Raketit ovat jo muisto vain, vuoden vaihtumisesta on viikko kulunut ja nyt aletaan lopetella talven intensiivisintä juhlakautta.
Olen sitkeästi työntänyt sipulit ulos keväällä jo muutaman vuoden ajan, mutta yhtään yli kolmesenttistä vihreää en ole siitä kohdasta nähnyt nousevaksi. Minä olen kuitenkin uskossa vahva :-D
Eka Vekara teki tosin itselleen uuden aluevaltauksen ja ihastui hänkin äidin herkkuihin. Eli muutama on mennyt lapsenkin suuhun.
Näin jossakin mainoksen vetoketjulla varustetusta joulukuusen hupusta, jonka saattoi kietaista joulun tässä vaiheessa kuusen päälle, vetää vetoketjun kiinni ja kantaa vihreitä piikkejä ravistavan puun kantokahvasta siististi ulos. Jäin pohtimaan, noinkohan palttoon alaosakin on umpinainen, vai varisevatko kaikki neulaset puusta hupun kiinnitysvaiheessa lattialle..
Huomenna pakkaan joulun taas laatikoihin ja vien sen autotalliin odottamaan yhdentoista kuukauden päässä koittavaa seuraavaa paljastustilaisuutta. Siihen saakka keskityn muuhun.
Kävimme nimittäin muutaman muun ihmisen kera huonekalukaupoissa eilen. Ajoimme Vantaalle kauppakeskittymään, ja aloitimme aakkosjärjestyksessä ensimmäisestä, eli A:sta. Siellä oli ihana joulukoristeale heti muutaman metrin päässä ovelta. Vauhti tyssäsi saman tien siihen: oi, tässä ihania näitä, ja katso tätäkin... NÄIN halvalla! No ihan pakko on ostaa ensi jouluksi. Mukaan tarttui myös joulupaperia, ihan kaiken varalta.
Seuraavaksi I. Jo autolle parkkipaikkaa etsiessä kävi aivan selväksi, että emme olisi käytävillä ihan itseksemme. Ai kamalaa sitä tungosta, varsinkin lihapullajonossa. Muutkin olivat huomanneet edullisen tarjouksen... emme vain voineet enää perääntyäkään, sillä EV kiljui (lähes kirjaimellisesti...) armotonta nälkää. Onneksi hän on mies, joka rauhoittuu sen siliän tien, kun saa ruokaa massuun. Sinnikkäästi hän sitten jaksoikin pienen pehmohiirulaisen mukaansa nostettuaan kierrellä käytävillä kanssamme monen tunnin ajan.
Äiti sai huimat onnistumisen elämykset: takkahuoneesta on jonankin päivänä tulossa työhuone, ja nyt näyttää siltä, ettei se päivä enää ole äärettömän kaukana. Urhea Herra Mies kantoi auton takakonttiin sekä työpöydän (jota kampauspöytänä kylläkin myytiin, mutta joka mielestäni on aivan täydellinen myös työpöytänä) että samaan sarjaan kuuluvan pikkulipaston, jonka uumeniin on hyvä upottaa kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Ja joka oli ylen ystävällisesti hinnoiteltu 50 % normaalia edullisemmaksi.
Ei se alennus kyllä ostoskuitin loppusummaa juuri kivuttomaksi hilannut. Että pitää ihmisen "tarvita" kaikenlaista siitäkin paikasta. Kyllä ruotsalainen mies voi joskus olla melkoisen nerokas kauppias.
Vielä, uupumusta uhmaten, käytin perheen miesväkeä kolmannessakin huonekaluliikkeessä koeistumassa pientä ja sievää vuodesohvaa ennen kuin kaarsimme - tässä vaiheessa kaikilla jo uudelleen nälkä suolissa mouruten - loppiaisen hämärissä kotiin. Sohva jäi toistaiseksi kauppaan, mutta kyllä sekin tänne vielä ilmestyy.
Minulle vuodesta 2012 on toivottavasti tulossa uudistumisen vuosi. Ainakin yritän pitää sitä teemana arjessani. Olen jo vähän aloittanut: liikunta pitää mieltä virkeämpänä (mitä nyt taas perinteinen liikunnanlisäämisilmiö, eli inha flunssa, yrittää pitää minut sohvannurkassa), varovaiset muutokset ruokavaliossa tuntuvat kehossa hyvältä, ja koti saa vähitellen uutta ilmettä. Odotan vuotta innolla!
Ihme kyllä: ajatukset ovat toistaiseksi aivan muualla kuin varsinaisessa asiassa eli puutarhassa. Posti on kantanut jo yhden siemenluettelon ja kaksi puutarhalehteä, jotka kaikki olen läpi lukenut. Silti ajatus puutarhasta tuntuu jostakin syystä tällä hetkellä vain työläältä. Ehkä olen suorittanut sitä viime vuosina liikaa ja nautiskelu on jäänyt vähemmälle. Jospa tänä vuonna uudistaisin myös suhtautumiseni pieneen paratiisiini: ehkäpä annan tekemisen jäädä taustalle ja keskityn tulevana kesänä nautiskeluun ja katseluun.
Hehheh, uskokoon ken haluaa. Kyllä ne fiskarsit pitää jossakin vaiheessa terottaa ja laittaa kanttausrauta heilumaan. Tänään vielä kuitenkin heiluteltiin kolaa ja lumilapiota: aarteeni saivat lopultakin lunta suojakseen. Huomisesta on ennusteiden mukaan tulossa aurinkoinen pakkaspäivä, joten meidän perhe lähteneee talven ensimmäiselle hiihtoretkelle kuumaa kaakaota sisältävine termospulloineen, eväsleipineen - ja omenoineen, joita EV erityisesti ehdotti pakattavaksi reppuun.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
6 kommenttia:
Voi, hyvää hiihtokeliä! Hienoa että EV ehdottaa omenoita, terveellistä purtavaa ja muutenkin vaikuttaa sympaattiselta miehenalulta marmeladeineen kaikkineen :-)
Arvaa mitä, jopa minä ostin joulukoristeita yhdestä A:lla alkavasta kaupasta, kun oli puoleen hintaan ja niin kauniita ruskeita tammenterhoja ettei missään ikinä ♥ Nyt pitää vain a) muistaa ne ensi vuonna ja b) jaksaa silloin myös innostua joulukoristelusta.
Hyvä hyvä, että aiot nauttia puutarhastasi, se onkin niin ihana ja toisaalta ei myöskään varmaan edes kaipaa mitään suuria operaatioita, mitään sellaista umpeenkasvanutta villiintynyttä paikkaa (kuten minulla) ei ole minkä vuoksi pitäisi rehkiä. Voit rauhassa olla vain, ja jonakin päivänä sitten tekee mieli kantata. Se on kivaa se!
Minä muuten kävin myös I:ssä tässä eräänä päivänä ja puutarhan ryhdistysvuoteni alkoi kolmen kartiovalkokuusen superhalvalla satsilla, joka, jos maa on sula, menee alkavalla viikolla maahan. Jos ei, niin menee maapohjaiseen kellariini odottamaan kevättä, siellä ei maa ole vielä jäässä kumminkaan. Ne on mun ekat pihalleni ostamat havukasvit ikinä! Eikun japaninlehtikuusi ja ginkgo on, mutta niitä ei neulasensa/lehtensä varistavina lasketa.
Niin, minäkin saan suklaata aivan liiaksi, syynä se että olin suklaasyöppö kunnes pari vuotta sitten elimistöni kai oli sitä mieltä että elinikäinen raja tuli vastaan ja lakkasin vain pitämästä suklaasta. Mutta nekin rasiat on hyvä laittaa sinne 11 kukauden laatikkoon ;-)
Ai ei vai?
No antaa eteenpäin sitten.
Huh huh, juuri jossakin uutisissa oli helsinkiläisiä innostuneita hiihtäjiä ja minä tuumasin, että tuonne minua ei saisi kirveelläkään - lunta, yyh, ja pakkasta, yyh yyh. Mutta hupinsa kullakin ja edelleen: hyvää hiihtoretkeä!
Äh, kommenttini on melkein yhtä pitkä kuin sun kirjoitus! Sori! Lähti mopo vähän keulimaan. Ens kerralla voisin harkita soittamista jos on näin paljon asiaa!
Meidän postilaatikkoon on tipahtanut 3 siemenluetteloa, joista kaksi heitin lehtikeräykseen, etten taas innostu liikaa. Yhdestä kyllä aioin tilata, raksi on jo (liian) monen kasvin kohdalla;)
Juhlakausi oli lyhyt mutta hieno, kuusi on pihalla täälläkin ja tontut köllivät laatikossa:) Saat työhuoneen, voi hyvä ihme, minä olen menettänyt omani - vain muutamaksi vuodeksi, kun alkaa pikapuoliin tupa tyhjenemään, siihen saakka on kykittävä makkarin nurkassa. Huoneenvaihtojen seurauksena kylläkin kätevämpi tila kuin edellisessä.
Puutarhasta pitää välillä vain nauttia, vaikka väkisin - kyllä sitten taas työ maistaa. Minä olen jo aloittanut unelmoinnin, selailen lehtien ja kirjojen lisäksi blogeja, tällä kertaa on ruotsalaisten puutarhablogien vuoro...
Ärk! Kirjoitin teille kaikille tosi pitkän viestin, mutta se katosi astraaliavaruuteen. En jaksa alkoittaa uudelleen, vaan lähden nyt unten maille. Kiitos joka tapauksessa kommenteistanne <3<3
Heh, tulipa kiintoisa kirjoitusvirhe. Kyllä minä ihan selvin päin täällä istun eikä Alkon tuotteilla ole mitään tekemistä teknisten ongelmieni kanssa :-D
Lähetä kommentti