä siinä taas riittikin siivottavaa. On se ihmeellistä, miten tavaraa ja roipetta vain kertyy. En uskalla tunnustaa kenellekään muulle kuin teille, että kannoin sieltä roskiin mm. kolme jätesäkillistä muoviruukkuja. Mihin yksi ihminen tarvitsee muoviruukkuja siinä määrin, että täyttää niillä kolme jätesäkillistä? Eivätkä ruukut menneet säkkeihin sikinsokin, vaan siististi sisäkkäin, suurimmasta pienimpään. Olen ilmeisesti suunnitellut jossakin vaiheessa, että perustaisin joko kauppapuutarhan pienille taimille tai sitten muoviruukkumyymälän.

Kaikista keräämistäni aarteista en raaskinut luopua - jätin viisaasti talteen mm. Plantagenin siniset, joilla saanen puutarhaani muutamankin uuden kasvin (jos siellä edelleen vaihdetaan viisi tyhjää yhteen täyteen, mene ja tiedä). Yhtä kaikki: arkeologisten kaivausteni tuloksena löysin vajan lattian. Paljon lattiaa. Waaaau!

Nyt nautin lomapäivästä sisällä, vappupäivän tarjottavaa suunnitellen. Kokoonnumme monen tuttavaperheen kesken (kahdeksan perhettä, joissa yhteensä 12 kouluikäistä tai alle kouluikäistä lasta) yhteen nyyttäriperiaatteella. Lupasin, että me viemme simaa - no en tee itse - ja kasviksia & dippikastikkeita. Ehkä viemme myös oikeita sipsejä; voi olla, että palsternakka-, maa-artisokka- ja porkkanasipsit eivät ole lasten keskuudessa hitti...

Dippejäkin ajattelin kokeilla tehdä itse: hummusta ja punajuuridippiä on jo työn alla. Annan tässäkin periksi perinteille ja olen varautunut hankkimaan myös kermaviiliin sekoitettavia kaupan dippijauheita.

Vappuaatto - uskomatonta, että se on jo huomenna - menee kuitenkin kotona oleillessa. Vaikka itse olen vapaapäivällä, Herra Mies totesi tulevansa töistä vasta myöhään, joten on aika turhaa suunnitella huomiseksi muuta kuin koti-iltaa. Eikä se huonompi suunnitelma tietysti olekaan, viime aikoina on ollut menoa ja lentoa enemmän kuin kotitarpeiksi.

Niin kiire ei ole kuitenkaan ollut, että olisin unohtanut kierrellä myös puutarhassa. Havaitsin kierroksellani, että kevätkurjenmiekka Purple Gemien joukossa oli toisenkinvärisiä, ja kolmannenvärisiäkin(!) pikkumiekkoja. Mistä lienevät tulleet, ehkäpä myyjäfirmassa eri sipulilajikkeet säilytetään vierekkäin?

Vahinko ei ole ollut sydäntäsärkevä, kuten näette. Enemmänkin sydämenmurskaava... ♥

Epäilen kylläkin tuon purppuranvärisen nähtyäni, että tuo on se Purple Gem ja sini-violetti onkin jotakin aivan muuta. *Pikainen selvitystyö*
Kyllä: sini-violetti on nimeltään 'Halkis', terveisiä vain Sailalle :-D

Kevään kaihoaminen on nyt luvan perästä päättymässä: täällä kukitaan jo. Nuo pienoiset ovat toistaiseksi yhdet todella harvoista, mutta ovatpa kuitenkin kaihonkukkia ihan elävänä!

Kevään lopultakin saavuttua sain kipinän hankkia itselleni vempeleen, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Äidin omat lastenvaunut, totesi seitsemänjapuolivee Eka Vekara, kun nuo näki. "Kuskaatko sinä noilla kasveja paikasta toiseen?"

Ehhehe.

Lannoitteen levittelyyn tarkoitetut ovat nämä. Ja hiekankin, kyllä, mutta jos en nyt saa lannoitetuksi nurmikkoa ahkerammin kuin ennen, minulla ei ole mitään säällistä selitystä asialle. Tuota kun lykkii ympäri pihaa, saa a) lannoitetuksi nurmikon b) hullun maineen naapurustossa. Saatan nimittäin oikeasti pikavilkaisulla näyttää siltä, että työntelen jonkinlaisia lastenvaunuja.

Joka tapauksessa, maaliskuisen listani toimenpiteet on nyt aloitettu. On hankittu tuo, ja todettu, että varastossa onkin vain syyslannoitetta. On siis hankittu myös kevätlannoitesäkki.

Jos oikein kovasti kävelisin ristiin rastiin pihaa tuon kanssa, kasvaisikohan nurmikko säästä huolimatta?