Melkein saa kevään takinliepeestä kiinni.

Jo aamulla lehteä hakiessa ilma tuntui ja tuoksui kostealta. Nyt on satanut vettä varmaan ainakin kolmen tunnin ajan. Ensimmäinen kevätsade!

Sataa, sataa ropisee, tili-tili-tom.

Rakastan sateen tuoksua. Siinä on jotakin niin puhdasta ja ihanaa. Puhdistamista ilma kyllä kaipaakin, on tuntunut niin pölyiseltä pitkän aikaa.
Pölyn toki huomaakin, sen verran keltaisena mm. auton ikkunat ja se uusi, musta puutarhapenkki ovat. Kevään merkki sekin, siitepöly... Ei vaan niin mieluisa.

Huomenna jos lämpenee, niin 'Moskovan kaunotar' taitaa jo avautua keväälle. Noista melkein kuuluu nitinä, niin kiikun kaakun nuput ovat. Ai että sitä vaaleanpunaisen ja valkoisen hempeyttä <3 Tämä on kyllä yksi syreenisuosikeistani, ja ihana äitienpäivälahja.

Eipä silti niin kevättä, etteikö pieni jouluinen välipläjäys olisi paikallaan :-D

Etupihan komein omenapuu koristautuu pikkuhiljaa "joulukelloin". On siellä kyllä kivenmurikoitakin roikkumassa, kun vanhat oksat ovat jo niin tukevasti kasvaneet ylöspäin. Joku sanoi, ettei niiden taivuttaminen enää kannata, mutta ainakin meidän omenapuu on aiempina vuosina todistanut, että kyllä vanhakin vielä voi olla notkea ja joustava. Hyvin ovat oksat asettuneet vaakasuoraan.

Ja murkkuikäinenhän tämäkin puu vasta on.

Kunhan saan puun oikein kunnolla kellotetuksi, odotan kauhulla, missä vaiheessa a) minulle soitetaan valkotakkiset miehet avuksi tai b) joku paikallislehden toimittaja tulee portille huhuilemaan, että anteeksi, MISTÄ oikein on kysymys.


Sadesää aiheuttaa sisällä pieniä ongelmia. 5-vuotias kun on tottunut purkamaan yletöntä energiaansa juoksemalla, kavereiden kanssa nujuamalla ja kaikella muulla liikunnalla. Nyt, kun ei ulos pääse, hän keksii sitten meidän "iloksi" kaikkea mahdollista pikkukivaa. Tämä onneksi oli sieltä parhaasta päästä: saanko esitellä äidin pikku pääsiäismunan! Sain jopa "hautoa" munasta poikasen, mikä oli ihan erityisen riemastuttavaa: makasin lapsiparan päällä ja hän sätki peiton sisällä leikkien kuoriutuvaa. Sen verran autenttista touhu oli, että poikaraasu näytti uskoakseni kohtalaisen uskottavalta vastakuoriutuneelta tipuselta, kun lopulta tuli pois peiton alta hikisenä ja tukka pörrössä.

Näiden enemmän oikeaa muistuttavien pörryköiden myötä toivotan hyvää ja keväistä pääsiäistä. Toivottavasti sääennuste toteutuu ja saamme lämpöä ja aurinkoa läpi Suomenniemen.

Miten me oltais että oltais oikein söpöjä?