"Äitillä on uusi lelu."

Jos minussa piilee pieni pyrottaja (koskaan ei ole huono hetki sytyttää tarpeellinen tulipalo tai ruokkia tulta vielä vähän), olen minä heikkona kaikkiin teknisiin juttuihinkin - niin kauan kun osaan niitä käyttää. Olen tainnut ennenkin hehkuttaa onneani Ikean itsepalvelukassojen äärellä: niillä skannereilla on niin kätevää itse hoitaa ostoksensa ja maksamisensa.

Puutarhahärveleitä meillä ei tähän mennessä ole ollut kuin Klippon uskollinen ruohonleikkuri, sekä trimmeri, jota minä en tunnu omin voimin saavan millään käyntiin (eli se ei kuulu edellisessä kappaleessa mainittuihin kivoihin härpättimiin). Nyt minulla on siis - pääsiäisen väreihin sopiva - oksasilppuri. Eka Vekara nappasi heti kiinni minun vitsailustani, ja lallatteli iloisesti naapurin mummolle, että äitillä on ihan uusi lelu. Mitähän lie mummo miettinyt ennen kuin asia selvisi?

Pääsiäissilppuri

En ehtinyt aiemmin testata laitetta, vaikka silputtavaa riittäisi. Eilen oli jo ihan vähällä, etten olisi antanut palaa. Päätin kuitenkin kunnioittaa pitkäperjantaita ja armahtaa naapureita ja aloittaa vasta tänään.

Keväistä risusavottaa à la me.

Tästä lähdettiin. Jasmiketta, kvitteniä, omenapuuta sekä tavallisena että purppuraan vivahtavana koristeversiona, herukoita, pari karviaisen oksaa sekä - joulukuusi.

Vempeleen käyntiääni on vallan hiljainen, mutta jössessiunaa, mikä nnnnjjjjännngggg siitä kuuluu, kun sinne oksanpätkänä työntää. Ääni ei ole hirvittävän kova, mutta NÄLKÄINEN se on. Laitteen kapea syöttöaukko on kuin Molokin kita: se nielee kaiken, ja ahnaasti.

Ja kas näin kaunista jälkeä sillä syntyy. Yksi vajaa 55 litran multasäkki on jo täynnä, enkä ehtinyt tänään silputa kuin tuon edellisessä kuvassa vasemmalla näkyvän jasmikekasan. Pienimmät oksansoirot hujahtivat laitteen terien läpi sellaisenaan, mutta eipä tuo menoa haittaa.

Tuolle pitää sitten keksiä jotakin kivaa hyötykäyttöä. Käytänkö kompostin väliaineena lehtien kanssa? Kyllä! Kompostorin kuivikkeeksi siitä ei tuoreena hakkeena liene. Jos lopputuloksena on isokin kasa haketta, sillä voisi kattaa vaikka kasvatuslaatikoiden välipolut. No, ehkä tavaraa ei ihan niin paljoa tule.

Niin kesäinen päivä tänään jo oli, että saatiin ottaa puutarhapopot esille. Eka Vekara - innokas kameranheiluttaja, myös konkreettisesti, kolin kolin - nappasi kuvankin meidän kengistämme. Tuo on muuten aika kuvaava otos: minun kenkäni säntillisesti vierekkäin ja EV:llä toinen menossa yhteen ja toinen toiseen suuntaan. Siinä me ollaan, äiti ja poika. Isän kengät olivat isän mukana grillin ääressä. Hyvä niin, sillä maastonvihreät kengät eivät olisi olleet ollenkaan sopivan väriset tuohon kuvaan :-)