Lähdin vain siivoamaan pihalta viimeisiä ympäriinsä lojuvia kukkapurkkeja, haravoimaan lehtiä ja tuumailemaan, josko sitä vielä istuttaisi ruukuissaan olevia perennoita ja keksisi lopuille kukkasipuleille paikan. (Kyllä, minä valitettavasti olen siirtynyt 0,001-prosenttiselle teholle verrattuna kevätvauhtiin.) No, siinä edestakaisin kävellessäni kiinnitin ensinnäkin huomiota ihmeellisen väriseen taivaaseen, kun yhtäkkiä tasaiseen harmauteen tuli vaaleanpunainen unelmanpehmeä raita keskelle.
Sitten silmäilin aina ohi kävellessäni kukkapenkkiä, joka on ihan meidän sisääntulon vieressä ja jota ei kaikilta rikkaruohoilta enää kukkapenkiksi tunnistanut. Yhtäkkiä se alkoi ärsyttää mua aivan suunnattomasti, ja aloitin aivan spontaanin raivausoperaation.
Ensin pelastin kirjavalehtiset suikeropitkäpalot, jotka olivat niin pahasti rikkaruohottuneet, että kahden mättään puhdistamiseen meni toista tuntia (tämä on niitä "kuvia pihamaalta", joita en näyttäisi kenellekään, enkä näytäkään). Kun olin saanut ne kutakuinkin puhtaiksi, siirsin ne saman tien paikkaan, jossa ne toivottavasti pysyvät jatkossakin siistimpinä.
Varsinaisesta raivaustyöstä oli kuitenkin tehty vasta kymmenesosa, ellei vähemmän. Ei muuta kuin talikko maahan, vivulla maata ylös ja siitä noukkimaan pieninkin suopayrtin tai harmaamalvikin taimi. Nyps, nyps. Vääntö ja painautus, painautus ja vääntö, ja nyps nyps nyps nyps. Mopo karkasi täysin, ja olin lähes kyynärpäitä myöten rikkaruohojen kitkemispuuhassa. Lokakuun 22. päivänä, miettikääs sitä. Kolme-neljä akileijaa pelastin toisaalle, ne kun olin harrasteluni alkuvaiheessa itse siemenestä kasvattanut. Toivottavasti nousevat uudessakin paikassaan ensi keväänä.
Toisessa tilanteessa nyppimisessä olisi saattanut olla jopa meditatiivista tunnelmaa, nyt puuha meni vain läpi harmaan kiven -asenteella. Mutta minä tein sen! Nyt kukkapenkki on ihan pelkkää multaa vain (paitsi toki siellä syvyyksissä piileskelee sekä suopayrtin että voikukan juurenpaloja, jotka ensi keväänä nousevat riemusta kiljuen ihanaksi muhevoitetun mullan keskeltä). Paikalle jäivät enää lumikärhö, joka on venähtänyt tämän kasvukauden aikana jo melkoisen mahtavaksi, ja jolta toivon samanlaista kasvuintoa ensi kesäksikin, sekä 'Onni' -ruusun pieni alku, josta en tiedä, siirtääkö vai jättääkö siihen. Ruusu voisi periaatteessa muuten jäädäkin paikoilleen, mutta se ei ehkä aina pysy pienenä, ja isompana se saa katoksen päältä valuvat sadevedet päälleen. Ja siitä se ei luultavimmatusti tykkää :-<
Mutta minulla on siinä nyt pitkä ja kapea "paraatipenkki" vailla asukkaita. Hmmm... mitähän ihmettä sitä ihminen siihen keksisi...? Pitäisikö ihan puutarhamyymälään tässä vielä :-D
Kukkapenkistä löytyi muuten melkoinen määrä tulppaaninsipuleita, jotka ovat kukkineet miten kuten tähän saakka. Niistäkin tuli positiivinen ongelma: mihin???
Illat ovat jo niin hämäriä, että istutuspuuhat menisivät kirjaimellisesti hämärähommiksi. Ensi viikonlopun olen reissussa, ja sitten on marraskuu. Voi hyvänen aika sentään. Minulta kuulkaa sittenkin loppuu puutarhakausi kesken. (Hetkinen. Puutarhakausi? Enkös minä juuri kirjoittanut joulusta jotakin??)
5 kommenttia:
Se oli sitten puutarhan viemää- päivä :D
on kyllä ollut niin ihana ja lämmin syksy tehdä pihahommia, harvinaista herkkua lokakuussa
Juu, kyllä se vei, enkä minä pahemmin edes vikissyt (paitsi taas illalla saunan lauteilla, kun tajusin, että venyttely olisi ollut viisasta...)
On kyllä ihan mahdottoman lämmintä vuodenaikaan nähden. Mutta eikös viime syksynä ollut sama tilanne? Ehkä tästä tuleekin tavallista. Enpä panisi hanttiin :-)
Ihailtavaa sitkeyttä!
Minä olen siirtynyt jo ihan sisäsiskoksi: kudon, luen ja siemailen lämmintä glögiä;)
Kuulostipa tutulta! Minäkin olen pitkin syksyä raivannut vanhoja ruohottuneita penkkejä, siirtänyt kukkia takapihalle ja eksyin vielä viime viikolla puutarhamyymäläänkin!
Tietysti sieltä tultiin auto täynnä luumu- ja kirsikkapuuta, köynnöskuusamaa, iiriksiä, ukonhattua ja pionia...kun OLI NIIN HALPAA!!!
Osan tökkäsin suosiolla multakasaan ensi kesää odottelemaan, kun eihän tässä nyt uusia penkkejä ehdi tekemään...Olen kyllä ollut ihan onnessani, kun on näin pitkälle syksyyn voinut olla pihahommissa. Takapihan projektikin on jo hyvällä alulla.
Terveisin toinen hämärähommia tekevä!
pioni, lieneekö tässä sitkeydestä kyse vai vain yhtäkkisestä kohtauksesta :-) Sisäsiskous kuulostaa kyllä aika mainiolta. Ehkä minä rimpuilen tässä kahden maailman välillä...
Eeviregina, mahtavaa, että kävit vielä ostoksilla. Ja wau, mikä SAALIS!! Että on joku myymälä, jossa vielä on noin paljon tarjontaakin. Lurps ja nam! Hämärähommia :-D Toivot kai joulupukilta otsalamppua...?
Lähetä kommentti