Kuu kääntyi laskuun - taas menee siementä multaan.

Nyt saa taas kylvää. Hurraa!! Melkein aloitin jo eilen, mutta sitten luin Isoäidin Kasvien verkkosivuilta, että täysi- ja uusikuupäivät ovat "tabupäiviä", jolloin ei missään nimessä saa kylvää. No, minä kun olen päättänyt kokeilla tätä kuun mukaan kylvämistä, tein työtä käskettyä - tai siis jätin tekemättä.

Tänään piirtelin viivoja mullan pintaan punajuurille 'Monalisa', jotka sijoitin aiemmin kylvämieni mangoldien lomaan ja vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, mahtavatko mangoldit kasvaessaan varjostaa punajuurien naatteja pahastikin. No, pitää poimia mangoldia aikaisin.

Samaan laatikkoon toistensa kanssa ripottelin naurista 'Golden Ball', palsternakkaa 'White Gem' ja salaatti(viher)sipulia 'White Lisbon' (on näillä pöllöjä nimiä!).

Vielä omaan lavaan päätyivät vanhat porkkanansiemenet 'Nantaise 2'. Eivät ole tehneet kunnon pötkylöitä aikaisempinakaan vuosina, joten niistä en odota suuria, mutta mitäpä minä niillä muutakaan tekisin kuin heittelisin multaan?

Siellä niitä muhii. Harson alla - olevinaan vähän lämpimämmässä - ovat herneet, pavut, tilli ja salaatti, taaimmaisessa oikealla on auringonkukkaa lannoittamassa maata. Keskelle menivät edellä mainitut juurikaskasvit, ja tyhjä lava odottaa tomaatteja.

Etummaisessa on mangoldeja ja punajuuria.

Porkkanat jouduin sijoittamaan muualle, sillä tajusin, ettei noissa ole a) tilaa ja b) tarpeeksi kevyttä multaa porkkanan kasvettavaksi.

Tekisi niin mieli viedä jo tomaatitkin tuonne, mutta ei anna sielu periksi, kesäkuun 10. päivään kun on vielä melkein kuukausi aikaa. Jos nyt halla vaivalla kasvattamani aarteet veisi, harmittaisi ihan sutena.

Alueen käytävät ovat menossa sorakatteen alle - ihan justsiltään, kun saadaan ostetuksi soraa. Ja sehän tapahtuu tuota pikaa, meidät tuntien.

Jos muuten joku ihmettelee noita "kansia" kaulusten päällä, kerrottakoon, että pihallamme asuu varsin hieno fasaaniherrasväki, joilla on taipumus joko kuopia herkullisimmat siemenet suuhunsa tai vähintäänkin asettua pötkölleen multaan odottelemaan ilmeisesti muurahaisia syömään enimmät kiusalliset syöpäläiset.

Vaan asiasta seuraavaan. Se sit meni ja lankesi hankintaan. Vähän yli 12 euroa tuosta piti pulittaa, mutta eikö ole aivan valtavan professionaalin näköinen :-) Eniten mua riemastuttaa tuo muovailuvahasta tehdyn näköinen vihreä mollukka mittarin päässä.

Harmi sen sijaan on, että mittari näytti vain yhtätoista astetta ja risat. Ei vielä riitä kurkuille ja kurpitsoille. Ehkä sitten nousevan kuun aikana jo riittää.

Muinaisesta taimivaihdosta saatu esikko kukassa. Mikä lienee hän, tunnistaako Saila tai muu esikkoekspertti?

Tässä ensimmäiset oranssi-ruskean penkin tulppaaneista. Lajiketta en juuri nyt muista, olisiko... öööh.... emmuista.

Köynnöskuusaman lehdet avautuvat hauskannäköisesti! Onkohan sillä napoleonkompleksi...?

Ja tämän narsissin nimihän on... siis... se... no se... No. Narsissi.

Nimikkokasvini keijunkukka 'Pinot Gris'. Takana häämöttää kuusityräkin hauskannäköiset versot.

Kohta kukkii. Olen tästä edelleen äärettömän ylpeä: siemenestä kasvattamani japaninruusukvitteni, Eka Vekaran nimikkopensas. Hän tietää jo itsekin, että pensas on "hänen", ja käy sitä aina välillä tarkkailemassa. Melkein 9 vee, mutta osaa näköjään arvostaa hänelle istutettua kasvia.

Äiti iloitsee!

Lehtiin paistaa oikea aurinko, taustalla loistaa kultatyräkki, kasvi, jota inhosin aikaisemmin, mutta nyt haluaisin paljon lisää! Huomatkaa, sehän on keltainen. Mutta juuri sellainen ihanan vihreänkeltainen, ei ollenkaan lämmin sävy.

Joku ilkeämielinen desantti on jyrsinyt keltavuokosta kaikki nuput, ja osan lehdistäkin. Törkiäää!!!

Sirotuomipihlajalla on missio. Sen pitäisi peittää näkymä tuohon naapurin mummun taloon. Iso homma pienelle puulle... Suorastaan Mission Impossible, myönnettäköön. Kauniiksi pikkupiiska on kuitenkin muutamassa vuodessa kasvanut.

Edelliseen postaukseen viitaten on pakko sanoa: tänään meinasi heittää depression puolelle. Päädyin nimittäin haahuilemaan kukkapenkkien ääreen, ja totesin, että meillä on niin %¤#/=`)/ paljon rikkaruohoja, että niiden kaivamiseen tarvittaisiin kokonainen Saila-armeija.

No, katsotaan, mihin kunto ja into riittää, kun kaikki hyötykasvit on viimeistään kesäkuun alussa kylvetty.