Siamilaiset kaksoset.

Valon päivä koitti! Ja taas lähti kuu nousemaan. Vietin pitkän ja perusteellisen "hartaushetken" siemenlaatikoiden äärellä. Kävikin nimittäin niin, että - voi kauhistus - kovin montaa pussia en löytänytkään kylvettäväksi!! Piti sitten tehdä jo luovia ratkaisuja ja nostaa mm. ritarinkannuksen siemenpussit tämän kuun kylvettäviin. Täytyyhän mulla olla jotakin mullattavaa :-o Vielä en ole tyhjentänyt yhtään pussia; ehkä nyt viikonloppuna ehtisi.

Alati harveneva huonekasvijoukkoni pääsi sen sijaan jo työn alle. Vaihdoin mullat etukuistilla kasvaville siamilaisille kaksosilleni, eli vanhasta kiinanruusustani ottamilleni pistokkaille. He ovat jo terhakoita 30-senttisiä! Yritän kasvattaa näistä rungollisia, vaikka en edes tiedä, miten sen oikeaoppisesti tekisin. Enkä ole varma, aionko pitää näistä kumpaakaan itselläni... Ehkä toisen säilytän, mutta toinen löytää toivottavasti joskus hyvän kodin toisaalta.

Toiseenkin ruukkuun vaihdoin mullat, silläkin uhalla, että saan kasvilta pitkän ja hartaan mielenosoituksen. Vielä pari vuotta sitten kaunis amatsoninliljani on kaljuuntunut hyvää vauhtia, ja nyt ruukussa olevista sipuleista tulee enää ehkä yksi lehti kustakin. En ole koskaan onnistunut hoitamaan kunnialla amaryllistä, tai jaakopinliljaa, joka olisi sekin aivan ihana kasvatettava, joten amatsoninkin kanssa olen suuressa pulassa. Sisällä hoidettavat sipulikasvit eivät ole minun heiniäni! No, yhtä kaikki. Ravistelin kaikki irtomullat sipulien päältä, havaitakseni, että juuristo on hädin tuskin enää olemassa. Ohitin surkean faktan sulkemalla toisen silmäni ja vaihdoin ruukkuun hiekansekaisen mullan. Laittelin sipulit multaan nätisti kylki kylkeen, että niillä olisi kotoisa olo, ja jätin lempikasvieni joukkoon lukeutuvan aarteeni "herran haltuun". Grow well, sanoisi Alan. Minä ainakin yritän parhaani mukaan auttaa siinä.

Siihen varsinaiseen uhkaavasti kuolemaa tekevä -osastoon sen sijaan kuuluu pitkään kanssamme ollut muratti. Se alkaa näyttää aika hengettömältä. Olen jo kertaalleen sen kasvattanut alusta uudelleen, se oli melko heikolla hapella jo tuossa... hmm... puolenkymmentä vuotta sitten, ja silloin näpsäisin vielä elossa olevia oksia juurrutukseen. Hyvin juurtuivat, ja kasvoivat kodinhoitohuoneen lämmössä komeaksi puskaksi (voiko köynnös olla "puska"??). Nyt se on ruskettunut ruskettumistaan noin kuukauden verran. Talven pimeyskö sen nyt lopulta lannisti, vai kuuluuko sen kertakaikkiaan heittää henkensä viiden vuoden välein? Kenpä tietäis. Vaan Kenpä ei ole tässä vastaamassa... Lienee hurvittelemassa jossakin Barbien kanssa.

Eloa olen puhaltanut vuosia kadoksissa olleeseen virkkaustaitooni. Aloitin todella varovasti, etteivät paikat revähdä, ja tein yhden isoäidinneliön. Peukalo tuli kipeäksi :-D Taisin puristaa mailaa vähän liikaa - tai siis virkkuukoukkua (joka nyt sitten on se neljäpuolonen; pitihän mun se ostaa!). Uskomatonta kyllä, päättelin juuri hetki sitten jo TOISEN neliön langanpätkät. Sisko ja sen veli! Jännittävästi harmaan sävyisinä; lempivärini kaikessa muussa paitsi kasveissa. (Pukeutuisin varmaan harmaaseen yltä ja päältä, jos en olisi itsekin "vihiriänharmaa" kasvoiltani näin talvisaikaan. Sisustuksessa, ällistyttävää kyllä, en ole harmaata koskaan käyttänyt, mutta nyt haaveilen harmaasävyisestä työhuoneesta, jossa olisi ehkä pieniä pastellinvärisiä yksityiskohtia. Ja jos joskus saisin harmaan talon, asuisin siinä onnellisena elämäni loppuun saakka!) Neliöitä on kyllä tosi hauskaa tehdä, ja yhden virkkaaminen alusta loppuun kestää ihan älyttömän lyhyen aikaa. Kellosta en ole katsonut, mutta ei siihen montaa kymmentä minuuttia kulu.

Jaa, onhan toinenkin asia, missä en harmaasta piittaa. Sää. >-/ Aamupäivällä oli muutaman tunnin ajan aivan ihana keli, mutta sitten se muutti pois. Siltä varalta, että jossakin muualla on käynyt samoin, päätän illan lähetyksen kuvaan viikon tulppaaneista. Pääsin kahmaisemaan puntteja ämpäreistä tuoreeltaan, sillä niitä oltiin juuri latomassa paikoilleen, ja ehkä siksi valinnanvaraa oli vähän enemmän. Halusin palata keltasävyiseen kimppuun, sillä viimeviikkoinen lila-oranssi ei lopulta ollut mieluinen väriyhdistelmä. Keltaisten rinnalle löysin tällä kertaa tuollaisia vinkeitä puolikerrattuja, joissa on hieman vihreää raitaa terälehdissä. Papukaijatulppaneitakohan nuo ovat vai mitä...?

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!