Mylkky.
Perjantai-iltana tapasin mykkänä rakkaita ystäviäni hyvän aterian äärellä. Mykkänä siksi, että olin jo niin väsynyt, etten tavoistani poiketen saanut juuri sanaa suustani. Lähdinkin "kesken illan" jo puoli yhdeltätoista kotiin ja painelin saman tien nukkumaan.
Eilen, hyvien yöunien jälkeen, sain ilokseni viettää jo monta tuntia pihapuuhissa. Tyhjentelin jälkikompostin kukkapenkkeihin ja laitoin uutta kompostorimassaa kehikkoon muhimaan. Puutarhakompostin pinnalta raavin sen, minkä irti sain, mutta yllättäen se olikin vielä keskeltä ihan jäässä. Siitä ei ollut siis pitkäksi iloksi - vielä.
Siirryin siis temmeltämään omenapuiden kimppuun. Kun olin aikani pähkäillyt sitä, mitä esteettistä laittaisin oksien painoksi, jotta asettuisivat paremmin vaakasuoraan (olen muuten vasta nyt saanut kuulla, MIKSI oksien pitää olla vaakasuorassa: hormoni, joka tuottaa omenoita, kulkee vain vaakasuuntaan, ei pystyyn ollenkaan!), päädyin latomaan pihakiviä puiden alle ja pujottamaan narut niiden alle. Todella esteettistä... Puut näyttävät siltä kuin pelkäisin niiden nousevan lentoon ja olisin ankkuroinut ne joka puolelta siksi maahan. Hohhoijaa... terveisiä vain ohikulkijoille, joille tämä elegantti näky avautuu silmien eteen jos vain vähänkään pihallemme vilkaisee.
Puuhastelu päättyi Herra Miehen ystävälliseen huhuiluun saapua grillatun maggaran ääreen. Niin oli syvästi viisas mies, että oli sitä ennen kaatanut kuohuviinin työssä väsyneen vaimovanhan lasiin. Aah...
Tänään olen temmeltänyt ihan muissa asioissa: hyörinyt Eka Vekaran, hänen kaverinsa ja kaverin äidin kanssa Lasten messuilla Messukeskuksessa. Tai Lasten messuille me kuvittelimme menevämme, mutta kahden kuusivuotiaan kiinnostus suuntautui valtaosaltaan pienoismallimessujen puolelle, jossa oli autoa, venettä, helikopteria ja muuta härpäkettä, Lego-kaupunkeja, lennokkeja ja leijoja... mitä nyt vain pieni poika voi toivoa. Reissun päätteeksi saimme onneksi valua ystäväperheen luo valmiiseen kahvipöytään. Muuhun minusta ei olisi enää ollutkaan.
Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, vaikka järkevämpää olisikin vaipua pehmoisen peiton alle: huomenna olen kutakuinkin ainoa töihin menevä ihminen suomalaisen vappukansan joukossa. Olenko siis ihan oikea työläinen?
On muuten niin mainio pesukaveri tämä: pesin (joo, minä) auton heppulan kanssa. Hän pesi vanhalla tiskiharjalla ja saippualiuoksella koristekapselit, puunasi sienellä autonkyljet niin korkealle kuin ylsi ja ruiskutteli mahdottoman kovassa tuulessa sekä auton yltä saippuat että itsensä ihan litimäräksi. Mutta hauskaa oli!
Ja ranskis kiiltää nyt kuin niilon nenä.
Kelpaa ajella huomenna töihin. Huoks.
Ai niin: Hinnonmäen Keltainen oli antanut Talikko ja taikasauvalle tunnustuksen! Kiitos ihan hirveästi.
7 kommenttia:
Onnittelut tunnustuksesta!
Mä meen myös huomenna töihin ja jos sua lohduttaa, niin olin myös tänään ja eilen.
Hienoja kuvia.
Vau, onnea tunnustuksen johdosta! Ja myös mainion Eka Vekaran ja Herra Miehen ♥ Kyllä ajattelevaisempaa kaveria saa hakea. Maggara kelpaisi tälle tädille ihan sinällään, mutta että kuohiviiniäkin! Ja autonpesuapu kelpais myös. Teen vaihtaritarjouksen sitten kun Pierce Brosnan ilmestyy saunapolulleni.
Vau tuota 'Harmonya'. Ja voi hitsi, toivottavasti olet saanut edes vähän levättyä ja ladattua pattereita. Lapsimessut, huokaus. Miten joku VOI jaksaa???! Olet arjen (tai viikonlopun) Sankari.
Hitsi, ja sitten vielä soittelee kaikenlaiset hullut puutarhaystävät joille iskee sunnuntai-illan puheripuli. Mä oon niin sori!
Kauniita ja ravitsevia unia ja lyhyttä työviikkoa!
Voi miten hienoja nuo sun kurjenmiekat,varsinkin tuo alimmainen<3 Meillä kukkii vasta krookukset.Tuollaisia raidallisia mulla ei ookkaan,nekin on tosi kauniita.Rupes naurattamaan sun maahan ankkuroidut omppupuut:D. Täälläkin oli ihana kevätpäivä,koko päivä meni pihalla.illalla ihan harmitti,kun piti lähteä sisälle kokkailemaan jotain,ei ois malttanut.Oispa joku tullu makkaraa ja kuohuviiniä tarjoamaan niin oisin varmaan vieläkin haravan varressa.jaa mutta siellä on jo melko hämärää...ihana vuodenaika meillä tässä ja nyt.Mukavaa alkavaa viikkoa.
Moniasiainen viikko sinulla! Täytyy todeta muiden tavoin, että magguri ja skumppa miehen tarjoilemana kuulostaa kyllä tosirakkaudelta. Oih.
Lempeä on tosiaan ollut paaaljon ilmassa siellä teillä päin, leppäkertuista lähtien. Voih, miten suloinen kuva.
Ja kurjenmiekkasi ovat hurjan kauniita, ei se ihme, että pörräiset surisee ihan pää pyörällä niiden luona.
Iloisaa vappua!
Ihania kevätkukkijoita. Ja lohdutukseksi, mäkin olin tänään töissä ja MENEN MYÖS HUOMENNA. Noh, tuplapalkka, joten mitäpä tuosta.
Kevätkurjenmiekkasi näyttää aika samanlaiselta, kun meidän pihalla on avautumassa:)
Makkara ja kuohuviini, siinäpä kesän ruokaherkut;)
Pirkko: kyllähän meillä ihmisillä töitä riittää, oli vappu eli juhannus :-D
Saila: saat mun molemmat miehet vaihtariksi, jos Pierceen vaihdat.
Tai et kyllä saakaan. Voin mä sillä vähän aikaa leikkiä, mutta nämä omat on sen verran kestosuosikkeja, että kyllä sä saat opettaa Piercen tarjoilemaan sulle kuohuviiniä (osannee) ja pesemään sun autoa (mahtaneeko osata...).
Tiina: mulla voisi olla piha täynnä erilaisia kurjenmiekkoja, jos en pidättelisi itseäni. Krookuksetkin ovat kivoja, mutta niitä ei hirveästi vielä tälle pihalle ole kertynyt. Raidalliset ovat kyllä melko hienot!
Geranium: lempeä liikkeellä? No, kyllä tavallaan onkin! Onhan tämä niin kuhisevaa aikaa, sekä eläimille että tällaisille vanhoille ihmispareillekin.
Tiina (Tina´s): tuplapalkka kuulostaa aina kivalta. Ja ehkä puutarhamyymälässä jaksaa olla sunnuntaityössäkin :-D
pioni: kiva, jos sullakin on ihania iiriksiä! Joo, kyllä siinä oli kesäherkut kiteytettynä, ainakin siihen saakka, että saa omia perunoita nostaa maasta.
Lähetä kommentti