Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 16. toukokuuta 2011

6-1. Ei voi käsittää!!

Se on ihan oikeasti totta. Kuudentoista vuoden odotus ja toivominen.

Tämä on ihanaa!

Muoks: Vaikka Raakki oli jo ehtinyt kommentoidakin, lisään ihan tästä riemusta tänne vielä pari kuvaa. On tämä niin hienoa.



Kapteeni Mikko Koivu näyttää,
miltä maailmanmestaruus tuntuu.

Ei ole tämän päivän kuva, mutta on tämän päivän
tunnelma!!

Ja saatiin vielä vesisadekin virkistämään tunnelmaa (eipä ihan joka hetki uskoisi, että noinkin voi kirjoittaa...).

5 kommenttia:

Raakki kirjoitti...

Pitkästä aikaa minäkin katsoin matsin ja ihan hyvä, että tuli katsottua! :)

intopii kirjoitti...

No kyllä kannatti!!

Meillä mies on niin kova eläytymään ja jännittämään, että se ei edes uskaltanut katsoa eka erää, kun pelkäsi kaameaa tappiota. Kolmas erä istuttiin sitten vierekkäin sohvalla ja läiskittiin käsiä yhteen suupielet korvissa. Otettiin vielä kauhea riski ja avattiin samppanjapullo - onneksi oli kaapissa! - jo heti kuudennen maalin jälkeen ;-)

SaijaH kirjoitti...

Valvominen oli kyllä todella vaivan väärti!! Siippa ihmetteli kuinka pystyn virkkaamaan samalla, eipähän tarvinnut kynsiä pureskella ;) Me juotiin shampanjat jo matsin alussa, tuikku iloon tai murheeseen...

intopii kirjoitti...

Ai sinäkin seuraat? Kivaa! Sisaresi ei taida olla niin innostunut, vai mitä, ystäväni...?

Kamalaa, tai siis WAU, miten pystyit virkkaamaan samalla?? Mulla olis mennyt isoäidinneliö kolmioksi tai kahdeksankulmioksi siinä jännityksessä! Yritin asemoida itseni tukevasti sohvankulmaan, mutta kuinkahan monta kertaa kiipesin sinne takaisin, kun välillä piti aina singahtaa lattialle jännittämään vähän isommasti :-D

Saila kirjoitti...

No kyllä sen nyt ihan hyvin käsittää. Naapurikin, ja ties kuinka moni muu, sanoi, että aina me hävitään, vaikka alussa johdettaisiinkin. Se on tyhmä klisee, ja niiltä ajoilta, jolloin Suomella on ollut huono joukkue.
Vaikka minähän en jääkiekosta ymmärrä mitään.
Mutta on ollut niin, että on ollut yksi tai kaksi hyvää pelaajaa ja heiltä sitten odotettu jotakin ihmepelastusta. Nyt oli KAIKKI hyviä, joukkue todella vahva, heikointa lenkkiä ei ollut. Erkkikin sen näki.
Vaikka minä en edelleenkään ymmärrä jääkiekosta mitään.
Voi kun söpöä, katsoitte yhdessä! Onpa ihanaa kun siipan kanssa voi jännittää sohvalla ja availla skumppapulloja ♡
Ihan kuin Omppu tuossa yllä sanoi, minullakin oli kudin juuri siksi. Ainakin aluksi sitä oli pakko tehdä, aina jännässä kohdassa sitten piti paussin. Mutta muuten ei tuollaista jännitystä kestäisi sitten millään! Olisin ehkä piileskellyt jossain komerossa miehesi lailla :-D