Valoa kansalle, ken...

Minulla on ollut jonkinmoinen kompleksi kattokynttelikkömme suhteen. Olemassa olevaan tilaan nähden se on koko ajan tuntunut liian pieneltä. Siinä se on kuitenkin olohuoneen puolella roikkunut viimeiset neljä vuotta, ja pärjännyt tehtävässään kaikesta huolimatta ihan hyvin.

Kuten jo aiemmassa tekstissä kerroin, uusi oli hankinnassa, ja nyt jopa löytynyt. Jännityksestä täristen ajoin eilen takaisin Porttipuistoon hakemaan sinne saapunutta aarrettani. Olisiko se sopiva? Olisiko se ihana?

Juu, oli se. Voi että olikin nätti. Ja niin hienosti kuplamuoviin pakattu, etten raaskinut kuin vähän sitä muovinraosta kurkistaa. Ripustuskoukkujen värin kanssa hetken aikaa myyjän kanssa aprikoituani lähdin paketti - ja pari muuta ostosta - mukanani kassalle. Ja sitten kiireesti kotiin, ihan kuin aarre matkalla lakkaisi olemasta.

Kun sitten purin muovit pois kynttelikön päältä, huomasin, että siinäpä olikin -ta-daa- poistohintalappu. Ja minulta perittiin koodin mukaan täysi hinta! No, omahan se moka oli siinä mielessä, että en avannut pakettia myymälässä, vaan vasta kotona. Ajattelin kuitenkin, ettei kysyvä tieltä eksy ja soitin Kodin Anttilaan. Voisiko hinnan vielä oikaista?

Olen koko hankintaprosessin ajan saanut sieltä älyttömän hyvää palvelua, ja niin se vaan jatkui loppuun saakka. He lupasivat hyvittää hinnanerotuksen tililleni! Voitte vaan kuvitella, että olin entistä onnellisempi, sainhan ihanan kynttelikön, ja vielä yli 30 euroa halvemmalla.

AARTEENI!

Siinä se nyt roikkuu, ensimmäisen kerran työn touhussa. Yhdeksän kynttilää lienevät myös melkoinen fyysisen lämmön lähde, mutta jo pelkästään tuon katseleminen tuo lämpimän ailahduksen rinnan kohdalle. Joulun lähetessä noihin kiehkuroihin on ihanaa ripustaa somisteeksi vaikka kristalleja tai jotain muuta pientä...

Hauskaa sinänsä, että ihastuin tuohon, kotimme kun muuten ei ole mitenkään yltiöromanttinen. Onhan meillä kiehkuraa joissakin verhoissa, mutta aika simppeli tyyli meillä muutoin on. Mielestäni. (Kaverit saa kyllä kommentoida, jos olette toista mieltä ;-)  )

Tuota kelpaa käyttää talven tunnelmavalaisimena. Kyllä lähtee yhdeksästä!

Pakko on vielä mainita se, että koostaan (halkaisija 60 cm, korkeus ilman jatkokoukkua 90 cm) huolimatta se ilmeisesti maastoutuu ympäristöönsä aika hyvin: Herra Mies käveli kotiin tultuaan USEAAN kertaan kynttelikön alta ja vierestä huomaamatta mitään. Ostoskuitti oli kuitenkin jäänyt keittiön työtasolle, ja sen hän huomasi: "Ai sä oot nyt ostanut sen kynttelikön." Vasta sitten hän tajusi kääntyä ympäri ja katsoa.

Miehet...  :-x

Voi niin! Ja meidän pienempi mies! Hänkään ei osoittamatta uutuutta huomannut, mutta katselimme sitten sitä hetken aikaa sohvalta sylikkäin. Kysyin, mitä hän tykkää siitä, ja tämä verbaalikko viisivee sanoi: "Se on dramaattinen." Ällistyksen ällistys! Kun sain kysytyksi, mistä hän sellaisen sanan on oppinut, hän vain totesi: "No teiltä." (Ahaa...) Ei hän ihan tarkkaan tiennyt, mitä sana edes tarkoittaa, mutta osasipa valita adjektiivinsa. Kaipa se on vähän dramaattinenkin, ainakin kokonsa puolesta ja verrattuna entiseen. Kyllä lapsen kanssa keskustelu on sitten elähdyttävää!