Pojastako se polvi paranee?

Ei sillä, että polvi olisi kipeä. Nuoriherra vain tässä yhtenä päivänä halusi kynän ja paperia. Tökkäsin Kekkilän tyhjän kuoren hätäpäissäni nenän alle, kun herra itse haki kovalla tohinalla kynää. Hirmuinen suhina kävi, kun hän veteli viivoja ja töpötteli pisteitä. Jossakin vaiheessa oli pakko kysyä, että mitäs hän piirtää. "Puutarhasuunnitelmaa teen."

Oooh!!

Tässä siis Eka Vekaran ihka ensimmäinen oma design:

Pihassa on iso kasvatuslaatikko (liekö Kekkilän pikkuboksi saamassa isoveljen, vai puhutaanko tässä nyt niistä lavakauluksista, joita pihalta myös löytyy? Selvinnee viimeistään ensi kesänä.), jossa kasvaa porkkanoita - pystyviivat - ja joiden riviväleissä on koristeena(!) kiviä.

Pienet suorakaiteet ovat kukkalaatikoita ripustettuna ison kasvilaatikon laitaan (selittyy seuraavassa kuvassa). Vasemmalla puolella olevat kiemuraviivat kuvaavat kukkapenkkejä, oikealla on nurmikkoa.

Oikeassa ylä- ja alakulmassa maahan on asetettu pyöreät kivet, joiden päälle tulee joko pupu- tai muut patsaat.

Voilà! Melko kätsää heinäkuussa kuusi vuotta täyttävältä, eikö?

Tässä siis palkintona saatu pikkukekkilä, jossa on nysäksi syöty (me itse; ei mikään villielikko) kaupan lollo rosso, jolla oli varsin kunnioitettavat juuret, ja joka jo pukkaa uutta lehteä. Isompi kaveri on kreikkalainen oregano, ja sen takana kulmassa kirjavalehtinen salvia. Tyhjiin nurkkiin on työnnetty pari avomaankurkun siementä siinä toivossa, että edes yhdet säilykekurkut saisi.

Takana on Herra Miehen innovaatio: ylimääräiset parvekelaatikot lavakaulusten laidoilla. Sisällä kaupan ruukkuyrttejä (shokissa makaavat mintut ja pörheä sitruunamelissa).

Tässä on sitten meidän muuta viljelmää. Edessä perunaa, sitten kameran kautta välittymättä jäävät herneiden ja valkosipulien alut, niiden takana sipuleiden varsia, puska raparperia ja rikkaruohokeko. Kauimmaisena näkyy sotkuinen kompostiosasto, se, joka odottaa kunnon lautakompostikehikoiden valmistumista.

Multasäkki on täynnä rikkaruohoja, joita kitken kasvimaasta. Sinne nimittäin jäi vielä muutama juolavehnän, ohdakkeen ja muun rehevän vihreänä kasvavan alku...

Muutama kuva kukista viime päiviltä. Tässä unikkoseos 'Pizzicaton' ensimmäiset näytteet. On kukilla kokoa... Nuppuja on vielä ainakin puolenkymmentä, joten saan tovin jännittää, minkävärisiä sieltä aukeaa. Ruukun mukana tulleessa kasvilapussa on kuvattuna tuon lisäksi valkoista, oranssia ja olikohan kirkkaanpunaista. Hmm... Onneksi eivät kuki yhtä aikaa.

Tämä on se Helsingin puutarhamessuilla Tommolan tilan myyntipisteeltä ostettu, heidän "Orkideaksi" puhuttelemansa tarhakurjenmiekka. Pienoinen - ehkä 40-senttinen - on hän, mutta aika soma, eikö? Alaterälehdet ovat luonnossa hieman punaisemmat, kameran värisäädöt ovat jotenkin pielessä.

'Crystal Star' -akileijoihin en kyllästy. Tälläkin kukalla on kokoa, on ihan valtava verrattuna muihin akileijoihin.

Vuorikaunokit ovat auki. Siniset kukat viehättävät minua valtavasti, ja tätäkin pidän enemmän sinisenä kuin violettina. Saa puolestani levitä ympäri Thaimaa-penkkiä niin paljon kuin sielu sietää <3

Päivän kuva sini-lila-valko-lime -penkistä. Kuunliljatkin alkavat olla lähes pörheimmillään.

Tämä on vihdoinkin oikein rehevän näköinen istutus. Onkohan nyt neljäs vai viides kesä menossa? En ihan varmaksi muista... ehkä neljäs vasta. Olen tähän varsin tyytyväinen. Syyskukkijoita voisi olla enemmän, nyt suurin osa kukinnasta on ohi heinäkuussa. En silti valita :-)

Näky, jota harvemmin muistaa käydä läheltä katsomassa: hopeapensaan kukinta. Tuoksu siitä onneksi ansiokkaasti muistuttaa: se on huumaava!

Tämä taas ei niinkään tuoksu - ainakaan kauas - mutta NÄKY on taatusti huumaava: syreeni 'Moskovan kaunotar' sai viime kesänä kukkiessaan naapuruston rouvat jonossa pihallemme. Enkä ihmettele. Onhan tämä aivan huikean kaunis. Toivottavasti ihanuus kasvaa pian peittämään näkymää ei-niin-viehättävälle-takapihallemme.