Nyt tulee ärsyttävää iiristykitystä. Ärsyttävää niille, jotka... ärsyyntyvät yhdestä ainoasta kasvista ja kaipaisivat laajaa näkemystä.
Minun näkemykseni on suorastaan hammastikun kapea silloin, kun nämä kukkivat. Ja ne kukkivat nyt.
Tämän ihanuuden olen saanut puutarhatuttavaltani taimivaihdossa vuosia sitten. Siperialainen, jonka lajikenimeä ei ole tiedossa, tai sitten se on unohtunut. Olen minä sen ehkä joskus tiennyt. Juu, nyt, kun tässä tuumaan, kyllä minulla sille nimi on. Saattaa jopa olla jossakin täällä blogissakin. Pitääpä kaivaa!
Tämän lähes läpinäkyvän pienikukkaisen suloisuuden olen onnistunut kasvattamaan - jälleen puutarhatuttavien siemenketjusta saaduista - siemenestä. Näitä on pari, mutta ne kukkivat jotenkin hassusti, niin kuin vuorovuosina. Näen aina yhden kukan kerrallaan, ja kun väri on tuollainen haamunvalkoinen, niiden näkemiseen saa todella keskittyä.
Siperiankurjenmiekat kukkivat siinä kukkapenkissä, jota olen nyt työstänyt. Nämä on istutettu paikoilleen viime vuonna, joten ovat näköjään asettuneet viihtymään.
Tämä lähes laventelinsininen tarhakurjenmiekka taas kukkii portinpielen penkissä, siinä, joka on ehkä seuraavaksi - tai sitä seuraavaksi - muutoksen kohteena. Yritän selkeyttää kaikkia istutusalueita pikkuhiljaa.
Laventelinsinisen ja sen kiusankappalekeltaisen taakse oli eilen, perjantaina 13. päivä, ilmestynyt jotakin sellaista, jota siellä ei aiemmin ole ollut.
JESTASJESTASJESTAS!!!
Tätä olen odottanut siitä saakka, kun pötkylät olen maahan istuttanut. Iris 'Ambassadeur', olkaa hyvä.
Olen odottanut näiden kukkimista ainakin neljä-viisi vuotta.
Samassa paikassa on vaikka minkä näköisiä (näköjään myös keltaisia; edelleen vähän närkästyneenä) tarhakurjenmiekan juurakoita vanhan saksankurjenmiekkakasvuston joukossa. Koskaan ne eivät kuki kaikki yhtä aikaa. Tätä en ole kuitenkaan tähän mennessä nähnyt kertaakaan.
Voi tätä onnen päivää ♥♥♥
Ei niin suurta onnea ettei pientä epäonneakin: kameran kanssa onnesta sykkyrällä pyöriessäni tulin keikauttaneeksi kumoon tämän itsekseen kylväytyneen 'Black Barlow'n', josta pari postausta aikaisemmin kerroin.
Anteeksi kovasti.
Kirjavalehtinen akileijakin paljasti kukkiensa värin. Hento marjapuuron punainen, vähän vaatimaton. Saa anteeksi, lehdet ovat niin komeat.
Jotka muuten ovat värjäytyneet kirkkaassa auringossa tuollaisiksi vähän epämääräisen värisiksi. Tämä oli siis sittenkin sille väärä paikka. Jahka siementaimet - joista on jo lupaavia alkuja - kasvavat ja istutusalueen rakentaminen etenee, siirrän nämä sittenkin varjoisampaan, jotta lehtien väri muuttuu taas oikeaksi. Varsinkin, kun ne osoittautuivat kasvissa siksi kiinnostavimmaksi osaksi. Kukat eivät juuri sävyllään häikäise.
No, kaikkea kaunista ei voi yhteen kasviin saada.
Hah, eihän tästä nyt tullutkaan ihan puhdasta iiristykitystä. Tuli vähän akileijaa vahingossa sekaan.
Iloista kesäkuun puolivälin viikonlopun alkua!
9 kommenttia:
No hei, ei kukaan nyt tosissaan voi närkästyä yhden kukan postauksesta! Varsinkaan, kun tää ei ollut sellainen. Ja jos edelleen sinnikkäästi närkästyy, niin voi painua sitten monilajisemmille apajille.
Eilen oli valtakunnan virallinen onnenpäivä. Ambassadorisi on huikea! Minulla avautui eilen ensimmäinen tarhakurjenmiekan kukka tänä kesänä, ihana ruskea-oranssi 'Kent Pride'. Ja nyt on ekaa kertaa nupulla myös joku kolmisen vuotta sitten istutettu, joka ei ole vielä kukkinut. Ja lisäksi joku viime syksynä istutettu joko helluntai- tai tarhamiekka. Ou jee!
Kannatti odotella Lähettilästä, se on upea. Iirikset ovat upeita kasveja kyllä niitä jaksaa katsella muutamankin postauksen verran :)
Helposti jaksoi katsoa, ei yhtään tylsää! Hyvää kannattaa odottaa, tuli taas todistetuksi :)
Saila, yritin jo kurkkia Saaripalstalta 'Kent Priden' kuvaa, mutta... Jännää odotella myös muita tulokkaitasi.
Cheri ja Pirkko, ihanaa, että elätte samalla aaltopituudella kanssani, tekin. On nämä niin ihania.
On nää iirikset innostavan siäviä. Tykkään kans kovasti. Ilokseen näitä kuvia kattelee.
Mulle tulee iiriksistä aina mieleen näyttelijä Iiris-Lilja Lassila, oli mielestäni niin sointuva nimi.
Nettimartta, minä taas jos saisin päättää, niin kantaisin iiriksiä kassikaupalla kummityttäreni Iiriksen kotipihaan. Hänelle ne jotenkin kuuluisivat sinne. Olen kuitenkin malttanut mieleni, ehkä jätän heidän pihansa istutusten valinnan Iiriksen äidille ja isälle (Iiris on nyt kokonaiset 10 vuotta).
Ihania ovat! Ei kai näistä nyt kukaan voi närkästyä, hyvänen aika! :D
Kyllä tuollaista kelpaa odotellakin!
Ihan piti vartavasten kurkata sinun komea Ambassador, kun Saaripalstan Sailaa hätyyttelin ensin sen kanssa, olin hieman sekaantunut. Että se on hieno, omani kukintaa odottelen, istutin sen viime kesänä ja ilmeisesti pitää jaksaa odottaa vielä jokunen vuosi :)
Lähetä kommentti