Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 21. helmikuuta 2012

Lumilapio, lumentyönnin, lumikola...

... ja uskomatonta kyllä, aurinkolasit! Siinä eilisen olennaisimmat työkalut.

Aurinkolasit tarvitsin kotiin autoillessa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Se PAISTOI!!

Muut tulivatkin sitten tarpeeseen kotiportilla. En aivan päässyt Ranskiksen runsaasta maavaramahdollisuudesta huolimatta yli tästä.

Tajusin kuvata lumimuurin vasta, kun olin paksuimman / leveimmän / korkeimman kohdan hiki päässä - ja onneksi tuikitomeran Eka Vekaran avustuksella - nyrhinyt kolanmentäväksi aukoksi.

Leveyttä oli pitkälti toista metriä, ja korkeutta sen 60-70 senttiä. Onneksi pääsin loikkimaan tuosta itse yli, jotta ei tarvinnut käsin kaivaa tietä pihan puolelle korkeakorkoisissa saapikkaissa :-D
Pieni lasten kola näyttää - pieneltä. Lunta on kyllä taas ihan kiitettävästi.
Luonnon tarjoilema meluvalli hirmuisen hiljaista kotikatuamme vasten. Onpahan vielä hiljaisempaa kuin tavallisesti.

Nyt kiinnitin muuten huomioni tuohon hankeen hautautuneeseen pylväshaapaan. Tuostapa muistan ensi kesänä, että lumikinos ulottui haavan alimpiin oksiin saakka.
Ja tämä tässä taas on seuraava lumisaderintama, joka oli kytiksellä etelätaivaalla.

Sää muuten lämpeni. Ihan ihmeellisen ihana tunne: auton lämpömittari vilkutti iloisesti, kuten se tekee -3 - +3 -välillä, ja näytti siroa ykköstä ilman minkäänlaisia etumerkkejä. Merkki olisi ollut siinä vain siinä tapauksessa, että se olisi ollut miinus, joten HURRAA, plussalla käytiin!


Ja tässä on Salaisen puutarhan minulle luovuttama tunnustus. Blogini ei ole koskaan saanut tällaista huomiota. Olen kovin otettu.


Tunnustuksen saajan piti... (käy lunttaamassa Salaisesta puutarhasta) nimetä viisi blogia - ilmeisesti niitä, joita seuraa - joissa on alle 200 lukijaa. No Salainen puutarha on tietysti heti yksi niistä. Toinen on aivan ihana Rosmariini ja Timjami.

Olen ennenkin kiitellyt Omenamintun blogia, joka voisi vaikka olla sähköinen keittokirjani, sen verran herkullisia reseptejä kirjoittaja julkaisee, kerta toisensa jälkeen. Ja niitä valokuvia! Wau.

Ja tietysti Saila, jota häntäkin - kuten R&T:ta - uskallan tituleerata ystäväkseni, vaikka ystävyys on alkanut sinänsä epätavallisesti blogien välityksellä. Vaikka kaipa se on "tätä nykyaikaa", kuten isoäitini varmasti sanoisi, jos olisi vielä elossa.

En ole kovin ahkera blogien etsijä / seuraaja, vaan haluan mielummin keskittyä erinomaisen kiinnostaviin, niihin, joita oikeasti jaksan seurata.

Kaikki minulle tärkeät blogit ovat kuvakkeina tuossa vieressä, joten en lähde heitä / niitä erikseen listaamaan. Annan kiitoksen kaikille heille yhtä lailla: hekin ilahduttavat minua kirjoituksillaan, kuvillaan ja joskus myös kommenteillaan tänne. Kiitos, virtuaaliset ystävät ja tuttavuudet.

8 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi kiitos Intopii! Tämä tunnustus onkin jo tupsahdellut vähän sieltä sun täältä, mutta ainahan näitä sydämiä ottaa mielellään vastaan ♥
Aikamoisen lumet teillä (taas! jokohan ens talvi olisi sitten vähäluminen?!) Tänne ei ole kertynyt tuollaisia valleja, lunta on puolisääreen ja tänään sekin meni sohjoksi, mikä on ihan sopivaa. Onneksi EV on tuikitomera :-D

Saila kirjoitti...

Ja mitä, vieläkö teillä on joku jouluköynnös oven ympärillä hei! Kohta on pääsiäinen hei!!

intopii kirjoitti...

Hei, kyllä, meillä on jouluköynnös ovella, ja hei, meillä on myös valotähti ikkunassa. On vielä pimeetä, hei... (tai jotain). (Tai sitten en vaan ole jaksanut ottaa niitä pois, kun on vielä "talvi".)

Olet kyllä oikeassa. Ehkä mun pitäis jo ottaa ne pois. Tässä joskus. Kunhan ehdin.

Tuli muuten mieleen sanoa, että olen kypsytellyt ehdotustasi pätkäistä sen korkeimman omenapuun "päärunko" poikki. Ja - ta-daa - äänesi on kuultu. Teen sen, jahka ilmat vähän lämpenevät.

Tervetuloa taas puukonsultiksi keväällä :-)

pioni kirjoitti...

Aurinkolasit, mikä ihana sana! Meillä muuten näyttää tippuvan räystäältä vettä, plussaa siis:)

~R&T~ kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus <3 :)Olen ihan otettu.

intopii kirjoitti...

Heh, pioni: onko "aurinkolasit" sittenkin suomen kielen kaunein sana ;-)


R&T: ihan kuule olet tunnustukset ansainnut!!

elämäni matkat kirjoitti...

Voihan lumi, sulla sitä kanssa riittää. Mun aurinkolasit on hukassa, ihanaa kun niitä jo tarvitsee :)

intopii kirjoitti...

elämäni matkat: juu, kyllä täältä pesee ja linkoaa. Laitapa osoite, niin lähetän yhden pulkkamäellisen tulemaan :-)

Hehheh, mun aurinkolasit ovat pysyvästi auton oven sivulokerossa. Sieltä niitä on vaikeaa hukata.

Poika kävi naapurissa kylässä pitkästä aikaa - kuinka pitkästä, se selvisi hänen palatessaan omat aurinkolasit toppahaalarin taskussa. Olivat unohtuneet kaverille viime kesänä...