Onko Køøpenhamina niinkuin ennen?

Enpäs tiedä, kun en ollut aiemmin käynyt. Tuolta se kuitenkin näytti ensisilmäyksellä lentokoneen ikkunasta perjantaina 28.10. klo 12.40 paikallista aikaa.

Kaikenlaisia vanhoja, kauniita rakennuksia siellä oli, värikkäitä ja koristeellisia.


Tässä on rautatieasema, jonne saavuttiin lentokentältä lähteneellä junalla suit sait sukkelaan. 

Jos joku ei tiennyt, oltiin Tanskassa, ihan kaikesta päätellen.

Typykät katselivat toisiaan lippujen liehuessa.

 Paratiisissa oli ainakin yksi käärme. Se oli iso.

Christiansborgin linna torneineen taustalla.

The Voileipä. Tällä kertaa katkarapuja ja kaviaaria.

Pieni vihannes- ja kukkakoju iltavalaistuksessa.

Magasin du Nord -tavaratalossa oli vähän koreammat iltavalot.

Monessa kohdassa tuli kyllä mieleen Helsinki. Tämäkin on vähän kuin Stockmann...

Tästä taas sitten ei tule Helsinki mieleen ollenkaan.

Muutamaa hetkeä lukuunottamatta kaupunki oli harmaa ja sumuinen. Sää teki toisaalta paikasta myös aika salaperäisen.

Ei selvinnyt, onko tämä hallitsijaparin vai kruununprinssiparin pytinki, mutta ei taidettu olla kotona, kun ei ollut lippua salossa.

Heillä oli kuitenkin komiat matot ulkonakin.

Vartiosotilas käppäili näennäisen rennon näköisenä kädet puuskassa toisen linnan ulkopuolella, mutta kova ääni kajahti saman tien, jos joku meni liian lähelle linnan seiniä - tai ikkunoita, joista loisti valo sisältä...

Margarethe Regina, oletan.

Älä lähetä rahaa. Lähetä shekkejä.

Amalienborgin puistossa oli vielä hyvin kaunista."Narsissipensas" (siis oikeasti mikälie) kukassa.Sanokaapas, miten tuo orapihlaja-"aita" leikataan?

Kaidetaidetta.

Katu(lyhty)taidetta.

Katujen yläpuolelle - korkealle yläpuolelle - nousevaa taidetta.

Kävelykatu Strögetin (tämä ei anna tehdä tanskalaista öötä) kaunein kaivonkansi Hans Christian Hattupään kuvalla koristeltuna - muun muassa, ja muutaman matkaseuralaisen jalat. Ne saivat todella kyytiä reissun aikana: kävelimme valtavat määrät. Tällä kertaa se ei ollut vauhti, mikä tappoi...

Kaupunki todella oli pyörien luvattu maa. Tämä oli aivan arkinen näkymä, ihan missä tahansa.

Lopuksi pari mukavannäköistä kulkupeliä. Erilaisista pyöristä olisi saanut aivan valtavan kuvakavalkadin, mutta olkoon tässä nyt vain kaksi todistusaineistoa.

Kivanoloinen kaupunki, menen varmasti toistekin. Olen niin hidas lämpenemään uusille asioille ja paikoille, että minun täytyy aina saada makustella kaikkea hetki ennen kuin alan olla sitä mieltä, että joo, tää oli kivaa! Kierros II tarvittaneen siis myös tälle kylälle. Ehkä ensi keväänä, jospa sitten ei olisi ihan näin sumuista. Hyggelig joka tapauksessa.