Lumikasa on suurinpiirtein minun päälakeni korkeudella, ellei hieman ylikin. 160-170 senttiä.
Takapihan polku poimuilla, taas.
Tuossa kurkistelevat syysleimut ja ... jotkut muut. Nyt ovat hangen alla kokonaan.
Iltapäivällä ajelimme hankirallia Jumboon. Muutama aura näkyi - vastaantulevien kaistalla... Ja tulihan aura meidänkin suuntaan, tosin se varsinainen auraosa ylhäällä. Oli vissiin työpäivä lopussa, kun ei enää jaksanut autoilijoita jelpata...
Illalla makuuhuoneen ikkunasta näkyi tällainen maisema. Tai siis ei näkynyt.
Herra Mies teki sinnikkäästi hommia illallakin sillä aikaa, kun minä kokkasin. Onhan kaikki eteenpäin... Ehkäpä tämän päivän tehty työ auttaa lähtemään aamulla liikkeelle (autolla, siis).
Tai sitten liikkeelle lähdetään vaan kolat kädessä, ja auto liikahtaa myöhemmin. Amerikassa niitä päiviä, jolloin liikenne seisoo (jolloin kaikki suksilla liikkumaan kykeneviä lukuunottamatta seisoo) kutsutaan kai nimellä snow day. Koulut ovat kiinni, kun ihmiset eivät pääse liikkeelle. En minäkään hiihtäen aikonut huomenna töihin, hiihtolomaviikosta huolimatta, mutta voipa olla jännittävä automatka, jos aurauskalusto huolehtii vain pääteistä. Harmi, että en tajunnut ottaa tietokonetta mukaan. Etäpäivä olisi ihan paikallaan, jos sää jatkuu tällaisena.
Hädin tuskin naapuritaloon näkee.Takapihan polku on taas satanut tukkoon...
Pitänee herätä aamulla aikaisemmin kaivamaan itsensä ulos.
Pitääköhän tässä alkaa lyödä vetoa itsensä kanssa: milloin kevät kääntyy...?
8 kommenttia:
Hmm, eipähän pääse naapurin mummo vakoilemaan tuosta ikkunasta mitä teillä puuhataan :-D Jos tästä nyt jotain hyvää puolta yrittää nyhjästä. Siis hyvänpuolenNYSÄÄ.
Täälläkin tuli ihan kiitettävästi, varmaan lähes 10 cm, mikä tuplasi hangen paksuuden saman tien. Mutta se oli todella märkää tavaraa! Painavaa kuin mikä. En lähtenyt tekemään lumitöitä, kun saappaanvarresta ei vielä yllä lumi sisään eikä onneksi mihinkään tarvitse aamulla lähteä. Etätyöpäivä olisi tosiaan nyt siellä paikallaan!
Emmää muuten tosissani ollut sen hiustenkuivaajan kanssa. Tein vain tuuralla kaivon jään pintaan ämpärinmentävän reiän ja nostan sieltä vettä niin kuin aiempinakin talvina, siis aikana ennen lämpökaapelia (ajanlasku ELK). Antaa kevään hoitaa se putken sulatus sitten. Ei täs kauaa mene! Huomenna paistaa aurinko ja tiistaina on +2, sano!
:D Sailan ajanlaskulle ELK :D
Meilläkin vanhassa kodissa aina sai jännittää että jäätyykö. Ikävä puoli se, ettei ollut juomakaivoa, vaan ihan kunnan vesi. Yhden talven jälkeen oppi keinot kyllä :) Nykyisessä kodissa ei tartte tuosta kantaa onneksi huolta.
Tänne lounaisrannikollekin eilen ja viimeviikolla taas pyrytti kunnolla. En valita kun lapset voi nauttia hiihtokeleistä. Tämmönen höttölumi sulaa onneksi äkkiä!
Jee! Heti piti tulla kommentoimaan.
Teil on yhtä romanttisen (?) lumista kuin täällä Hämeessäkin. Pariin otteeseen sai kolaukset tehdä. Me kun ei edes asuta täällä maalla tien vieressä, niin ollaan ihan naapurin maajussin armoilla. Hyvin hän on kyllä auraukset tehnyt.
Mutta eikös se vanha viisaus väitä, että uusi lumi on vanhan lumen surma. Tai sitten ei :)
Hyvänpuolen TYNKÄÄ (;-D) siinä todellakin on, ettei mummo näe sisälle meidän makuuhuoneeseen. Vaikka ei siinä nyt mitään piiloteltavaakaan ole, siellä me kaksi lumentyöntelystä uupunutta nukutaan (ja kuunnellaan, kun lapsi viereisessä huoneessa näkee kivaa unta ja nauraa ääneen).
En minäkään ollut tosissani niiden gummiasusteiden kanssa, kun arvasin, että sä osaat käyttää hiustenkuivaajaa oikein eikä väärin.
Kyllä tänä aamuna tuntui, että kevät voisi - ja saisi - tulla, kun auratuista teistä ei ollut meidän mäellä tietoakaan ja meinasin Ranskiksella jäädä kiinni heti kotiportin eteen. Hirveästi junnaamalla ja edestakaisin pärtsäämällä pääsin lopulta liikkeelle.
R&T: meillä ei jostakin syystä nyt olla samalla tavalla lämmetty hiihtoon kuin viime talvena. Höh.
Tervetuloa, Nettimartta! Osasin siis asemoida asetukseni niin, että pääset kommentoimaan.
http://salaisessapuutarhassa1.blogspot.com/2012/02/kiitoksia.html
Blogiystäväni, tunnustus olisi tuolla sinulle :)
On tästä flunssasta jotain hyötyäkin ollut, muut ovat tehneet kaikki lumityöt;)
Vaikka mieluummin minäkin olisin kolan kanssa kuljeskellut kuin Nessupakettien.
Oi oi, kiitos R&T! Ensimmäinen blogini saama tunnustus. Olen hurjan kiitollinen!!
pioni: kurjaa kuulla, että flunssa on sinut kellistänyt kolattomaan kuntoon. Toivottavasti nessut ja tropit parantavat sinut pian.
Lähetä kommentti