Kas siitä se lähti. Ekat rikkaruohot nypitty! Irtosivat märästä, mutta paikka paikoin sulasta maasta aika kivasti, mikä on verraten tavaton ilmiö savimaasta puhuttaessa. Tätä lisää, kiitos!
Suojasin havut - tai siis sen tuija-aidan. Just ja just riittivät vanhat varjostusverkon riekaleet. Hyvin mitoitettu! Toivottavasti näin väärin, kun tuijat eivät mielestäni näyttäneet erityisen heleänvihreiltä. Ehkäpä ne vain ovat talvilevolla...?
Keväthavaintoja: USEITA erilaisia sipulikukan piippoja. Helmililjaa, kevätkurjenmiekkaa, tulppaaneita. Pitkiä tulppaneita, seitsemänsenttisiä. Ne oranssit / kuparinväriset nousevat kohisten. Älytöntä menoa! Yhden entisen jouluhyasintinkin bongasin kurkistelemassa mullan päällä. Ja saksankirvelin alku näkyi siellä, mistä kitkin ne rikkaruohot. Ei vielä, kirveliparka, ei vielä...! Takatalvi tulee kuitenkin! Enkä tiennyt, että unelmatädykkeen matalat lehtiruusukkeet ovat talvivihreitä. (Ovatko ne? Vai ovatko jo kasvaneet tässä ajassa?) Toivottavasti lehdet kestävät pitkin tulevaa kevättä ja alkavat tuota pikaa pukata kukkavartta niitä unelmansinisiä kukkiaan varten.
Se muuten oli kiva yllätys, että tädykkeen siemenet itivät salamannopeasti - vielä syksyllä. Heittelin muutamat siemenet multaan ja taisin saada toistakymmentä pikkutainta aikaiseksi vielä ennen kuin pakkanen yllätti. Odotan niiden nousevan terhakoina! Ostin kerran yhden kasvin ihan melkein summamutikassa, ja häikäistyin sen kukan väristä. Suloinen ♥ ♥! Mutta en sitten myöhemmin löytänyt enää mistään sille yhdelle kavereita. Nyt sillä on, jos vaan lähtevät kasvuun tänä keväänä. Unelmatädykemeri! No, lätäkkö. Ripottelin samaan kohtaan syksyllä myös ihanan vaaleanpunaisen silkkiunikon siemeniä. Niistä voi tulla soma yhdistelmä, jos onnistuvat. Unikotkin nimittäin itivät jo syksyllä... pitkän ja lämpimän syksyn ikäviä puolia.
Olin illalla muutenkin ihan perinteisissä kevätpuuhissani: nojailin teleskooppivartiseen oksaleikkuriin pää sivulle kenottaen ja - tuumailin... Olipa verrattoman mukavaa olla pihalla, ja huikeaa, että vielä kuuden aikaan oli "ei-pimeää".
9 kommenttia:
Kyllä, verratonta on! Jaa-a, en minäkään nyt ole ihan varma onko unelmatädykkeen lehdet ainavihantia. Minullakin on sekä tavallinen että kirjavalehtinen jo pienessä lehdessä. En kyllä ihan tiedä, kukkivatko ne silkkiunikoiden kanssa samaan aikaan, ehkä, jos sinulla on hurjan aikaisia unikoita - minulla ne yleensä aloittavat vasta heinäkuussa. Soma ajatus, silti! Sammalleimu (oikein hempeä pinkki) ja unelmatädyke on ihku pastelliunelmayhdistelmä, joka kukkii samanaikaisesti.
Aa, huono mätsäys täällä, siis. Kiitos tiedosta. No, kukkikoon eri aikaan. Sammalleimua pitääkin siirtää tädykkeen alle. Tädykkeen lehtiruusukkeet kun eivät ole katselun väärtejä, mielestäni. Leimu ratkaisisikin sen ongelman.
Kyllä nyt kelpaa :) Nojailla tai tutkailla ;)
No nyt kannattaa kyllä nojailla ja tuumailla, ennen sitä takatalvea.
Radiossa tänään joku sääennustajaukkeli ennusti, että maaliskuu olisi tämän vuoden kylmin kuukausi ja lunta tulisi vielä ihan melkein metritolkulla!!! Tosin se ennustus koski vain tätä Satakuntaa....kaikki ne pääsevätkin radioon esiintymään. höh!
Ajattele, täällä me kaikki sielunveljet pitkin Suomea ollaan varmaan nojailtu ja haaveiltu ja kyykitty ja naamalle on liimautunut kestohymy...Ihana varaslähtö kevääseen, uskomaton lahja :) Mulla ei sentään vielä mitään piippanoita näy, mutta jotain kuitenkin, tiarellaa, sormustinkukan ruusukkeita, keijunkukkia, koristemansikkaa...happy,happy day <3
Puutarhurin unelmakevät. Nyt oli yöpakkanen, mutta aurinko jaksaa nousta jo aika korkealle ja lämmittää. Voi aikaisen kevään ihanuutta!
Suvikummun Marjan sääennustajaukkelille pitkät naurut. Satakoon vaikka Sallassa. Etelään (Jyväskylästä alaspäin) saa sit tulla kevät nyt. Kiitos.
Tiinat: SE valtaa puutarhapuuhaajan mielen, ei sille mitään mahda. Kestohymy, ja nojailu aktiivisena liikuntamuotona.
Cheri: me ollaan niin intopiinä tästä auringosta ja lämmöstä, nimimerkistä riippumatta. On tämä mahtavaa - vaikka meilläkin oli tänään just ja just pakkasella, pakko myöntää.
Meilläkin on nykitty rikkaruohoja;) oli ihan pakko kokeilla irtoaako ruohotupsut kukkapenkistä!
pioni, just tuolta minustakin tuntuu. Ja sitten harmittaa, kun ei irtoakaan... Voikukkiakin olen hölmöyksissäni yrittänyt nykiä, vaikka niiden juurien päähän saakka routa ei taatusti ole vielä sulanut :-)
Lähetä kommentti