Pistelimme rivakasti tossua toisen eteen Gamla Stanissa; vaikka aurinko paistoi eikä pakkasta ollut kolmeakymmentä vaan ehkä kymmenen, tuuli mereltä oli niin voimakas, ettei paljon huvittanut pysähdellä käyttelemään kameraa paljain käsin... Muutaman näpsyn otin.
Gertrud on osannut tehdä kylttinsä talon mukaan.
Suurkirkko pienenä.
Tämä pikkupoika värjöttelee Suomalaisen kirkon sisäpihalla. Suloinen patsas, jolle kuulemma tuodaan myös pipoja ym. lämmikkeeksi. Nyt oli vain harsonohut lahjanauha kaulahuivina. Patsaan nimi on ilmeisesti "Rautapoika".
Harmittaa, että piti kylmän vuoksi juosta paikasta toiseen; sisäpiha itsessäänkin olisi ollut oikein kuvauksellinen.
Tästä eivät kovin pulleat ihmiset menekään :-D
Ja sitten takaisin kotiin. Lunta ja pakkasta riitti täälläkin.
Yritän aina tilaisuuden tullen kuvata jääkukkia kuistin ikkunassa, mutta en oikein osaa sitä kunnolla.
Pumpulipensas pumpuliaidan vierellä. Kesällä tuossa on virpiangervon valkoiset kukkatertut.
Kuvittelin jo, että pakkanen antaisi periksi. Höpsis. Seitsemäntoista on nytkin mittarissa. Ei se silti voi enää pitkään jatkua... kohta auringon täytyy jo alkaa lämmittää, eikö vain? Onhan viikon päästä jo helmikuun puoliväli.
Kodin uudelleenjärjestely on edennyt pienen nykäisyn verran. Sain kuin sainkin takkahuoneen sohvan myydyksi, ja nyt siellä on uusi pöytä ja pienenä ostettu, mutta yllättävän kookkaaksi osoittautunut pikkulipasto (Ikean kaluista kun ei laatikon perusteella aina hahmota, miten se lopputodellisuus asettuu...) Asemoimme kalusteita muutamaankin kertaan ennen kuin pääsimme tähän lopputulokseen, joka nyt vallitsee. Nyt alkaa työtuolin etsintä. Kivaa!
2 kommenttia:
Reissussa on kiva olla, mutta kotiin on silti niin ihana palata!
Me neidin kanssa suunnittelemme vierashuoneen uudelleen tapetointia/maalausta. Nyt kun pojan syntymäpäivät on vietetty, on ehkä tapettienrepimisaika. Seuraavat juhlat kun on vasta kesällä, ehkä se olisi sitten valmis, vierashuone siis;)
Wau, teillä on tosipuuhat menossa / suunnitteilla. Meillä edelleen fundeerataan :-) Mutta ei se haittaa. Niin kauan kuin asiat pysyvät keskusteluissa - myös Herra Miehen puheissa - tiedän, että jossakin vaiheessa niille tehdään jotakin. Olen siis oikein optimistinen ja toiveikas.
Lähetä kommentti