Vihreä Rooma

Mielessäni Rooma ei ollut vihreä, vaikka olen käynyt siellä nimenomaan keväisin.

Kas, mutta silloin minulla ei vielä itselläni ollut vihreää silmää.

Vanhaan keskustaan ei juuri puutarhoja mahdu, ainakaan maan tasalle. Siksi onkin osattava nostaa katseensa ylös!

Pietarinkirkonkin kyljessä on puutarha. On siellä, kun oikein tarkasti katsoo, tuossa vaaleanruskeassa pätkässä. Katolla.

Tiberin varrella vihersi oikein kunnolla.

 Tässä oli melkein Babylonin riippuvat puutarhat!

Samoin tässä, Piazza Navonalla olevan tupakkakaupan (valikoimaltaan vähän niinkuin italialainen R-kioski) yllä.

Tässä vähän tuuheampi kattopuutarha. Ihan hieman hirvittävät nuo isot valkoiset ruukut - ehkä ovat jeesusteipillä kiinni kaiteessa. Tai muulla pyhällä voimalla, vaikka ei ihan Vatikaanissa ollakaan.

Hemaiseva terassi jossakin päin ydinkeskustaa.

Via Venetolla kasvaa rivi appelsiini- tai muita oranssisitruspuita. Huomaa, että hedelmät ovat maistuneet niin pitkälle kuin pisimpienkään kädet ovat yltäneet.

Via Vittorio Veneto on huikean kaunis kaareutuva katu. Sen kauneuden ovat huomanneet myös hotellinomistajat: kadun varrella on vieri vieressä viiden tähden hotelleja. Herrat silintereissään, livréetakeissaan ja valkoisissa hansikkaissaan lakaisivat jokaisen hulppean oven edessä mattoja ja olivat valmiina auttamaan kaikkia sisään tai ulos tulevia.

Emme uskaltaneet edes haaveilla kurkistavamme ovista...

Borghesen puistossa kukkivat jo ruusut.

Puisto oli ihastuttava roomalaisten kesäolohuone. Siellä elettiin ja nautittiin vihreydestä aivan vilpittömästi.

Tätä vaatimatonta highwayta pitkin ruhtinasperhe Borghesen vieraat ovat ehkä saapuneet "kesämökille".

 Puistossa oli mitä hienoimpia puita, laidasta laitaan!

 Bellisten keskellä kellittiin.

Villa Borghesen kyljessä oli kaunis pieni puutarha.

Joku saattaa tietää tämän ruusun lajinkin. Oli soma ja hempeä kuin pikkutytön kaulakoru!

Villa B:n takapihaa...

 Puistossa on hiekkakenttä, jossa järjestetään toukokuisin esteratsastuskilpailut. Minua kiinnostivat enemmän puut...

 Goethen (todellakin!) patsas seurustelee pahasta säärikarvaongelmasta kärsivän komean havupuun kanssa.

 Ihanaa puistoa silmänkantamattomiin.

Via Veneton kahvilan mallia.

Vihreää näkyi myös Colosseumin suurista ikkuna-aukoista.

Forum Romanumilla kasvoi upea vanha wisteria. Sen muhkea runko ei näy "kaltereiden" takaa, mutta vanha oli köynnös!

Tässä vähän mallia tyylikkäästä väri-ilottelusta pelkällä vihreällä. Etualalla toki sydäntäsärkevän sinisiä kurjenmiekkoja.

Päivä oli niin kirkas, että värejä oli vaikeaa saada toistumaan oikein valokuvassa, ja laiskana en vielä ole käsitellyt kuvia. Tässä oliivipuun alla kukkii tuuhea laventeli.

Matkalla lentokentälle kohtasin talon, josta ystävättäreni totesi: "Tuosta ei varmaan myydä asuntoja kuin puutarhaihmisille."

Saattoi olla oikeassa - talo näytti toiselta puolelta tältä.

Ikuisesti ihana - Rooma I

 Tässä sitä mentiin, nokka kohti Ikuista kaupunkia.

Tiber ja Pietarinkirkko, sekä yksi joen ylittävistä silloista. Kuten kuvasta näkyy, sää suosi!

Pietarinkirkon aukiolla - tiesittekö muuten, että kun aukiota katsoo ylhäältäpäin, se on avaimenreiän muotoinen. Paavi kun pitelee avaimia kaikkeen - oli kuhinaa. Vähän epätavallistakin kuhinaa. Aivan kuin jotakin olisi ollut tapahtumassa.

Jotakin todella tapahtuikin!

Huikea ensimmäinen päivä Roomassa. Jos tehtävälistalla oli paavin näkeminen, sen saattoi nyt ruksata tehdyksi ;-)

Piazza Navona on yksi Rooman suosituimmista aukioista, ainakin turistien mielestä.

Aukion keskipiste on Gian Lorenzo Berninin Neljän virran suihkulähde, Fontana di Quattro Fiumi. Bernini on muuten suunnitellut myös Pietarinkirkon aukion.

Aukion reunat on kehystetty pizzerioilla, ravintoloilla ja kahviloilla, joissa voi aistia paikallista tunnelmaa.

Aukion keskellä voi valita katutaiteilijoiden töistä mieluisimmat ja kaapata seinälleen aitoa italialaista taidetta.

SE suihkulähde, Nicolò Salvin suunnittelema Fontana di Trevi. Tähän heitetään kolikko olan yli, jos halutaan takaisin Roomaan (paluu onnistuu tosin ilmankin), ja tämän suihkulähteen Anita Ekberg teki kuuluisaksi kylpemällä siinä elokuvassa La dolce vita.

Suihkulähdettä vastapäätä on Benettonin vaateliike. Kivat maisemat.

Ken tästä käy, saa kaiken toivon! Tai ainakin elähdyttävän kokemuksen.

Kummityttö testasi Santa Maria de Cosmedin -kirkon seinässä olevassa Bocca della Veritàssa (Totuuden suu) omaa rehellisyyttään. Käsi säilyi, ei ollut huijannut, ainakaan pahasti :-)

Legenda siitä, että käsi katkeaa, jos on valehdellut, on jo keskiajalta, mutta maailmankuuluksi sen taisivat tehdä Gregory Peck ja Audrey Hepburn elokuvassa Loma Roomassa.

Borghesen ruhtinaan kesämökki, Villa Borghese. Nykyään museo.

Ja tässä sitten ihmisen pienuutta Colosseumin suuruuden äärellä.

Colosseumilla on ollut verhokatto, jota kuvassa pienenpieninä kärpäsenkakkoina (kannattaa klikata kuva suuremmaksi) näkyvät miehet vetelivät yleisön suojaksi tarvittaessa.

Kermakakkua italialaiseen tyyliin. Italian ensimmäisen kuninkaan, Vittorio Emanuele II:n, muistomerkki, jota kutsutaan myös Altare della Patriaksi eli isänmaan alttariksi. Jos en ihan väärin muista, siellä on myös tuntemattoman sotilaan hauta, mutta en ole käynyt tuossa sisällä koskaan.

Tässä kermakakku ja siihen sitten viime käynnin näköjään rakennettu näköalahissi nähtynä Rooman entisen keskustan, Forum Romanumin, huikeiden rakennusten ja raunioiden suunnalta. Muistomerkin katolta mahtaa olla melkoiset maisemat.

Forum Romanum on minusta huikeimpia nähtävyyksiä koko kaupungissa - ehkä koko maailmassa, vaikka monessa paikassa en ole käynytkään enkä siinä mielessä voi puhua kuin omasta tunnelmastani. Tässä on kävellyt ihmisiä jo antiikin aikana, silloin, kun Rooma oli maailman pääkaupunki. Tämä oli uskonnollisessa, yhteiskunnallisessa ja kaupallisessa mielessä maailman napa.

Ja kaikki se on edelleen näkyvissä.

MATKAVINKKI 1: Colosseumille ja Forum Romanumille pääsee yhteislipulla, joka ainakin tällä reissulla oli voimassa kaksi päivää. Tiketti kannattaa ehdottomasti käydä ostamassa Forumilta; siellä on paljon lyhyemmät jonot, ja Colosseumille pääsee sen piiiiitkän jonon ohi, kun lippu on valmiina.

MATKAVINKKI 2: Jos molemmat nähtävyydet kierrettyäsi et halua säilyttää / käyttää lippua enää toisena päivänä, ilahduta kanssaturistia antamalla tiketti hänelle. Teimme niin ja saimme kaksi saksalaisleidiä überonnellisiksi. (Lippu maksoi 12 euroa, joten siitä korvauksettakaan luopuminen ei tehnyt kipeää. Ajatelkaa: maailman kiinnostavimpien aarteiden äärellä saa viettää kaksi päivää 12 eurolla. Maksaisin nikottelematta vaikka viisikymppiä siitä ilosta, että pääsisin näkemään kaksi huikeaa kohdetta. Ja sillä viisikymppisten määrällä, joka vuolaasta turistivirrasta kertyisi, restauroitaisiin muutamakin roomalainen pytinki, eikä maakaan ehkä olisi ihan niin konkurssikypsä kuin tällä hetkellä. Komppaan Asterixia: hulluja nuo roomalaiset.)

MATKAVINKKI 3: Forum Romanumilla menee päivä, jos yhtään on kiinnostunut historiasta tai muuten nauttii paikasta. Se on paljon isompi alue kuin minkä ensisilmäyksellä näkee - ja mitä pitkin pääosa turisteista paikan läpi "juoksee". Kannattaa keskittyä yhtenä päivänä vain Forumiin ja mennä Colosseumille toisena päivänä.

No ihan sama vaikka satoi.

Olisin voinut viettää puutarhassa pidemmänkin ajan tänä viikonloppuna, mutta ehdin pihalle vain hetkeksi. Sateen tihuuttaessa levittelin eilen nurmikolle kevätlannoitteen ja ropistelin muutamat rakeita muistuttavat valkoiset lannoitepallukat myös kaikille sipulikasveille. Hyvä siis, että vettä riitti tänäänkin, vissiin.

Teinkö muuta? Jaa... enpä tainnut. Kurkistelin, tutkiskelin, etsiskelin. Ihanan siniset kevätkurjenmiekat ovat hyvässä kukassa, mutta kaikki muut kevätkukkijat (ai niin, lumikellotkin kukkivat) ovat ihan jämähtäneitä puolinuppuvaiheeseen. Meillä on ihmeellisen kalseaa ja sateista; kuka siinä nyt jaksaisi kukintaa aloitellakaan. Pöh. Ymmärrän niitä niin hyvin!

Ilta menikin hääpäivää juhlistaessa. Kävimme koko perheen voimin ulkona syömässä. Reissu meni monin pienin tavoin pieleen, mutta ei se mitään :-) Muisteltiin silti Herra Miehen kanssa 17 vuoden takaista päivää hymyillen ja lämmöllä. Kevättalvinen Rovaniemi kylpi auringossa ja päivä oli muutenkin aivan ihana. Yksi elämäni hienoimmista hetkistä, edelleen ♥

Tänään istuttelin tomaatteja isompiin ruukkuihin, vähän vahvempaan multaan. Onneksi olin kylvänyt siemenet joko vessapaperirullaan tai turveruukkuun; saatoin tuupata taimet multaan potteineen päivineen. Että voi pienenpieni siementaimi näyttää säälittävältä vihreältä hammastikulta suuressa ruukussa, mutta luotan niiden intoutumiseen. Kyllä niistä vielä tomaatteja saadaan!

Arvatkaas mitä: minä olen lomalla. Ja arvatkaas, mitä muuta? Lähden lomamatkalle, kummityttäreni (13 vee) ja hänen äitinsä kanssa. Tiistai-iltapäivänä lentokoneen nokka kääntyy kohti Rooman kevättä. Olen käynyt siellä viimeksi 9 vuotta sitten, ja odotan matkaa kuin... lempikukkieni nuppujen avautumista (tuosta vertauksesta saanette parhaiten kiinni tunnelmastani).

Aivan ihanaa lähteä!

Toivon, että tomaattipikkuiset ovat palatessani jo vähän isompia, ja toivon TODELLA, että tänään kuulemani sääennuste pitää paikkansa. Sen mukaan ensi lauantaina voidaan ehkä mahdollisesti odottaa jopa 15 asteen lämpöä.

Voihan vuoden vihannes

 Ensimmäisenä kylvetyt tomaattini alkavat olla jo jonkun kokoisia. Pisin 'Golden Queen' on viisitoistasenttinen, eivätkä sen kymmenen muuta sisarusta ole juuri tuota lyhyempiä. Saapa nähdä... kostautuuko hätäisyyteni kylvöjen kanssa niin, että kuningattaret ehtivät puolimetrisiksi ennen kuin kesäkuun 10. päivä koittaa? Toistaiseksi niiden venyminen ja komistuminen vain hymyilyttää, mutta annas olla, kun niitä pitää alkaa vaihtaa ehkä vielä suurempiin ruukkuihin, tukea ja lannoittaa...

Muutkin tomskut ovat, no, vaiheessa. 'Maskotkaa' on kolme, 'Bloody Butcheria' puolenkymmentä ja 'Outdoor Girliä' toinen mokoma. Osa on pienenpienenpieniä ruikuloita, osa terhakampia, mutta kaikissa on ainakin yhdet varsinaiset lehdet. On niissä, vaikka osan näkee vain hyvällä uskolla.

Mihin ihminen tarvitsee yli kahtakymmentä tomaatintainta???

Tämä tyyppi ja sen kaveri ovat viime päivinä viihtyneet roskakatoksen katolla. Minusta sepelkyyhkyt ovat todella kauniita ja hauskan kuuloisia kumeine huhuiluineen, mutta niiden suhteen olen kyllä vahvasti NIMBY (Not In My Back Yard). Perskuta, jos tulevat tänne syömään kaikki mun siemenet ja herneet ja mitänenytsyövät.

Muuttolinnut ovat silti ilahduttavia, ja ilahduttaneet. Työmatkalla Lappeenrantaan näin perjantaina joutsenia pellolla, tänään kuulin peipposen riemukkaan liverryksen - kylläkin ihmeellisen laiskan kuuloisesti laulettuna, ehkä se oli juuri lentänyt sen viimeisen pätkän muuttomatkastaan eikä jaksanut kovin pontevasti luritella. Leivoset ovat kisanneet lähipeltojen herruudesta jo jonkun aikaa ja anoppi sanoi alkuviikosta nähneensä jo västäräkinkin.

Ja fasaanit! Koiraat vetävät hirmuista runtua keskenään vuoroin meidän ja vuoroin naapureiden pihoilla, ja rouvakset istuskelevat aidoilla sukimassa itseään yrittäen olla välinpitämättömiä äijien kukkoiluista.

Paras, vaikkakin epävarma havainto kevään tirpposista oli toissapäiväinen oletus punarinnasta. Näin linnun vasta sitten kunnolla, kun se helähti aidalta lentoon, mutta kuvittelisin sen olleen se. Olen aina niin otettu punarinnan nähdessäni; englantilaiset puutarhalehdet ja -ohjelmat ovat saaneet minut uskomaan, että se on puutarhureiden kaveri. Näköhavainto saa minut pitämään itseäni varteenotettavana alan harrastajana ;-D

Varteenotettava tai ei, sen verran olen taas ymmärtävinäni pihastani, että nyt savimaani on parhaimmillaan. Märkä, kyllä, kengänpohjiin tarttuva, kyllä, mutta kukkapenkkien kanttaus sujuu silti kuin tanssi. Nurmituppaat irtoavat maasta melkein käsin, ja kanttausrauta uppoaa ajatuksen voimalla tekemään penkeistä ja puun alusista taas siedettäviä katsella. Pidentyneet illat harhauttivat tänäänkin viipymään illalla ulkona kahdeksaan, kun sadekin loppui ja ilta-aurinko paisteli iloksemme hetken aikaa.

Lämmintä ulkona ei vielä ole, mutta ei ole kylmääkään, kun pukeutuu riittävästi. Ihan vähän vähemmän voisin silti jo laittaa päälleni. Ensi viikon alku näyttää kohtalaisen hyvältä...

Iloa viikkoon!

Saarihyppelyä

Kävin Helsingin Oma Piha -messuilla. Ikinä en ole lähtenyt messuilta niin pettyneenä kuin tänään. Olin siellä ehkä puolitoista tuntia (lyhyin aika ikinä) enkä nähnyt käytännössä mitään kiinnostavaa. Muutama kauppapuutarha onneksi oli ilahduttamassa (Tommola, Pitkänen, PuutarhaNikkarit, Pukinmäen puutarha, Pionien koti... ja olisiko ollut vielä joku muu), mutta enimmäkseen tarjolla oli metrilakua, pizzaa, salamipötköjä, kaikenmaailman kiemuroita tekeviä keittiötyövälineitä ja niitä huutavia hollantilaisia, jotka, hämmästyttävää kyllä, olivat verraten hiljaisia.

Tein silti yhden ostoksenkin. Tai oikeastaan kaksi. PuutarhaNikkarit myivät kiinnostavan näköisiä kukkivia jouluruusuja (Helleborus lividius), joista sitten yhden ostin. Kun pääsin kassalle, huomasin, että kasvin kukinto olikin tyvestä poikki. Ystävällinen myyjä haki minulle toisen kasvin, mutta siinäpä terävänä tyttönä tarjouduin ostamaan myös sen poikki menneen, eiväthän siinä juuret olleet pilalla, ja pari lehteäkin jäi vielä kiinni. Sain kutakuinkin yhden kasvin hinnalla kaksi.

Aika soma kasvi, eikö:

Googlaamalla selvisi vain, että hän on "Mallorcan jouluruusu". Sopii siis hyvin kaveriksi Helleborus argutifoliukselle, jota kutsutaan "Korsikan jouluruusuksi" englanniksi. Saarten aarteita ♥

Kunhan nyt säät alkaisivat vain kuivattaa tuota savimaatamme; saisin alkaa koota jouluruusupuutarhaa koristeomenapuun ja saarnen katveeseen; paikkaan, jossa on niille sopivan hämyistä. Joudun tosin aloittamaan jouluruusujen voimallisen hankinnan, minulla kun ei niitä montaa ole ;-)

(Silmän) iloa!

Kuva: The Hollywood Reporter -verkkosivut

Voi onnea! Matthew McConaughey voitti Oscarin parhaasta miespääosasta. Olen ollut sydänjuuriani myöten Matthew-fani On aika tappaa -elokuvasta alkaen.

Voisin kuvitella nojailevani talikkoon myös häntä katsellen...

Teille on varattu leikkausaika

Tänään paistoi aurinko! Ei nyt täydeltä terältä, mutta kyllä se todellakin paistoi! Näin paljon sinistä taivasta, kirkasta valoa ja varjoja. Eikö se silloin aurinkoista tarkoita...?

Riemu oli niin suuri, että vaikka lämpömittari näytti vain kahta astetta plussaa, pihalle oli päästävä. Piti vain keksiä sellaista tekemistä, jonka parissa aikaa vierähtäisi ihan huomaamatta eikä tarvitsisi turvautua pihapatsasteluun (eri asia kuin pihatonttuilu, toim. huom.).

Niinpä minä aamiaista lopetellessani hoksasin, että tänäänhän on aivan erinomaisen loistava päivä leikata omenapuut! Tarvetta nimittäin oli:

Kaikki meidän omput kasvattavat raivopäinä vesiversoja joka vuosi, vaikka en mielestäni leikkaa niitä liikaa. Ilmeisesti minun mielipiteelläni ei niille ole tuon taivaallista merkitystä, sen verran karvaturreilta ne aina kevään koittaessa näyttävät.

Nyt näkyy kauempiinkin naapuritaloihin :-D Ihan viimeisen päälle en leikannut; pitää hetki tsuumailla ja katsoa, josko joku viirottaja alkaa oikein häiritä silmää. Napsaisen sitten pois.

Olin ulkona lounastaukoineen varmaan viitisen tuntia. Kolme puuta (tai kolmea puuta; pitkävartisesta oksaleikkurista huolimatta en yltänyt ylimpiin oksiin ja Herra Miehellä oli muuta puuhaa eli hänestä ei ollut tänään apuvoimaksi) siistin, leikkasin alas lumikärhön ja keräsin oksaroskat  takapihalle odottamaan hetkeä, jolloin kehtaan taas alkaa huudattaa oksasilppuria.

Nyt poskia kuumottaa kuin vastarakastuneella ja olo on mukavan raukea. Äsken laittamani kinkku-aurajuustopasta veti loputkin mehut tästä puutarhaajasta; enää ei jaksa edes tomaatteja kylvää. Huomenna sitten.

Tässä muuten ne tulppaaninalut, joista aikaisemmin jo mainitsin. Minusta ne ovat pelottavan pitkällä, ottaen huomioon, että maa on kuitenkin vielä routaisen tuntuinen eikä ilma todellakaan vielä ole noin keväinen. Ilmeisesti minun mielipiteelläni ei ole merkitystä näillekään...

Eiköhän luonto tiedä.