Voi itku. Ruotsissa todella ON...

...ainakin paremmat puutarhamessut.

Vaikka tämänvuotiset olivat Puutarhaliiton järjestämät Kevätpuutarha-messut, kyllä oli niin surullista kuljeskella Messukeskuksen kuutoshallissa. Mitä ihminen puutarhamessuilta kaikkein eniten etsii? Kasveja. Kasveja, kuulkaas!! Iki-ihana puutarhatonttu asui edelleen Pionien kodissa, Pukki oli puutarhoineen paikalla, mutta muuten joulu oli kyllä kaaaaukana kaukana. Iloinen yllätys oli keskisuomalaisen Tommolan tilan läsnäolo, josta sai sentään muutakin kuin narsisseja tai helmililjoja tai lujaa uskoa vaativia "herranhaltuun" -juurakoita, joista voi myyntikuvasta huolimatta tulla minkävärinen iiris tai päivänlilja tai muu hollantilainen massatuote tahansa. Ja espoolainen Taimia häikäisi - luettelollaan. Tai oli niiden messuosastokin ihan hieno. Sieltä jäi mieleen kaunis laventelinkuvin koristettu ovenedusmatto, jonka hankkimista jopa harkitsin aika kauan.

Siemeniä oli pitkät rivit, ja sitten oli sitä puutarhasisustussälää, helppoheikkimarkkinoiden kuivattuja hedelmiä, kirjoja joka lähtöön (hurjan hintaisia, joihin oli näyttävästi läiskäisty valkoinen "normaalihinta" -lappu ja viereen neonoranssi "tarjous" -lappu... Jos vain jaksoi vertailla hintoja, muutamassakin kirjassa yhdellä oli toista kymppiä kovempi "tarjoushinta" kuin toisella myyjällä), puutarhakalusteita ja miehisille miehille omat päältäajettavat härpättimensä ja muut työkalut. Näinköhän yhden vesiaihe- / suihkulähdemyyjän, Garden Girlin kauniita puutarhavaatteita myyvän osaston, ja kasvihuoneita. No, ne nyt kai kuuluvat puutarhamessujen relevanttiin rekvisiittaan.

Messuistutukset olivat ihan hienot, kilpailupuutarhat ja -parvekkeet näyttäviä, mutta siinäpä se vihreä olikin. Leikkokukkaa toki oli myynnissä myös, ja yrttejä.

Mutta miksi, oi miksi messuosastot eivät KORISTAUDU?? Suomalaiset ovat vissiin niin nuukia ja järkeviä, etteivät pidä edes auttavaa somistusta tarpeellisena: "Ostaa ne, jos ovat kiinnostuneita. Tai ottavat ainakin esitteen." Voi äitienpäivä... Kaiken tämän purnauksen päätteeksi seuraavassa kuitenkin muutama vihreää(kin) sisältävä kameraani tallentunut napsaus. Kaikki kuvat voi taas klikata suuremmaksi.



Tässäpä idea turhien cd-levyjen uusiokäyttöön.

 


Parvekekilpailun osanottaja



...tässä toinen "parveke"



Järvenpään kukkatalon taitavaa floristiikkaa.






Auton uusiokäyttöä.

 


Puutarha kiipeää seinälle.

 


Messujen keskipiste - kirjaimellisesti.



Yksi kilpailupuutarhoista lasimurskakäytävineen.



Mielettömän upea vesiaiheen koriste -
taiteilijan nimi taisi olla Merja Winqvist




Puutarha Tahvosten osastoa



...tästäkin näkyi Tahvosille

  Oma puutarhani näyttää pikkuhiljaa laajenevan etukuistillemme - tai jäävän sinne, kun ulos ei pääse! Alla olevassa kuvassa ovat pelargonit, akileija- ja pensaskärhövauvat, takaoikealla Tukholmasta tuomani tarhatyräkki venyttelee jo pitkänä kohti valoa. (Tarhatyräkin takana hädin tuskin erottuu muuten mongolianvaahteran piiska...)

Edessä vasemmalla ovat Tukholman heucherat, ja Tommolan messupöydän ääreltä kalastamani pienenpienet tummalehtiset kurjenpolvet (olletikin G. sessiliflorum 'Nigricans', vaikka Tommolan lapussa luki jotain vain etäisesti tuonnepäin...). Noita olisi pitänyt ostaa vielä useampia, nyt päädyin raukkamaisesti vain kolmeen.

Isona törröttää ruukussaan tarhakurjenmiekka, joka Tommolassa oli tullut heille sinisten kurjenmiekkojen joukossa, mutta olikin osoittautunut ihanaksi valko- (ylälehdet) pinkki (alalehdet)kukkaiseksi kaunottareksi, jolla ei ole vielä edes nimeä. "Rva Tommola" kertoi heidän kutsuvan sitä "Orkideaksi" (näyttää olevan sillä nimellä heidän perennaluettelossaankin). Toivottavasti tuo minullakin kukkisi; se oli kuvassa ihan superkaunis.

Etummaisena ovat sitten vielä pusseissaan muutamat mielenhäiriöhankinnat (eivät kylläkään huutavilta hollantilaisilta, vaikka samannäköisissä pussukoissa ovatkin) sekä tuikitärkeä monivuotinen "suunnitelmani", eli Hyötykasviyhdistykseltä hankittu ruukkumuotti. Jo lähti sanomalehti kulumaan!


Ensi vuonna tähtäimessä ovat Turun messut (jotka olivat / ovat niinikään Puutarhaliiton järjestämät, mutta minusta siellä oli huomattavasti enemmän taimimyyjiä) sekä Tukholma, jonne toden totta täytyy mennä kahdeksi päiväksi.

Mitähän sitä ihminen seuraavaksi keksisi kesää odotellessa...? Vappuna aukeaa Kumpulan kasvitieteellinen. Jaksaisikohan sitä sinne saakka odottaa?

Jyvät akanoista.

Tänään olen elänyt yhden hyvän esimerkin siitä, että puutarhaharrastus on minulle TODELLA iso ja tärkeä juttu. Erottelin nimittäin jyviä (siemeniä) akanoista.

Olin viime kesänä jemmannut tähkiä ja röyhyjä (tai jotain sellaisia) kahdesta koristeheinästä: niittyräpelöstä ja hopeatoposta. Ajattelin, että niistä on sitten kätevää ravistella siemenet talteen, kunhan hörsylät ovat kuivuneet.

No ei.

Hopeatopon viljanvaaleat tähkät piilottelivat pienenpienet, nuppineulan terävän pään kokoiset siemenensä kyllä niin vihoviimeisen tiiviisti, että. Ravistelin ja pyörittelin, ilman tulosta. Hyppyytin ja hetkutin, ilman tulosta. Lopulta levitin kaiken letkeälle muoviselle leikkuulaudalle, ja aloin jauhaa. Laudan karheaa pintaa vasten akanat hajosivat pikkuhiljaa, ja siemenet paljastuivat vihdoin ja viimein.

Sen jälkeen ongelmana oli saada ne akanat huitshittoon siitä muovin päältä. Minä heiluttelin ja hetkutin. Ilman tulosta. Sheikkasin ja jytistin. Ilman tulosta. Lopulta päädyin hennon kesätuulen tavoin puhaltelemaan pitkin muovin pintaa, sillä tuloksella, että akanat pikkuhiljaa levisivät ympäri kodinhoitohuoneen allasta - ja pöytää. Meni siinä joitakin siemeniä mukana, mutta hirveän puhkumisen ja puhaltelun (Iso Paha Susi olisi saanut kyllä tiilitalonkin kumoon - kärsivällisyydellä) jälkeen minulla oli siedettävän siisti kokoelma siemeniä ja akananrippeitä.

Ja sama uudestaan niittyräpelön palleroiden kanssa. Siitä huomasin ottaa jo kuvatkin.


Ilman akanoita - kutakuinkin.





Akanoiden kera - on niitä siellä!

 

Onneksi ei ollut flunssaa. Ja tuli testatuksi, että ei ole heinänuhaakaan. Jos noihin olisi aivastanut... Hain tässä vaiheessa avuksi jo pienet keittiösiivilät, ja koitin niiden avulla ensin hiertää akanankuoria auki ja sen jälkeen vain erotella siemenet ja suurimmat roskat toisistaan.

Kyllä minä itseäni melko pöhkönä pidin, mutta kukapa rakastunut ei pöhkösti välillä käyttäytyisi. Ja minä rakastan puutarhapuuhia!

Jos kylvöksistä ei nouse heinän heinää... sitten minua vasta naurattaakin. Vaan onpahan antaumuksella tehty hommia :-D

Asiasta toiseen. Jälleen kerran tuli testatuksi se, että pitää miettiä mitä toivoo. Kävi nimittäin niin ällistyttävän ihmeellisesti, että postin ystävällinen kyyti toi laatikkoon tänään Siljalta Ystävänpäivälahjakortin, joka oikeuttaa yhteen A-C-luokan hyttiin mm. Tukholman risteilyllä. Voitteko kuvitella? Siltä istumalta (en istunut lattialla, vaikka hämmästyksestä melkein pyllähdinkin) otin kolme loikkaa tietokoneelle ja varasin itselleni A-luokan hytin kohti Älvsjötä. Nordiska Trädgårdar, täältä TODELLAKIN tullaan.

Kaiken lisäksi hoksasin laittaa matkasta viestin parille sellaiselle rakkaalle ystävälle, joiden tiesin voivan tarttua houkutukseen, mutta jotka eivät ehkä piittaa tuon taivaallista puutarhamessuista (sinne en välttämättä niin kaipaa seuraa). Saan kuitenkin viettää heidän kanssaan hienoa aikaa laivamatkoilla edestakaisin, ja he - elleivät vastoin ennakkokäsitystäni kuitenkin lähde messuille - viihtyvät taatusti Tukholman muissa huvituksissa päivän ajan. Jippii, mahtava matka vaikuttaisi olevan tulossa!!

Toinen oletettavasti kiva reissu on luvassa jo huomenna, kun lähden kolmen muun naisen kanssa Tampesteriin Naisten Pankin valtakunnalliseen happeningiin. Elämä on tosiaankin LAIFFIA tällä hetkellä.

Ja kevätkin on tulossa, lumesta ja pakkasesta huolimatta. Eilen ja tänään on ollut komea sää. Vaikka kylmä.

Houkutuksen käärme nostaa päätään.

Nyt se on kyllä lähempänä kuin koskaan aiemmin. Voi olla, että tänä vuonna lopultakin pääsisin lähtemään Tukholman puutarhamessuille. Tämä on ollut haaveena jo usean vuoden ajan, mutta nyt haaveen toteutuminen näyttää todennäköisemmältä kuin koskaan! Olen jo katsellut Siljaa "sillä silmällä", ja ihan vähän salaa haaveillut laivamatkan tekemisestä ei-lapsen-kanssa-matkustavan tyyliin, sitten levolliset unet, ja aamulla täydessä iskussa koko päiväksi Älvsjön "paratiisiin". Sieltä kassit ja pussit täynnä takaisin laivalle, ja nautiskelemaan taas jostakin mukavasta keinuvassa hotellissa.

Tosin ekstrahienoa olisi, jos laivalla olisi seuraa; en pidä ihan 110-prosenttisen mukavana ajatusta illastamisesta yksin. Mutta toisaalta sekin menee: tykkään kyllä katsella ihmisvilinää, merimaisemaan en kyllästy koskaan, ja viihdyn omassakin seurassani. Olisi silti aika mainiota saada höpötellä päivän löydöistään (voiko puutarhamessuilta tehdä löytöjä?) jonkun yhtä innostuneen kanssa. Käsittämätöntä, ettei kasvotusten tavattavaan tuttavapiiriin oikeasti kuulu yhtään puutarhaentusiastia! Teitä sfäärituttuja onneksi riittää!

Joka tapauksessa: lauantai-iltapäivänä 26.3. ajattelin astua laivaan, sillä lauantaiaamupäivän aion viettää Eka Vekaran kanssa leivontakurssilla, ja sitähän ei voi jättää väliin. Messuilen sitten sunnuntain, ja olen taas turvallisesti kotimaan kamaralla maanantaiaamusella.

Hui, kun houkuttaa!! Olen jo nyt ihan täpinässä, vaikka messujen alkuunkin on yli kuukausi aikaa, enkä ole lainkaan varma, että matka edes toteutuu. Eipä onneksi kukaan estä isoja haaveilemasta.