Iltahammaspesulla kuultua:
Eka Vekara, melkein 6 v: "Me leikittiin poikien kanssa tänään miehiä ilman naisia."
Hämmästynyt Äiti: "Ai! No miksi ilman naisia?"
EV: "Koska yksi oli kuollu ja muut oli ärsyttäviä."
HÄ: "Ai siis ne naiset? Miksi ne oli ärsyttäviä?" (En edes haaveillut lähdöstä tielle, jossa kysyisin naisen kuolemasta...)
EV: "No kun ne piirtää niitä sydämiä."
HÄ: "No mitä se haittaa, vaikka piirtääkin? Eikös se silloin tarkoita, että ne tykkää teistä?
EV: "EIIII ne saa tykätä. Ne on ällöjä. Me halutaan olla vaan miehiä ilman naisia."
HÄ (mielessään): "Aha..."
Elämä on.
Tänään en ole ehtinyt kuin ohimennen ajatella puutarhaa. Olen painanut aamusta saakka ympäri kotikontuja kuin nuo... keski-ikäinen hirvi. Jalkahoitoon, lääkäriin, kirpparille, kotiin hinnoittelemaan kirpparille meneviä tavaroita, kauppaan, päiväkotiin, keittiöön (ruokaa pöytään!!), lasten yleisurheilukisoihin (missä EV teki totaalisen tenän eikä osallistunut yhteenkään lajiin) ja taas kotiin. Puu-uh. Nyt mä ISTUN.
Onneksi yöllä oli taas satanut pari milliä. Ei se ole kuin hetken riemu, mutta on sekin vettä. Ei tarvitse ainakaan siemenkylvöjen mullankosteudesta niin huolehtia. Istutettuja kasveja sen sijaan pitää kyllä väijyä, mutta so far so good.
Meidän etupihalla, vähän niinkuin "paraatipaikalla", kasvaa pari terijoensalavaa. Kumpikaan ei ole juuri kahta metriä korkeampi. Toinen on pensasmainen usearunkoinen, ja voi nykyisin jo kohtalaisen hyvin, toisessa on yksi selkeä runko, eikä se voi juuri lainkaan hyvin. Etelän puolelle se jaksaa pukata lehtiä, muualla on kutakuinkin kaljut oksat. Ja niihin oksiin aloin tänään suunnitella jotakin köynnöstä. Sen pitäisi sietää huonoa maata (puun alla on kutakuinkin 40 senttiä rakennusjätemaata nurmikon alla piilossa, ja sen jälkeen janttasavea Kiinaan saakka), pärjätä auringossa käytännössä koko päivän ajan, asettua nätisti salavan oksien lomaan ja kukkia kuin riivattu. Koska valinnan varaa on niiiiiin runsaasti, en vielä tehnyt päätöstä ;-D
Tässä kirjoittaessani iski palava halu päästä vielä pihapuuhiin. En vaan jaksa enää pukeutua ja lähteä. Voi tätä olemisen sietämätöntä laiskuutta. Huomennakaan en ehdi ulos, mikä harmittaa jo nyt. Enkä taida ehtiä perjantainakaan, paitsi ehkä iltapäivällä. Pahus. Ja viikonloppunakin on puuhaa jos minkälaista. Apua!
2 kommenttia:
Huomenna (tai siis tänään) kai sataa, niin että ei hätää. Kyllä kai se piha paikallaan pysyy, ei ole kiireistä sorttia?
Voihan maailman näppylät noita EV & co:n aatoksia. Hmm. Ehkä tuo kuitenkin osoittaa jotakin orastavaa kiinnostusta tyttöjen puuhia kohtaan?
Nimim. Maamme johtavia varhaisteini-iän psykoanalyytikkoja
ps. tuohon köynnösasiaan en kuvittelekaan ottavani kantaa, ei villeimmissä unelmissa eikä ihan tavallisissakaan.
Juu, niin sataa. Ei vielä paljon, mutta tasaisesti. Ihanaa! Vaikka kylmää kyllä on kuin siellä kuuluisassa "ryssän helevetissä" (kai se Siperiaa tarkoittaa).
EV on kyllä nuoresta iästään huolimatta osoittanut jo verbaaliset kykynsä ja oivaltavan ajattelunsa. Harva se päivä sitä joko ällistelee tai nauraa vedet silmissä. Ei käy äidin aika tylsäksi!
Tiedä sitten, kuinka paljon häntä tytöt kiinnostavat, mutta tytöt ainakin tykkäävät hänestä ihan hirveästi! On ihan huvittavaa seurata, miten lähes joka aamu tietyt pikkumimmit pörähtävät päiväkodin eteiseen, kun menemme paikalle (siis suoraa päätä halailemaan ja suukottamaankin EV:aa!!), ja ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun EV:n saa melkein siepata tyttöjen keskeltä kotiinlähdön aikaan, kun he eivät millään antaisi EV:n kadota... Sellaista menoa meillä :-)
Köynnösasian oikeastaan heitin ilmaan universumin vastattavaksi. Kyllä sekin "ongelma" aikanaan ratkeaa. Kiire ei ole: istutuspaikassa kasvaa vielä toistaiseksi massor av rikkaruohoja. Jahka minä ne kaikki kitken, on jo heinäkuu.
Lähetä kommentti