Olipahan joulu. + 4-6 astetta, vettä, vettä ja vettä. Aatonaattona huristelin kotiin tasaisessa sateessa hakemaan joulukuusta, jonka hankintaa olimme tehneet jo monta päivää, mutta aina oli tullut jotakin muuta. Löysimme mielestämme kivan kuusen, mutta kotona sitä jouduttiin sahaamaan pienen kuusenjalan vuoksi tosi paljon lyhyemmäksi, ja siitä tuli lopulta... aika pieni.
Illalla pääsimme kuitenkin koristelemaan Eka Vekaran kanssa. Tänä vuonna Apukoristelija ei ollut ollenkaan niin kriittinen kuin viime vuonna, vaan suosiolla ripusteli valkoisia koristeita sinne tänne kuusta. Ja tekikin sen kuulkaa tyylillä! Äidillä ei ollut paljon nokan koputtamista hänen kättensä jäljessä. Ihanaa, olen saanut joulu(kuusenkoristelu)sta innostuneen pojan!!
Herra Mies oli yllättäen oikein tyytyväinen valkoiseen kuuseen. Totesi, että on se kiva, että on jossakin valkoista, kun ulkona on mitä on. (Kaukaa viisas vaimo hänellä...)
Yön pimeinä tunteina pakkasimme Herra Miehen kanssa viimeiset lahjat ja pääsimme nukkumaan puolen yön jälkeen.
Aamu valkeni armollisesti vasta puoli kahdeksalta, vaikka pelkäsimme odotuksen ja jännityksen nostavan lapsen silmäluomet väkisin auki esimerkiksi 6.13. Olimme jättäneet yhden lahjan kuusen alle odottamaan aamua, ja sen avaamisen riemussa ja ajelun hurmassa (EV sai valtavan pitkän ja ison rekan) aamupäivä hurahti suuremmitta jännityksittä. Perinteinen lounas, riisipuuro, oli tänä vuonna mallia "rakastunut", eli varsin suolainen. Manteliakaan ei ollut, joten korvasin sen cashewpähkinällä. Äh.
Ruuan jälkeen tein jotakin, mitä en joka jouluaatto tee, tai edes pääse tekemään: tyhjensin lämpökompostorin :-D Hyvää joulua jälkikompostin matosille ja muille örkkylöille! Kiertelin myös pihalla kameran kanssa, näkysällä kun oli paljon sellaista, mitä ei tähän aikaan vuodesta todellakaan odottaisi näkevänsä.
Ruusukvitteni yrittää lehteä pukata. Ja kukkanuppujen pienenpieniä alkuja.
Sitten aloimmekin valmistautua sukulaisvisiitille. Juuri, kun olimme lähdössä, EV kuuli ovikellon soivan. Joulupukkiparka tulla romposti käymään lähes kaatosateen keskeltä, mutta tuli kuitenkin.
Ja toi kaikenmaailman ihanuuksia, tarpeellisuuksia ja asioita, joita en ennen aattoa tiennyt tarvitsevanikaan. Kirjoja sain tänä vuonna lähes ennätysmäärän: puutarhakirjoja, keittokirjan (ikiajat salaa toivomani Hesarin ruokaresepteistä kootun Ruokatorstai-kirjan, teoksen, jonka omistaja ei näytä tarvitsevan muita keittokirjoja laisinkaan), sisustus- ja joulukirjan. Olin vielä juuri ennen joulua ostanut itselleni Naisen treenikirjan, joka vaikutti todella innostavalta ja käytännönläheiseltä. Ehkäpä olen lopultakin löytänyt a) kipinän liikkumiseen ja b) sen yhden ainoan opuksen, joka saa minut liikkeelle - toivottavasti yhdessä ystävättären kanssa, jolle hänen kauhukseen ostin samaisen kirjan pukinkonttiin ;-P
Ihmeellisen poikkeukselliset sääolot saivat ottamaan joulupäivänä kamerankin mukaan kävelylle. Lähipelloilla tulvii niin, että näyttää kuin järvi olisi kasvamassa. Siinä menee ravinteita roppakaupalla...
Tiekin oli jouduttu laittamaan käyttökieltoon joen viereltä.
Osmankäämit joutuivat joen yli vievän sillan kohdalla uimasilleen. Pakko on todeta, että ei vesi oikeasti VOI olla noin korkealla; taisivat olla miniversioita. Toisaalta... kyllä joen uoma sillan kohdalla on aika syvä, joten... täytyy käydä kurkistamassa ja mittaamassa tilanne sitten, kun vesi lopulta lähtee laskemaan.
Lähiojassa vesi oli jäätynyt näin hauskoiksi kuvioiksi. EV:lla oli lenkillä "kävelysauvat" (suksisauvat) mukana ja niillä oli poikien tapaan kiva räiskytellä jään pintaa rikki. Pojat ovat poikia: vastaan tuli perheenisä kolmen poikansa kanssa, jotka kaikki näyttivät olevan EV:ta muutaman vuoden vanhempia. Joka ainoalla oli joku keppi tai karahka kädessään, ja jokainen vuorotellen teki reikiä ojaa peittävään jäähän.
Pakko oli todeta myös, että aikuiset ovat aikuisia: kyseisellä perheenisällä oli minun laillani kamera kaulassa roikkumassa, emmekä olleet ainoita tulvan kuvaajia. Samoissa hommissa oli muutama muukin. Tästäkö muistamme tämän joulun?
Ja myrskytuulesta, joka kaatoi puita ympäri Suomenniemen?
Me Herra Miehen kanssa taidamme kuitenkin muistaa tämän joulun parhaiten Eka Vekarasta, joka yllätti meidät täysin ja aiheutti minulle niin hillittömän hirnuntakohtauksen, etten muista pitkään aikaan nauraneeni niin hervottoman makeasti. Pienellä väärinkuulemalla hän päivitti Rekiretki-joululaulun vastaamaan nykymenoa: "On eessä firman hevonen, juoksee Jaloset näin..."
Ja huomenna töihin.
6 kommenttia:
Hahaa, hieno uusi joululaulu! Mitäs niitä vanhoja enää veisaamaan, kun ei niiden touhuista edes enää ymmärrä mitään :-D
Ihan saman näköistä on sinunkin pihalla, nuppuja ja versoja, jotenkin niin kivaa! Ei ne kaikki voi henkeänsä tästä menettää, varsinkaan, kun kylmempää ei vieläkään ole luvattu. Voihan niille sitten viskata jotakin talvensuojaturvetta pääle tms. jos se oikea talvi tulee, mutta ehkä se ei tänä vuonna edes tule...
Aivan ihana kuusi, todella kaunis!
Saa nähdä, miten kasvit tästä "talvesta" selviävät. Minä olen tosi huono suojaamaan mitään, paitsi sitä mustaseljaa ja nyt samettisumakkia. Olen aina ajatellut, että jos eivät hössöttämättä meillä selviä, olkoon selviämättä.
Kiitos, pidän kuusesta itsekin. Ensin mietin, onko se valju, jos se on vain valkoisin koristein laitettu, mutta eipä se ole :-) Tosin yläosa tarvitsisi vähän enemmän oksia, jotta sielläkin olevat koristeet erottuisivat kunnolla (takana olevasta valkoisesta takanmuurista).
Osittain samanlaisia kuulumisia:) Meilläkin on valkoisin koristein koristeltu kuusi;) Ja tytär sen koristeli.
Ja liikunta on kuulunut joulunpyhien ohjelmaan, toki perinteisen kävelyn muodossa, mutta olen myös innostunut lasten saamasta SingStar-dance pelistä. Tulee muuten lämmin kun muutaman kappaleen Yrittää tanssia;)
pioni, eipä ole ensimmäinen kerta, kun meillä menee asiat yksiin :-)
Vai SingStarista olet innostunut? Meillä perheen miesväki haaveilee salaa Wiistä, mutta minä en lämpene sille ajatukselle ollenkaan. Taas istuttaisiin telkkarin äärellä pelaamassa... eikös sitä voisi liikkua ulkona?
Oikein ihanata alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi:)
Hyvää uutta vuotta, Riitta Sinikka ja Inkivääri, teille molemmille, ja kaikille muillekin täällä käyville! Raketit on ammuttu ja ihasteltu, muutama samppanja- ja kuohuviinilasillinen kumottu, ja jopa "pakolliset" nakit ja perunasalaatit syöty vuoden vaihteen hetkinä.
Toivon itse kullekin onnekasta ja ilon täyteistä vuotta 2012. Oman vuoteni toivon olevan uudistumisen vuosi.
Lähetä kommentti