Olen käynyt jouluhöpsähtäneiden taivaassa.

80 vuotta ne ovat olleet olemassa muodossa tai toisessa, mutta vasta tänä vuonna pääsin tutustumaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Naisten Joulumessut Wanhassa Satamassa olivat ELÄMYS.

 Lauantaipäivä sai ihmiset liikkeelle.

Kojua oli kojun vieressä ja myynnissä toinen toistaan ihanampia tuotteita.

Tästä minimaailmasta otin kuvan ihan ystäväni Sailan harrastuneisuuden vuoksi, mutta kyllähän tätä täytyy harrastamattomankin hartaasti ihmetellä.

Ostoskasseja, karjalanpiirakoita, patonkeja, kampanisuja, porkkanoita - hyviä ja vähän päästä mustuneita - kaalinkeriä, runebergintorttuja, lakanoita ja pussilakanasettejä... Voi hyvänen aika! Harmittaa vietävästi, etten muistanut kysyä myyjän nimeä.

Harrastaja itse oli myymässä oman Elsan lempituolinsa tuotteita: joulukoristeita, itse tehtyjä saippuoita, Sailan itse kerimästä villasta tehtyä lankaa ja niistä valmistettuja neuleita...

Tämä oli äärettömän viehättävä myyntipaikka. Mehiläisvahasta tehtyjä kynttilöitä kauniisti esille asetettuina.

Joulukuuseenkin olisi saanut kynttilät!

Tässäpä mukava joulukortti postiin laitettavaksi.

Tänään oli aivan ihmeellisen kaunis päivä. Siitä huolimatta olisin viihtynyt messuilla vieläkin pidempään. Voi, miten paljon kaikkea kaunista jäi ostamatta!! Nyt en enää ollenkaan ymmärrä, miksi en ole käynyt Messuilla aiemmin. Hyvänen aika sentään, sehän on ihan MUST meille jouluhöpsöille. Jokainen halli täynnä ihania... kaikkia. En voi edes alkaa miettiä, mitä kaikkea ostin, ja miten paljon käytin siellä rahaa. En HALUA miettiä. Haluan vain nauttia kokemuksesta. Ah.

Kotimatkan varrella oli pakko pysäyttää auto jokivarteen silläkin uhalla, että kapealla tiellä en saanut autoa kovin liikenneystävällisesti pysäköidyksi. Ja sen kyllä huomasi... kanssa-ajajat, joita pysähdyksen aikana ehti pari tulla, kaasuttelivat mielenosoituksellisen äänekkäästi, kun pääsivät ohi Ranskiksesta.

Mutta katsokaa nyt, eikö kannattanut pysähtyä kuvaamaan!

Kotonakin on jo jonkin verran joulufiilistä. Nämä Lyhtytalon harmaat sydämet odottavat pääsyä kuuseen. Joutuvat siis vielä toimettomina pötköttelemään joitakin viikkoja.

Nostin tänään kissan pöydälle ja ehdotin siipalle, että voisin ostaa tekokuusen meille "pikkujoulukuuseksi", jotta saisin testata koristeet ennen kuin oikea kuusi kannetaan sisälle. Hän ei oikein lämmennyt idealleni. Hm.

Muistatteko entisaikojen enkelikellot? Tämä on sen "kehittyneempi" versio. Lumihiutaleita. Eivätkä kilise, pyörivät vain. Ihastuin tähän kauheasti kaupassa, mutta nyt, kun se pyöriskelee kotonamme, en olekaan enää aivan varma, pidänkö siitä. Eka Vekara tykkää. Joten olkoon.

EV oli tässä eräänä aamuna, olisikohan ollut viikko sitten, ollut aamulla aivan tavattoman omatoiminen. Kuusivee oli kiipeillyt tuoleille ja pöydille ja hakenut ikkunan päällä olevalta hyllyltä tuikkulaatikon, sijoittanut tuikkuja eri puolilla oleviin lyhtyihin ja pidikkeisiin, ja sytytintä (ei sytkäri vaan sellainen toisenlainen) käyttäen sytytellyt niihin tulen. Ilman meidän lupaa tai valvontaa. Hmmm... Ei oltu kovin iloisia.

 Minä sen sijaan sytyttelen kyllä, luvan kanssa ja tosi ahkerasti.

Tässä on tämän päivän kaunein ostos: Tuias-keramiikkapajan ihastuttava kynttilänpidike. Ihastuin tähän heti, kun näin tämän, ja tiesin, että laittaisin sen tuohon pienelle valkoiselle pöydälle valkoisen kynttilän kera.

Yhdistelmä on aika... valkoinen. Pohdin vielä, pitäisikö tuohon saada jotenkin jotakin väriä. Toisaalta, tämä joulu ON valkoinen.

Paitsi Eka Vekaralla. Hänen joulukalenteripuuhansa eilen oli oman pikkukuusen koristelu. Viime vuonna kuusessa oli vielä vanhanaikaisen tyylisiä autoja ja nalleja, tänä vuonna tuo oli ainoa auto, mikä enää kuuseen pääsi. Muuten hän somisti sen vain joulunpunaisilla ja pinkinpunaisilla palloilla.

Meidän pieni poika ei ole enää niin pieni. Huoks.