Aloitteleva hyötytarhuri on vielä toistaiseksi ihan pyörällä päästään. Kylvöjen suunnittelu on kuin miettisi kuninkaallisia illalliskutsuja: kenet voi istuttaa kenenkin viereen, ketkä tulevat toimeen keskenään ja kenen on syytä pysytellä kaukana kenestä.
Toki neuvot ovat ihan järkeenkäypiä. Jos basilika estää tomaatintuholaisia lähestymästä minun punaisia herkkujani, basilikaa sijoitetaan tomaattien viereen. Porkkanaa pitää suojella porkkanakärpäsiltä, siispä siihen lähettyville sipulia haisemaan pahalta. Ja niin edelleen.
Sitten pitää vielä miettiä sekin, minkälaista lannoitusta kukin kasvi vaatii. Ei ole mieltä istuttaa lähekkäin tomaattia ja yrttejä (hmm, eikös basilikakin ole yrtti?), jos toinen vaatii voimakkaan maan ja toinen pärjää hienosti kevyessä, niukkaravinteisessa maassa.
Entten, tentten, teelikamentten. Ja mitäs sitten ensi vuonna tehdään, kun perunamaata on vain yksi, eikä niiden istuttaminen muualle olekaan jatkossa ihan yksinkertaista? Vaihtoaskel-hyppy... No, ehkäpä perunat voi siirtää herneiden paikalle ja herneet sipulien paikalle ja sipulit perunoiden paikalle. Että karkaisivat edes tuholaisilta. Ja ympääri, ja ympääri... Mitähän tästä tulee?? Onneksi on sentään kolme lavakauluslaatikkoa muuta kiertoa varten. Ja kohta neljä, kun se palkinto joskus löytää perille.
Että pitikin muuten mennä olemaan kiitollinen siitä laatikosta, ja uhkaamaan sillä köynnöstukeani. Katsokaa, miten raukkaparka järkyttyi! Tältä takapihalla näytti, kun menin ulos iltapäivällä. On puunpätkillä draaman tajua... Nähkää: minä olen ma-sen-tu-nut. Loukkaantunut. Lannistettu. Minut aiotaan syrjäyttää. Syrjäyttää! Hyvä on! Kaadun ainakin seisovilta jaloiltani.
Toivottavasti huomionne kiinnittyi Drama Queeniin ettekä havaitse laisinkaan tuota erittäin esteettistä ja valmista käytävää viljelykehikoiden ja mansikkamaan välillä... Se(kin) on vähän vaiheessa. Mutta kyllä siihen vielä sora saadaan!
3 kommenttia:
Ha-haa! Tuota köynnöstukea.
Kyä se siittä. Ensi vuonna on taas jotain eri kasveja kokeiltavana, eikä se nyt niin nökönuukaa ole. Mutta totta, että perunoita ei ole hyvä pitää monta vuotta peräkkäin samassa maassa. Jos sulla on niille joku kaveri sinne pottumaalle, jonka kanssa voit edes vuorovuosin vaihdella toisesta päädystä toiseen päätyyn maata?
Huhhuh...
Minä luin jostain hyötykasvikirjasta, että porkkanat kannattaa ehdottomasti kasvattaa tiukasti harson alla, pysyy öttiäiset poissa. En ole ehtinyt koittaa, mutta ajattelin testata jos vaikka saisin sen viljelylaatikon ja porkkanansiemenet maahan ajoissa. Samainen opus väitti basilikan vaativan tuhtia maata, joten menisikö ne somasti sitten vierekkäin tomskujen kanssa? Omat tomaatin taimet ovat jo niin isoja, että jouduin laittamaan ne jo isoihin ruukkuihin ja ne ovatkin ulkoilleet päivisin jo hyvän aikaa. Saas nähdä tuleeko punaposkia syksyllä :)
Saila: laitoin perunamaalle myös sipulit ja valkosipulit, ja siihen jäi kolo vielä jollekin. Aion laittaa ne jo mainitsemani herneet siihen väliin, ja kierrättää näitä kolmea tavalla tai toisella. Eiköhän siitä hyvä tule.
Omppu: harsoviritelmiä täällä jo kovasti suunnittelen. Laitoin porkkanat tänään toiseen noista kasvulavoista, joihin olen viritellyt päihin kaaret harson tueksi. Huomenna pitää käydä ostamassa harsoa (edelliset olivat ilmeisesti menneet hiirien pesän pehmikkeeksi, kun olivat niin mahdottoman reikäisiä!).
Vai on sulla isot tomaatit jo? Voi itku, mulla ne ovat kaikki vielä ihan säälittävän ruipeloita... Tai sellaisia, no, alakoululaisen kokoisia. En oikein tiedä, miksi ne eivät kasva, vaikka lannoitankin niitä ihan hyvin. Toisaalta se ei tietenkään haittaa, kun ulos joudun ne lopulta laittamaan. Melkein kuukausihan tässä on vielä ennen kuin hallanvaarat ovat lopullisesti ohi.
Lähetä kommentti