Ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon olemme keskenämme, Herra Mies, Eka Vekara ja minä. Sitä se koululaisen pitkä ja vanhempien lyhyet kesälomat teettää: Vekaralle pitää tilata lapsenvahteja / aikuista seuraa. Ensimmäisen seuralaisen juna toi Etelä-Savosta, toinen tuli Pohjois-Pohjanmaalta kaksi tuntia sen jälkeen, kun ensimmäinen oli noussut kotijunaan. Toinenkin on nyt palannut kotiseudulleen, ja nyt on n. 58 tunnin tauko ennen kuin Lapista tulee sitten kolmas seuranpitäjä viikoksi ennen kuin vie sitten Vekaran mukanaan mummolaan Napapiirille viikoksi.
Puutarharintamalla ei ole tapahtunut siis kahteen viikkoon mitään. Päivät ovat menneet töissä, illat kauhan varressa kokkaamassa seurueelle.
No, ehdin minä jossakin välissä metrin verran jatkaa taas sitä työn alla olevaa istutusaluetta. Ja silloin olin julma: nappasin pinkkikukkaisesta tuoksukurjenpolvesta muutaman pätkän talteen ja loput... voi ei... loput heitin kyllä törkeästi roskikseen. Kun ei niille nyt ollut paikkaa! Ehkä ne talteen otetut pätkäleet lähtevät taas rehevöitymään, ja kohta on mättäitä siellä ja mättäitä täällä.
Niiltä vapaaksi jääneeseen paikkaan ajattelin sijoitella syys- ja kesäleimuja värililjojen pystyjen varsien joukkoon. Liljat pukkaavat parhaillaan nuppua, joten hirveästi ei tekisi mieli mennä niitä häiriköimään, mutta toisaalta liljat eivät kuulu ihan ykkössuosikkeihini, joten ehkä selviäisin yhden kesän ilman niiden kukintaa.
Kukinta, jota ilman sen sijaan en selviäisi, ovat pionini.
Dr. Alexander Fleming on jo ihan täydessä vauhdissa, sateesta huolimatta.
Elsan lempituolista hankitut metallituet kehystävät herraa.
Tässä Festiva Maxima auki purskahtamaisillaan.
"Viileähkö" (aamuisin esim. +2...) sää on vähän hidastanut kukinnan alkamista, mutta tämän päivän lämpö saanee nuppuihin vauhtia, edes hetkeksi.
Huomenna ilmeisesti sataa taas.
Tämä (yllä ja vieressä) on viime kesän hankintoja, Nippon Beauty.
Samoin tämä Buckeye Belle, jonka ostin puutarhamessuilta viime vuonna.
Tässä Belle tältä päivältä, kun
ei satanut. Tuo väri on kyllä niin... huoks.
Puutarhatuttavalta pikkupiiskana saatu 'Onni'-ruusu kiipeää kilpaa lumikärhön kanssa pitkin etukuistin köynnöskehikkoa. 'Onni' ei ole mikään köynnösruusu, mutta hyvin se sitä näyttelee :-D On varsin rentovartinen tyyppi.
Yleensä en erityisemmin pidä ruusuista - juhannusruusu ja suviruusu ovat ainoat, jotka pihalleni ajattelin - mutta sitten, kun piiskan kerran sain ja vähän selvitin kasvin taustaa, päätin, että tämän kuuluu kasvaa meidän pihalla. 'Onni' on löydetty Rovaniemeltä 1950-luvulla, ja Rovaniemi on meidän perheelle monin tavoin tärkeä paikka.
Lisäksi Eka Vekaran toinen etunimi on Onni, joten kyllä tuo ihanasti oikealta ruusulta tuoksuva kaunotar meidän pihalla paikan ansaitsee!
6 kommenttia:
Oi noita pioneja, niin kauniita! Mutta mikä ihana ruusu pilkottaa eka kuvassa pionin takana, onko punalehtiruusu?
Ahh, tutkin tarkemmin, sehän taitaakin olla purppuraheisiangervo, näyttää niin kauniilta!
Anski, purppuraheisiangervo se tosiaan on, 'Center Glow'. Pionit ovat puutarhani kuningattaria, ihan ehdottomasti.
Ihania pioneita sulla noin paljon jo kukassa tai juuri puhkeamassa. Meillä vielä nupussa, mutta eiköhän lähipäivinä jotain tapahdu :)
Voi, Belle on aivan ihanan värinen. Pikkuhiljaa olen alkanut pitää myös vähän voimakkaammista väreistä;)
Ihanuuksien ihanuus on sun pionit <3 Mulla vasta ovat kuorineet ekan kerroksen pois, eli väriä jo pilkottaa, mutta tiukasti ollaan vielä nupulla. Mikä onkin onni, eilinen kaatosade olisi tehnyt pahaa jälkeä kukkivissa pioneissa.Lumipalloheisi on täydessä kukassa eikä se ole toipunut vieläkään vaan taipuu hurjannäköisesti maahan asti...Jänniä nuo pensasruusut, kun ne alkaa kiipeämään. Wannabe-köynnösruusuja :) Tottahan toki teillä täytyy oma Onni olla, sehän on ihan must. Mulla ei ole vielä Onnea, mutta Ilo löytyy :) Ihanaisia kesäpäiviä puutarhastasi nauttien.
Lähetä kommentti