Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viikko on hiekkaa tiimalasissa.

Sinne se taas hurahti, yksi kokonainen viikko. Kameraan tallentuneista kuvista päätellen siinä ajassa ehti tapahtua paljon!

Vierailimme ensimmäistä kertaa Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Ensimmäistä kertaa, vaikka se on "ihan tuossa vieressä". Sää ei käyntiämme juuri suosinut, mutta olipa viehättävä paikka siitä huolimatta!

Kaunis päärakennus lienee lymynnyt jossakin ruususen unessa, sillä vaikka tuosta ajan ohitse vähän väliä, en todellakaan ollut tiennyt ihanan talon piileskelevän muutaman puun takana. Ah!
Tuotevalikoimaa laidasta laitaan.
"Osta sie hyvä hevone!" Ei sillä ratsastaa voi, mutta komia se kyllä on.
Ja tässä himppasen pelottavan peikkoherran soma pikkukoti.
Pääsiäissunnuntain toinen vierailukohde oli Haltialan tila Helsingissä. Siellä pääsi ihastelemaan läjäpäin vastasyntyneitä pikkukaritsoja. Voi hyvänen aika mitä mussukoita!!
Tavanomaista ylpeämpi lammasäiti...
 Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.
 Isänmaallista, sinivalkoista tunnelmaa à la lammasperhe.
Tällä reppanalla puuskutus ja punnerrus oli vielä edessä. Vatsa heilui ja hyllyi, ja mammaparka ei voinut oikein muuta kuin läähättää. Montakohan tuolla lie ollut tulossa??
Ja sitten jotakin ihan muuta. Tämä hippi oli ulkosalla paistattelemassa lajitovereidensa (ylämaan karjaa) kanssa päivää. Kyllä on komea eläin, ei voi muuta sanoa.
Toisena pääsiäispäivänä tartuimme sitten siihen hommaan, johon oli tarkoitus tarttua jo Ruotsin reissun sijasta. Kahden remonttitaidottoman valkokaulustyöläisen rohkeus oli kuitenkin riittävä vasta pitkän vundeerauksen jälkeen.

Tässä menee seinään tasoitetapettia (valkoista oikealla). Tuumasimma, notta viisaampaa on peittää tuo punainen seinä ensin tapettikerroksella, jotta pääsemme ehkä hieman vähemmällä maalaamisella.

Kahden täysin kokemattoman tapetoijan työn tulos oli meidän omiin silmiimme kiitettävä miinus, joten ihan saimme luvan kanssa olla itseemme tyytyväisiä. (Ammattitarkastajat älköön vaivautuko tutkailemaan lopputulosta :-D )

Huomatkaa irrotetun ovilistan alta pilkottava hempeä vedenturkoosi väri. Tämä huone on todella nähnyt väriä! Meidän vadelmanpunaista nimittäin edelsi, ei tuo turkoosi vaan sellainen yliviivauskynän punainen, jota sitäkin on nähtävissä aivan seinän yläreunassa.

Tapetoinnissa tarvittiin kaikenlaisia työkaluja...
Loppupuolella viikkoa saatiin kevättä hääpäivän kunniaksi! Isomaksaruoho kurkistelee jo pitkällä.
Krookus 'Prins Claus' ei ihan vielä tarkene avautua.
Siniset tarhakylmänkukat ovat niin ihastuttavan asianmukaisesti pukeutuneita pörryköitä, että.
Onhan tämä elävä jouluruusun lehti, onhan? No on se!!!
Ja tässä taitaa olla ukkolaukkaa. Tai mahdollisesti tähtilaukkaa, mutta ukkoa todennäköisemmin. Huomatkaa elegantisti kukan sävyyn soinnutetut lehdenkärjet. Ja huomatkaa, ettei kukkaa näy kuvassa.
Tämä minua vähän kauhistutti. Viime syksynä istutettu lännenheisiangervo 'Center Glow' tönötti nilkkojaan myöten vedessä. Eikä asialle voinut tehdä mitään. Tai olisin minä tietysti voinut imeä vedet jotenkin tuosta pois, mutta siihen en sitten ryhtynyt. Toivottavasti CG on yhtä aito angervo kuin muut nimikaimansa eikä sitä tapa mikään.

Toivon, toivon.
Tässä metelöivä muuttojoukko ylilennolla juuri, kun olin jo menossa sisälle. Hanhia, tarkempi lajimääritys ei onnistunut tältä etäisyydeltä. Matkalla idästä länteen (luonnollisesti).

Vaikka viikon arkipäivät menivät suhahtamalla eikä kuvista päätellen sää oikein suosinut, lämpömittari pysytteli kiitettävästi plussan puolella ja lumikasat hupenivat yhä pienemmiksi.

Kai tästä juhannukseen mennessä kesä tulee.

6 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Kyllähän tästä kesä tulee ja kohinalla tuleekin! Jokaisena päivänä saa ihmetellä lumikasan madaltumista ja kuivumisen ilmiöitä kivetyksillä.
Todella kaunis lammasäiti, saakin olla ylpeänä. Kaikenmoisia kivoja paikkoja sitä Suomenmaassakin riittää ihmeteltäväksi.

Saila kirjoitti...

Jaa et sitten vielä kertonutkaan messuista... no ehtiihän sitä, tässä on vuosi aikaa ennen seuraavia.
Tarhakylmänkukat ♥ karitsat ♥ laukan lehdet ♥ ja tapetointikin on, jos ei sydän niin hieno ainaskin! Onnittelut valkokaulustapetointitiimille! Myös hääpäivän johdosta!
Nuo kohta synnyttävät uuhet ovat sympatiaa herättävä näky, mutta pian olo paranee kun sieltä putkahtaa pieniä pötkylöitä.
Ajahan varovasti huomenna. Mä unohdin mennä sinne renkaanvaihtoon tänään. Tää dementia.

~R&T~ kirjoitti...

No olet ehtinyt vaikka mitä! Vastasyntyneet eläimet on ihania. Kevät tulee ja kesäkin ihan pian :)

Kaisa kirjoitti...

Voi kuinka valloittavia nuo pikku karitsat ovat! :)

Maarit kirjoitti...

Merkillisesti nuo pienetkin kevään kurkkijat jo antavat uskoa ja iloa puutarhurille:) Minäkin kierrän joka päivä puskien alustat kurkkien ja odottaen uutta.

intopii kirjoitti...

Pirkko, sitä lumen sulamisen kohinaa minäkin kuuntelen korvat höröllä. Tosin tänään kuulin enemmän räntäsateen lotinaa, mutta kyllä se iltapäivällä taas kohisi pois. Ja kyllä, todellakin: meillä onneksi riittää maan mainioita matkailukohteita, jopa ihan tässä lyhyen ajomatkankin päässä. Puhumattakaan koko Suomen tarjonnasta. Hyvä, Suomi!!

Saila: ensin piti hoitaa tämä "vanhempien" asioiden käsittely. Messuproggista seuraa...

Ajoin varovasti tänään, rapa roiskuen joka puolelle, ja puolelta. Auto on, jos mahdollista, entistäkin epähohdokkaampi :-D Et muuten teillä kuuluvasta ratinasta päätellen ole todellakaan ainoa vielä nastoilla kulkija.

R&T: Näköjään sitä ehtii, kun panee töpinäksi ;) Ja nuo karitsat olivat kyllä ihan superlumoavia.

Kaisa: Niin ovat! Niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan, varsinkin yhtä mustaa, joka näytti siltä, että se oli putkahtanut maailmaan just äsken. Se oli niiiiiin hellyttävä!

Maarit: sama täällä. En lähde töihin enkä tule töistä kurkottelematta kukkapenkkeihin: keitähän sieltä tänään näkyy? On tämä mahtavaa jännitystä joka päivä.