Tuolta kuistin takaosasta, mustien lyhtyjen takaa, kurkistelee jasmikepensas, jossa niinikään on joulu... anteeksi talvi- tai sesonkivalot somisteena, mutta niiden poisottaminen ei ollutkaan mikään hukkapätkän homma. Humpsahdin hankeen yli polvia myöten, kun edes lähestyin pensasta, ja toisaalta pensaan alaoksat valoineen olivat tiukasti umpihangen syleilyssä. Otin suosiolla käyttöön suunnitelman B ja irrotin valojen töpselin pistorasiasta. Roikkukoon oksilla lumen lähtöön saakka, valoja ei kuitenkaan enää näy.
Kai se kevät tekee sitten oikeasti tuloaan. Tänään olen nimittäin päässyt taas työhön, jonka miellän puutarhapuuhaksi: olen tyhjentänyt kompostorin. Yksi kottikärryllinen sieltä taas irtosi; kaksi kompostikuivikesäkillistä. Ne jäivät odottamaan kevättä kompostikehikkojen sisään.
Ai miksikö meillä biolan ei ole kovista pakkasista huolimatta jäässä? No siksi, että meillä sitä hyysätään kuin prinsessaa. Hemmottelusta se ei tosin ole vielä kovin kauan ehtinyt nauttia, mutta onpa kuitenkin hemmoteltu: tammikuun 14. päivänä Iso Herra ja Pieni Herra yhteistoimin kuskasivat Rinsessan lämpimämmille seuduille eli meidän autotalliin. Siellä sillä on mukavat n. 13 asteen oltavat ja pönttö pöhiseekin oikein mallikkaasti, mitä se ei tekisi, jos olisi niillä sijoillaan ulkona läpi vuoden.
Mitäpä sitä ihminen ei kompostimullan eteen tekisi...
Teimme tämän ensimmäistä kertaa viime talvena, kun totesimme, että ei ole mitään järkeä syytää kompostoriin tavaraa, jos se jäätyy ja joudumme heittämään hyvät biojätteet sekajätteen joukkoon jossakin vaiheessa talvea. Kompostori kolan kyytiin vaan ja taloa kiertämään. Autotallissa sille on tarjolla Hyvin Keskeinen Paikka viemärinkannen päällä (siltä varalta, että se alkaisi valuttaa alleen...). Hyvin hän on siinä muhistellut, ei mitään ongelmaa. Ei edes hajuhäiriöitä, varsinkaan sen jälkeen, kun tajusimme syytää tavallista reilummat annokset kuiviketta kaiken jätteen kyytipojaksi.
Sänkyä patjoineen (ja herneineen) emme Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen ole vielä sijanneet, mutta ehkäpä hän vaatimattomana persoonana jaksaa töröttää viemärin yllä sänkyä vaatimatta.
Että kyllä nyt selvästi on kevät tulossa, vaikka sääennuste lupasikin 15 asteen yöpakkasia näillekin leveysasteille. Puuh, puuh, pois kaikki kylmä ja vesirännit roikumaan!!
Muokkaus: Heipä hei, täällähän on uusi lukija! Tervetuloa, Saraheinä! Kiva, kun löysit Talikon ja taikasauvan.
Muokkaus: Heipä hei, täällähän on uusi lukija! Tervetuloa, Saraheinä! Kiva, kun löysit Talikon ja taikasauvan.
5 kommenttia:
Kyllä ne yöpakkasetkin joutuvat kohta taipumaan vesikelien ja auringon myötä!
Hieno kompostointisysteemi, miten nerokasta! Ja autotalliin on näillä lumivuorilla helpompi muutenkin viedä biojätepussi kuin sinne pihan perimmäiseen nurkkaan, missä komposteja yleensä pidetään.
Voi, minullakin on joulu(-eiku siis kausi-)valot puissa, eihän niitä saa pois kun johto menee maata pitkin ja siinä päällä on lumi- ja jääkerros, johtohan siinä menisi rikki kun riuhtoisi.
Mutta siis, hyvä juttu että teilläkin on joulu nyt virallisesti ohi, niin kai s'on kevät ny sit!
Kätevä homma tuon teidän kompostorin siirtäminen, meidän on tietysti nyt jäässä. Mutta vielä sinne mahtuu tavaraa ja yleensä on maaliskuussa jo sulanut, joten toivoa sopii että se tapahtuu pian:)
Saila ja pioni: minulla on kyllä niin kätevät miehet täällä, että he keksivät kaikenlaista :-D On se kyllä kovasti elämää helpottanut, että kompostori toimii läpi vuoden. Minua niin harmitti ensimmäisenä talvena heittää biojätteet sekajätteen joukkoon, kun pönttö (siis tuo vihreä...) oli umpijäässä.
Sailalle sinne varsinaiseen Suomeen terveisiä: täältä ei lumi lopu. Taas tuli lisää niin, että hyvä, kun osasin kotiin (kirjaimellisesti). Ja marttaillasta kotiin palatessani minun piti taas kolata sisäänajo auki, kun ystävällinen tienpitohenkilökunta oli tehnyt siihen Ranskikselle esteradan. Vaikka sillä hevosvoimia onkin, ja kätevästi hydrauliikalla nostettava maavara, ei se sentään mistä tahansa yli mene sekään. Hm.
Hyvä älynväläys tuo kompostin sijoittelu. Alatteko nyt sitten taas uudestaan täyttämään siellä sisätiloissa?
elämäni matkat: kompostori oli siis jo puoliksi täysi, kun veimme sen tammikuussa sisälle, ja olemme täyttäneet sitä siellä ihan koko ajan. Nyt, kun se tuli ääriään myöten täyteen, tyhjensin sitä valmista massaa ulos lähes kottikärryllisen, jonka kuskasin takapihalle ja lapioin säkkeihin odottamaan kevättä.
Lähetä kommentti