No niin! Sanoinhan minä, että Martta parantaa kuin sika juoksuaan. Tänään en enää ollut se uppo-outo ja ihan uusi, vaan pääsin jo hyvän matkaa keskustelemaan pöytäkumppanien kanssa. Ja opin nimiäkin!
Tapaamisessa oli jo muutakin ohjelmaa kuin vapaata sorinaa ja kaffenjuontia (ihania tarjoiluja: kaalipiirakkaa, päärynä-tuorejuustopiirasta ja pannaria pakastimesta sulatettujen vadelmien kera. Oi voi ja naps, kun nappi lentää housuista...) Reiki- ym. hoidoista meitä valistettiin, ja saatiin kotiinviemisiksi itsenaputteluohjeet. Hm. Ei tullut minusta "energiauskovaista", mutta aina on mielenkiintoista kuunnella jotain oman elämänpiirinsä ulkopuoleltakin.
Keskustelimme myös isoäidinneliöiden virkkaamisesta Marttojen, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan yhteisen kampanjan tiimoilta, ja kotiin tultuani aloin kuumeisesti kaivella 4,5:n virkkuukoukkua varastostani (7 veljestä -langasta kun neliöt on tarkoitus tehdä, ja siihen "nelipuolonen" on onnen omiaan).
Olen aikanaan virkannut kovastikin, lähinnä kylläkin vanhanaikaisia pitsiliinoja ym. (syystä, joka ei minulle ole vieläkään aivan selvinnyt, mutta niitä virkkauksen minulle aikuisiällä uudelleen opettanut anoppini virkkasi, ja mitä anoppi edellä, sitä miniä perässä). Tauko on vain venähtänyt ainakin kymmenen vuoden pituiseksi. No, yhtä kaikki, virkkuukoukun metsästykseen ryhdyin. Oli 1,0. Oli 1,25. Oli kakkonen, kolmonen, kolmepuolonen, ja vitonen. Mutta ei neljäpuolosta, ei edes nelosta. Lankoja sen sijaan löytyy, minulla kun on menneisyydessä ollut uuuuseiden vuosien ajan surullisenkuuluisa taipumus ryhtyä jos minkälaisiin neuleurotekoihin saamatta niitä koskaan päätökseen (päättely ja palasten yhteen liittäminen kun on niin vihoviimeistä puuhaa; neuloa paukuttaa minä kyllä voisin vaikka täältä Helsinkiin pitkiä soiroja).
Isoäidinneliöihin niitä lankoja saisi upotetuksi vallan vaivattomasti, neliöiden virkkaaminen kun ei ole siitä työläimmästä päästä ja niitä syntyy enemmän tai vähemmän ajattelematta (toisin kuin esim. sukkia, joiden kantapäät ja kiilakavennukset pitää aina tehdä hys-hys hiljaisuudessa, kokonaan loppuun saakka kerralla, jotta saisin ne oikein).
Virkkuukoukkua siis ostoslistalle (kuka olisi uskonut!!).
3 kommenttia:
Onnea uudelle (vanhalle) harrastukselle! Ekssää voi virkata niitä sillä vitosella, ei me kerrota kenellekään...
Isoäidinneliöt mullakin työn alla, tarkoituksena tehdä tyynynpäällinen olohuoneen sohvalle. Ja oikein keväisen värinen:)
Saila: kai mää voisin, mutta hifistely on toinen luontoni ;-D
pioni: laitahan tyynynpäällisestä kuva blogiisi sitten, kun se on valmis! "Keväisen värinen" herätti heti mielenkiintoni.
Lähetä kommentti