Kylvökone käynnistyi

Eilen sen sitten aloitin. Täytin osan kasvilavoista (niitä kuuluisia lavakauluksia, joita jotkut nerokkaat myymälät tarjovat kolmellakympillä ostettavaksi, kun jostakin niitä saa ilmaiseksi tai aivan pikkurahalla) kompostin tuotoksilla ja vetelin kylvövakoja sydämeni kyllyydestä. No, en nyt niin montaa sentään, mutta muutamat siemenet pääsivät jo multaan: yhteen lavaan kahta eri mangoldia (tästä seurasi jatkokysymys "mitä ihminen tekee 20 tomaatintaimella" -kysymykselle: "Mitä ihminen tekee 25 mangoldintaimella?") ja viimevuotisen mullan virkistämiseksi toiseen lavaan erilaisia auringonkukkia. Kolmatta lavaa valmistelin herneitä ja papuja varten virittämällä niille kiipeilytelineitä, ja neljännestä lavasta siirsin sitä sijaiskotina pitäneet esikot ja kurjenpolvet myöhemmin tapahtuvan kurkku- ja kesäkurpitsakylvön alta pois.

Yhtä lavaa putsatessani aloin ihmetellä kummallisen tasaisin välein asettuneita rikkaruohotuppaita. Rohkean puutarhurin tavoin lähestyin asiaa empiirisesti ja maistoin yhtä niistä. Rucolaa! Minulla kasvaa monivuotista rucolaa, eli ilmeisesti isohietasinappia. Waaa-auuuu! Hypin riemusta - rakastan rucolaa. Nostelin viisitoista tainta lavasta aarteina toisaalle - kasvakoon siinä ja täyttäköön maan! Nyt, kun asiaa ajattelen, olisin voinut säästää ne muutamat, jotka lopulta heittelin kompostiin; meidän marttayhdistyksellä on vajaan kuukauden päästä taimivaihtopäivä. Siellähän ne olisivat päässeet varmasti uuteen kotiin. Pirskatti.

Samalla havaintoreissulla löysin muuten lavan toisesta kohdasta kolme terhakkaa pionin alkua (niitä ei tarvinnut maistaa). Ne ovat juuri niitä itse siemenestä kylvämiäni, joista viime syksynä hehkutin, mutta eivät samoja taimia kuitenkaan. Ne syksyllä löytämäni viisi siirsin toiseen paikkaan, enkä näköjään näekään niitä sitten enää... Pirskatti, osa 2. Nämä löydökset saavat kyllä varttua ja kasvaa tuossa, en suurin surminkaan lähde niitä siitä nyt pois nostelemaan!

Meillä on myös yksi hyötykasvialue ihan oikeasti maassa (siis ei puutavaralla kehystettynä). Siinä on männävuosina kasvanut sekä perunaa että sipulia, joskus se on ollut myös mansikkamaana. Tälle vuodelle ajattelin tarjota sille herkkujen herkkua ja kylvää siihen viherlannoiteseoksen. Jäin vain eilen aprikoimaan, mitähän fasaanilaumat mahtavat siemenistä tuumata, syövätkö mokomat parempiin suihin koko kattauksen. Alue on sen verran suuri, etten saa sitä millään suojatuksi - vai voisiko siementen peitoksi vetää hallaharsoa siihen saakka, että ne ovat itäneet? Jaa, no miksei! Lavakaulusten suojaksi minulla oli onneksi verkkoa.

Siis kylvämään, kylvämään, joka aamu sännätään... tai ainakin ilta. Huomenna on viherlannoitteen aika. Kiitos, minä, hyvästä hallaharsoideasta ;-) Eiku en voikaan mennä huomenna, olen puhujana meidän marttaillassa!

Sanokaapa muuten, miksi mistään ei saa ostaa siemenperunaa irtona (tai saa tietysti marketeista, jos haluaa ruokaperunatarjontaa hyödyntää)? Kolmen, tai jopa viiden, kilon säkki ei tällaiselle kotitarveviljelijälle ole mikään mielekäs investointi, ja esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen kaikki ihanat lajikkeet, joita myytiin 500 g:n annoksina, ovat tokikin loppuunmyytyjä. Mylkky. Luotan siihen, että vanha viisaus sallii perunan kylvettäväksi tuomen kukinta-aikaan (ei kuki vielä ainakaan meillä) ja saan perunani Annalan puutarhan taimitorilta 22.5. hetimiten maahan laitettavaksi. Ainakin viime vuonna siellä oli kiinnostavia lajikkeita myynnissä pieninäkin määrinä.

Jokohan näkisin unta porkkanoista ja palsternakoista, jos nyt lähtisin nukkkumaan? Hyvää yötä.