Viikko on hiekkaa tiimalasissa.

Sinne se taas hurahti, yksi kokonainen viikko. Kameraan tallentuneista kuvista päätellen siinä ajassa ehti tapahtua paljon!

Vierailimme ensimmäistä kertaa Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Ensimmäistä kertaa, vaikka se on "ihan tuossa vieressä". Sää ei käyntiämme juuri suosinut, mutta olipa viehättävä paikka siitä huolimatta!

Kaunis päärakennus lienee lymynnyt jossakin ruususen unessa, sillä vaikka tuosta ajan ohitse vähän väliä, en todellakaan ollut tiennyt ihanan talon piileskelevän muutaman puun takana. Ah!

Tuotevalikoimaa laidasta laitaan.

"Osta sie hyvä hevone!" Ei sillä ratsastaa voi, mutta komia se kyllä on.

Ja tässä himppasen pelottavan peikkoherran soma pikkukoti.

Pääsiäissunnuntain toinen vierailukohde oli Haltialan tila Helsingissä. Siellä pääsi ihastelemaan läjäpäin vastasyntyneitä pikkukaritsoja. Voi hyvänen aika mitä mussukoita!!

Tavanomaista ylpeämpi lammasäiti...

 Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.

 Isänmaallista, sinivalkoista tunnelmaa à la lammasperhe.

Tällä reppanalla puuskutus ja punnerrus oli vielä edessä. Vatsa heilui ja hyllyi, ja mammaparka ei voinut oikein muuta kuin läähättää. Montakohan tuolla lie ollut tulossa??

Ja sitten jotakin ihan muuta. Tämä hippi oli ulkosalla paistattelemassa lajitovereidensa (ylämaan karjaa) kanssa päivää. Kyllä on komea eläin, ei voi muuta sanoa.

Toisena pääsiäispäivänä tartuimme sitten siihen hommaan, johon oli tarkoitus tarttua jo Ruotsin reissun sijasta. Kahden remonttitaidottoman valkokaulustyöläisen rohkeus oli kuitenkin riittävä vasta pitkän vundeerauksen jälkeen.

Tässä menee seinään tasoitetapettia (valkoista oikealla). Tuumasimma, notta viisaampaa on peittää tuo punainen seinä ensin tapettikerroksella, jotta pääsemme ehkä hieman vähemmällä maalaamisella.

Kahden täysin kokemattoman tapetoijan työn tulos oli meidän omiin silmiimme kiitettävä miinus, joten ihan saimme luvan kanssa olla itseemme tyytyväisiä. (Ammattitarkastajat älköön vaivautuko tutkailemaan lopputulosta :-D )

Huomatkaa irrotetun ovilistan alta pilkottava hempeä vedenturkoosi väri. Tämä huone on todella nähnyt väriä! Meidän vadelmanpunaista nimittäin edelsi, ei tuo turkoosi vaan sellainen yliviivauskynän punainen, jota sitäkin on nähtävissä aivan seinän yläreunassa.

Tapetoinnissa tarvittiin kaikenlaisia työkaluja...

Loppupuolella viikkoa saatiin kevättä hääpäivän kunniaksi! Isomaksaruoho kurkistelee jo pitkällä.

Krookus 'Prins Claus' ei ihan vielä tarkene avautua.

Siniset tarhakylmänkukat ovat niin ihastuttavan asianmukaisesti pukeutuneita pörryköitä, että.

Onhan tämä elävä jouluruusun lehti, onhan? No on se!!!

Ja tässä taitaa olla ukkolaukkaa. Tai mahdollisesti tähtilaukkaa, mutta ukkoa todennäköisemmin. Huomatkaa elegantisti kukan sävyyn soinnutetut lehdenkärjet. Ja huomatkaa, ettei kukkaa näy kuvassa.

Tämä minua vähän kauhistutti. Viime syksynä istutettu lännenheisiangervo 'Center Glow' tönötti nilkkojaan myöten vedessä. Eikä asialle voinut tehdä mitään. Tai olisin minä tietysti voinut imeä vedet jotenkin tuosta pois, mutta siihen en sitten ryhtynyt. Toivottavasti CG on yhtä aito angervo kuin muut nimikaimansa eikä sitä tapa mikään.

Toivon, toivon.

Tässä metelöivä muuttojoukko ylilennolla juuri, kun olin jo menossa sisälle. Hanhia, tarkempi lajimääritys ei onnistunut tältä etäisyydeltä. Matkalla idästä länteen (luonnollisesti).

Vaikka viikon arkipäivät menivät suhahtamalla eikä kuvista päätellen sää oikein suosinut, lämpömittari pysytteli kiitettävästi plussan puolella ja lumikasat hupenivat yhä pienemmiksi.

Kai tästä juhannukseen mennessä kesä tulee.