Loviisan Avoimet Puutarhat 2012

Sunnuntaina virittelin itseäni puutarhamatkan tunnelmiin kuvaamalla aamusella pihan kukkijoita. Meni värikoordinaatiokin suurimmalta osaltaan kohdilleen :-D

Patjarikko.

 Yksi niistä tulppaaneista, joiden nimilappu on jossakin...

Yksi toinen niistä tulppaaneista, joiden nimilappu on jossakin.

Ja sitten sen kaveri, puutarhaystävältä saatu pioni. Värisamikset!

 Suuri ihastukseni arovuokko.

Värikoordinaatiosäännön vahvistava poikkeus, joka on koordinoitu ainoastaan omien raamiensa sisällä.

Kultatyräkki, Pinot Noir -heuchera ja se pienempi japaninruusukvitteni. Tässä on pihan ainoa kohta, jossa on keltaisia tai oransseja kasveja.

Koristeomenapuu 'Aamurusko' kukkii jo rungostakin.

Saman puun toinen kukka lähikuvassa. Ihana puolikerrattu rinsessahömpsykkä.

Kuvitelkaapa kaksi ja puolimetrinen puu täynnä näitä. Sellaista meillä on nyt takapihalla. Ah <3

 Sitten jotakin ihan muuta. Yksi loviisalainen "takapiha", olkaa hyvä.

On vähän eri kokoluokkaa kuin meikäläisen pikkupläntti. Tämä oli upea! Oli niin siisti ja hyvin hoidettu, valtava määrä erilaisia (kukkivia) puita ja pensaita, erikoisuuksia ja rohkeita kokeiluja.

Kääpiömanteli aloitteli kukintaansa tulppaanien ja lemmikkien meressä.

Kaksi muuta kohdetta olikin sitten "kirkolla" (edellinen poikkesi tien varrelta Gislomin seutuvilla). Eli rohkeasti vain Road to... Heaven?


 

Suuntana vanhoja sipulikukkia vaalivan pariskunnan, Else ja Vesa Leivon, puutarha. Fru Leivo kuvassa kaupanteossa.

 Omenapuu nojaa seinään, tulppaanit säestävät kokonaisuutta.

Tummaa ja valkoista.

 Papukaijapurppuraa.

Ja tässä jotakin, jolle menetin sydämeni het kertaheitolla: Tulipa batalinii 'Bronze Charm'. Ei voi olla kauniimpaa pikkutulppaania kuin tämä. Tai voi, mutta oli tämäkin julmetun ihana.

Tämä huikea väripläjäys tarjoili myös lumoavan tuoksun. Arvannette: appelsiinia. Uskomatonta kyllä.

Sormet kuuluvat apupuutarhuri Eka Vekaralle, joka hämmästyttävän hienosti kuusivuotiaaksi pojaksi kierteli puutarhoissa seurana.

Pähkinänruskeaa raidoilla ja ilman.

Ei ollenkaan "puutarhamainen" piha, vaan kukkia siellä ja täällä, suloisesti esillä ja salaperäisesti piilossa. Hyvin omistajiensa näköinen. Ihana!! Tykkäsin tosi paljon.

Vieläkö jaksatte katsella?

Miksi ihmeessä sähkökaappien pitäisi olla tavallisen tylsiä harmaita? Miksei niissä voisi olla kuvia kuningattarista ja kuninkaista ja muista historiallisista tärkeysihmisistä?

...ja miksi ihmeessä talon seinään ei voisi maalata aforismia, jos siltä tuntuu? Näin oli tehty päivän viimeisessä kohteessamme, Villa Aaltosessa, jossa näyttämötaiteilija Aaltonen itse nakutteli pihalla häärivistä ihmisistä hieman kiusaantuneen oloisena lapionkahvaa paikoilleen hetken aikaa ennen kuin poistui näyttämöltä aforismin taakse.

Heiltä oli somahkot näkymät maailmalle.

Eikä pöntömpää ollut pihallakaan.

Hurmaava pikkupatsas kuusen muotoon nakuteltujen aitaelementtien edessä. Kas, Loviisassa todella osataan tehdä asioita eri tavalla kuin itsestäänselvyys.

 Eikös tämä joku anemone ole...? Itsellä kun näitä ei kasva.

Luonnossa kaikki värit sopivat yhteen.

...vaikka väriharmoniakin miellyttää silmää.

Tulppaanit olivat upeasti kukassa joka puolella kaunista pihaa.

Sisääntulon puoleinen osa talosta suloisine istumapaikkoineen. Tässä oli vähän barokkimaista muotopuutarhaa, mutta tontilla oli myös ihan metsäinen siimesalue.

Tämä puutarha oli todellakin rakennettu ja mietitty. Aivan fantastisen hieno tämäkin.

Kyllä kannatti tehdä puutarhamatka kuningattaren kaupunkiin!