Viikonloppu suurella sydämellä

Yksi pikkukurjenmiekoista on saanut jonkun viruksen. On ihmeellisen värinen. Ihmeellisen kaunis, tosin... toivottavasti pysyy tuon värisenä myöhemminkin.

Pihalla kasvaa pari väärän väristä kukkaa (niihin ei kuulu tuo edellinen). Yksi on oikein vinkuvan vaalean oranssi päivänlilja, yksi perinteinen punainen tulppaani, ja yksi tämä tarhakurjenmiekka. Keltaista en ole tietoisesti koskaan ostanut, mutta siinä se hehkuu.

Olkoon.

Näitä sen sijaan saisi olla vaikka enemmänkin. Että voi olla hehkeä väri!

Lauantai oli kerrankin vapaa päivä. Sen kunniaksi keräsin pihalta kaikenlaista somaa kimpuksi. Suviruusua, siperiankurjenmiekkaa, oksa Moskovan kaunotar -syreeniä pari purppuraheisiangervon oksaa, kolme kallionauhuksen lehteä ja yksi pätkä kiinanlaikkuköynnöstä. Kuvassa näyttää näköjään vähän sekavalta, mutta maljakossa on oikein mukava.

Vapaapäivä oli vallalla. Tämä siilinuori venytteli ihanan raukean oloisena naapurin mummun heisiangervon juurella ja lämmitteli ilta-auringossa. Siili! Jee, ne ovat vieläkin meidän hoodeilla, jee, ne ovat vieläkin hengissä!

Tässä on viikonlopun varsinainen puuhamaa. Takapihan kukkapenkki saa vähitellen kivireunusta ja laajenee.

Urakka on puolihuonokuntoiselle iso - teen hommia vain sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin. Viikonlopun saldo oli noin kolme metriä lisää. Haastetta tuo se, että penkki levenee pikkuhiljaa ja se, että haluan ottaa talteen mullan nurmikon alta. Niinpä kanttaan soiron kerrallaan (leveydeltään ehkä 20 senttiä) irti tuosta penkin päästä, käännän nurmilevyn nurin päin ja hakkaan muoviharalla mullan irti tuppaasta. Kompostiin päätyy vain kevyt nurmitilkku - kaikkine rikkaruohoineen, valitettavasti.

Lauantaina vietin pitkän hartaushetken pohtiessani, mitä laittaisin tuohon. Suuri purppuranpunainen on purppuraheisiangervo 'Center Glow', sen oikealla puolella kasvaa viiruhelpiä, ja viiruhelpin oikealle puolelle siirsin preeria-angervot ja ritarinkannukset.

Halusin preeria-angervojen eteen jotakin erilaista. Tarkkailen lehtimuotoja ja värejä korkeuden lisäksi, ja mietin. Mietin. Mietin. Kesti toista tuntia, ennen kuin sain päätetyksi, mikä olisi seuraava kasvi. Harkitsin kiilto- ja syysleimuja, mutta ne ovat minulla edelleen sillä listalla, josta en ole ihan varma, pidänkö vai en. En ihan sydämestäni pidä tuostakaan, jonka tuohon valitsin, mutta jalopähkämö oli sopivan tumman vihreä, sopivan tuuhea ja sillä oli sopivan epätavalliset lehdet. Voittaja löytyi. Korkeudesta piti vähän tinkaista, mutta elämä on.

Viiruhelpiä laitan tuohon lisää, nyt sitä on vielä liian vähän.Se päätyy ympäröimään heisiangervon, mutta levitän sitä ehkä vähän edemmäskin. Angervon vasemmalla puolella on tuoksukurjenpolvimassa, jonka keskeltä kasvaa värililjoja. Koko pompsi siirtyy siitä muualle, jahka keksin, minne, ja mitä sen paikalle tulee.

Tämän istutusalueen rakentaminen on ehkä hauskinta pitkään aikaan! Olen kerännyt pihalleni kaikenlaisia kasveja, ripotellut niitä ympäriinsä siinä toivossa, että ne leviäisivät sopivasti. Nyt, kuuden vuoden jälkeen, joudun toteamaan, että ei, eivät ne leviä. Siispä yhdistelen ripoteltuja yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi tähän, ja tiedän jo nyt, että paremmalta näyttää. On tietysti ekstrahienoa, että kasveja tuohon ei tarvitse ostaa, vaan voin keräillä niitä yhteen muista istutuksista. Vaikka itse sanonkin, tuosta tulee paremman näköistä kuin mistään meidän pihalla tähän saakka.

Very proud.

Ja inspiroivaa - kun tuo on valmis, pääsen siirtymään seuraaviin penkkeihin, jotka muokkaan ja siistin samalla menetelmällä.

Huomaattehan, että puutarhamasennus on todellakin poissa!!

Marttamaailmassakin kunnostauduin. Tein viikolla raparperista ja mintusta hiivan kanssa simatyyppistä janojuomaa, josta tuli sanalla sanoen herkullista. Sitä on tänä viikonloppuna kulunut.

Maggarakauden alkaminen vei myös meidän jämäsinapit. Joulun ajalta oli jäänyt sinappijauhetta, josta keittelin tänään brandyllä terästettyä keltaista herkkua. Kaikkea sitä saa aikaiseksi, kun nukkuu hyvin ja herää virkeänä!

Älkää silti kuvitelko, että olisin jotenkin lomalla tai muuta. Ehei, lomaan on aikaa vielä tuhansia ja taas tuhansia tunteja, tai no, ainakin se tuhat (laskin juuri, että kuuteen viikkoon mahtuu 1008 tuntia). Oli vain kokonaan vapaa viikonloppu, ensimmäinen viiteen viikkoon, ja viimeinen kolmeen. Se piti vetää suurella sydämellä!

*Muoks* Johannan pyynnöstä lisään tähän vielä juoman ohjeen:

Raparperi-minttusima

3 l vettä
150 g sokeria
250 g fariinisokeria (tässä lintsasin; fariinisokeria löytyi vain nokare, joten sekoitin joukkoon kaikki thaimaalaiset palmusokeripalaset, joita kaapista löytyi.)
500 g raparperia
iso nippu mitä tahansa sopivaa minttua (meidän pihallamme rehottaa karjalanminttu, jota käytin vajaa kymmenen isoa vartta)
1/4 tl hiivaa

Pilko raparperit. Kiehauta vesi ja sokerit. Laita raparperit ja mintut isoon astiaan ja kaada kuuma vesi-sokeriliemi päälle. Anna muhia ja jäähtyä rauhassa. Siivilöi raparperinpalat ja mintunoksat nesteestä ja lisää nesteeseen hiiva. Anna käydä huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Pullota ja säilytä kylmässä. Nauti siman tapaan.