Ja vettä on tullut monta milliä aivan lyhyessä ajassa, kunnes sade on taas ihmeellisesti tauonnut kuin veitsellä leikaten. Paikka paikoin on saattanut melkein jalkaa vaihtamalla seistä sateessa tai auringonpaisteessa. Tässä sataa, tässä ei. Tässä sataa, tässä ei.
Ukkonen ja salamat ovat minusta äärettömän kiehtovia. Ensimmäisenä ukkosyönä katselin välähtelyä aikani ennen nukkumaan vetäytymistäni, ja Herra Mies kertoi aamulla, että sen jälkeen se vasta oli alkanut kunnolla. Annoin kyllä siippaparalle huutia: "Miksi et herättänyt mua katsomaan sitä!!!!" Seuraavana yönä kukuin sitten hereillä melko pitkään ja kipitin kamera kädessä ikkunasta toiseen yrittäen saalistaa salamannopeaa (hehheh).
Aina, kun ukkonen oikein jytisee, minun tekee mieli katsoa amerikkalainen "Twister" -elokuva, missä Helen Hunt ja Bill Paxton jahtaavat pyörremyrskyjä. Voisin hyvin kuvitella itseni ajamassa hullun lailla ympäri Etelä-Suomea ukkosmyrskyjen perässä :-D
Nelly Moser on tänä vuonna tehnyt jo viisi-kuusi kukkaa koristeomenapuun uumeniin. Se parantaa kuin sika juoksuaan: viime vuonna kukkia oli kolme.
Tuuhea se silti on; ehkäpä omenapuu on sille kaikesta huolimatta liian varjoisa paikka tuottaa kukkia. Harmi!
Ajattelin ennen loman alkua, että kykkisin puutarhassa harva se hetki, mutta mitä vielä. En ole vielä saanut edes multaa kynsieni alle. Huomispäiväkin menee ihan muissa puuhissa, ja viikonloppuna perhe Intopii suuntaa Tampereelle, Särkänniemeen, Särkänniemeen (kävimme eilen jo harjoituskeikan Lintsillä), joten perjantaina, jos säidenhaltia suo, voisin yrittää tehdä jotain.
Lopuksi umpinaisellinen lyhykäinen kertomus: kävin tänään pukeutumisneuvojan luona katselemassa, mitä tuikituntematon ihminen osaisi minulle ehdottaa myymälänsä vaatevalikoimasta. Olen nimittäin maailman surkein vaatteiden ostaja, enkä edes pidä koko puuhasta. Mieluiten ulkoistaisin puuhan kokonaan jollekulle muulle.
Herranjestas sentään! Kyllä on ihmisellä ammattitaito kohdallaan. Vaikka olin ajatellut pysyä tiukkana ja valita vain muutaman hyvän, jos jotakin löytyy, tulin kotiin ison kassillisen kera. Konkurssi koitti, sillä rahaa meni, mutta vaatteita tuli kyllä niin paljon, että lopultakin voin jättää sanomatta sen klassisen "minulla ei ole mitään päällepantavaa". Noista tamineista yhdistelen vaikka uuden version joka päivälle seuraavien päivien ajan :-D! Loistavasti neuvoja osasi tuoda tarjolle vaatteita, joita todella voi yhdistää monella eri tavalla. Olen aivan vaikuttunut. Ehkäpä ulkoistan jatkossa vaatehankintani hänelle ;-)
Vaikka muuten olen verraten aikaansaava ja kätevä, vaatteiden hankkiminen on kyllä... voihyvänenaikasentään. Inhottavaa puuhaa. Luojalle kiitos ammatti-ihmisistä siinäkin asiassa.
9 kommenttia:
Salamablogi, pyörremyrskyblogi, junablogi, ulkoilualueblogi, puutarhablogi -vain se päivän asu puuttuu! No, kivahan se vaan tosiaankin että on elämää puutarhan ympärillä:) Nuorena tykkäsin shoppailla, mutta nyt tuollainen valmiiksitarjoiltu malli sopisi mullekin paremmin. Vaatteiden sovittelu on kamalaa ja jos jotain tiettyä hakee ei varmana löydä yhtään mitään. Joskus sitten sattumalta teen huippulöytöjä.
Tervetuloa Tampereelle, kattoppas käyntikohdevinkkiä blogistani.
Olipa monipuolinen postaus!
Mahtavia salamakuvia ja tuo missä olet pyörremyrskyn silmässä (tms). Minusta saat kyllä myrskybongausseuraa ihan koska tahansa! Kiehtovampaa nähtävää on vaikea kuvitella. Harmittelin, kun omista kaupunki-ikkunoistani näkyi juuri vähän väärään suuntaan tuossa muutama päivä sitten, kun sitä salamointia täällä päin oli.
Kiva kuulla kokemuksista puk.neuvojan käsittelyssä. Noista vaateparsista on varmaan iloa vuosikausiksi, jos ovat kerran hyvin yhdistettävissä jne. Joten järkiostoksia kaikki tyynni. Jos niitä ostaisi yksittäin ripotellen, ei ehkä tulisi niin hyviä kokonaisuuksia, parempi näin, olen vakuuttunut.
Ihania junia! Pitäisikin viedä Manchesteristä kotoisin oleva hullu höyryjunabongariystäväni joskus tuonne, kun tulee Suomeen.
Oijoi, miten upeasti onnistuneita salamakuvia! :)
Gaumeen kiinnostavia noi sun salamajuttus. Itte ku pelkään ukkosta, niin tärisevissä käsissä ei kamera edes pysys.
Junat kiinnostaa tämmöstä rautatieläisisän jälkeläistä. Ootteko muuten käyneet Jokioisten museorautatiellä? Siellä sais puksuttaa oikein höyrveturilla. En oo kyl vielä ittekään sinne (muka) kerenny.
Pukeutumisneuvoja! Aivan parhautta. Tarttisin.
Salamakuvat on huiput!
Itsekin niitä koittanut saada vaan pimeitä vain räpsyttelen ;o)
Upea tapa ostaa vaatteet. Ihan kävisi minullekin tuon tyylinen tapa, vaan unelmaa vain.
Nyt oli niin paljon kiinnostavaa asiaa, että kommentoin lyhyesti kaikkea, mitä vielä tässä vaiheessa muistan...
Ihania, ihania, ihania salamakuvia! Aivan mahtavaa tunnelmaa, hienosti olet saanut heidät vangittua.
Nuo junanvaunujen koristeet ja sisustus ja wanhat kyltit ruokkivat jotain aivojen estetiikasta ymmärtävää osiota ihan hirmusti. Ah!
Pukeutumisneuvojakokemus; niin hyvä kuulla, että sellaisesta käynnistä voi oikeasti olla hyötyä. Olen miettinyt asiaa pari, kolme vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi kokeilla. Olen kai ajatellut, että olen siellä kopissa niin vaivaantunut, kun hän kantaa mulle jotain ihan outoja muotiluomuksia enkä osaa pitää naamaa peruslukemilla ;)
Ja Nelly Moser, hänen värinsä on minun makuuni. Olen ajatellut vähentää kärhöjä, mutta ehkä sitä voi yhden kuitenkin vielä hankkia...?
Edellisten kommenttien kanssa olen samaa mieltä kuvistasi ja monipuolisuudesta, mutta tuosta pukeutumisneuvojasta minulla on erilainen kokemus. N.5 vuotta sitten kävin ainoan kerran p-neuvojalla, jolla olikin ongelma kanssani, koska silloin mahduin vielä kokoon 32-34 ja isosta myymälästä ei juuri niin pieniä vaatteita löytynyt. Lopulta ostin yhden juhlamekon, jota piti kotona lyhentää ja vähän ottaa rinnan kohdalta sisään...Täti kyllä yritti parhaansa, mutta minkäs teet, kun asiakas on väärää kokoa!
Upeita salamakuvia! Minäkin voisin olla Helen Hunt bongaamassa salamia ja myrskyjä!!!
Ikäväkseni meidän keskimmäinen koira menee täysin paniikkiin ukkosella (samoin uuden vuoden raketeista), joten ainoa keino saada se pysymään edes tärisevässä nahassaan on pitää verhot tiukasti ikkunoissa että edes hiukan muka himmentäisivät salamien leiskumista ja rutistaa lujasti kainalossa, rapsutellen.
Mies ei kelpaa tähän rauhoittelupuuhaan, sillä koira vaistoaa hänestä sen, ettei hänkään erityisemmin pidä ukonilmasta.
Voin vain haaveilla salakuvista siis.
Hienosti on lomasi alkanut-jatka samaan malliin.
Hauska kuulla että sait avun neuvojalta. Olen aina ollut sitä mieltä etät jos vaatekappale on mieluinen ja yhdisteltävissä-se on hyvä.
Ihania kärhöjä!
Ihanaa ihanaa ihanaa-sanonko kerran vielä ihanaa :)
Pirkko: vai monipuolinen blogi? Heh, ehkä olen multipersoonallisuus!!
Sama kokemus vaateostoksista minullakin: parhaiten löytää, kun ei mitään lähde hakemaan :-D
Kirjasin blogistasi JOKAISEN matkakohdevinkin sieluni syövereihin. Ihania kohteita!
Saila, tästä diili: mitä myrskympi, sen herkemmin me liikahdamme sitä kohti. Pukeutumisneuvojakokemus oli kyllä ehdottomasti positiivinen. Jopa niin, että olen odottanut syksyisempiä säitä vain voidakseni pukeutua tekemiini hankintoihin...
Vie ihmeessä höyryjunabongariystävä Hyvinkäälle. Mahtavan kiinnostava paikka!
Purlina: salamakuvien onnistuminen oli ehdottomasti ns. "herrassa"; et arvaakaan, kuinka monta pimeää hetkeä kuvasin niiden lisäksi :D
Nettimartta: lähipiirissäni on useita ukkosta pelkäävää ystävää tai sukulaista, ja minun on valitettavan hankalaa samastua heidän tunteisiinsa. Ehkä onneni on ollut kerrostalon ukkosenjohdattimen alla vietetty lapsuus?
Jokioisiin ei ole matkareitti koskaan kulkenut. Tarttis!
Pukeutumisneuvojaa voin kyllä tämän kokemuksen perusteella suositella. Paitsi että ongelma voi olla se, ettei kehtaa (tai pysty) olla ostamatta, kun toinen on niin hienoja löytänyt. Ja sitten kukkaro itkee...
Matonkude: kuten tuossa jo aiemmin totesin, pimeyden kuvaaminen sujui minultakin tosi mallikkaasti :D Ja pukeutumisneuvojia alkaa olla tosi monessa kaupassa; kannattaa kysellä! Tai haastaa oman myymälän vaatepuolen väki pohtimaan valintoja. Voisivat olla tosi iloisia saadessaan auttaa!
Geranium: ainakin minun neuvojani kuunteli hyvin tarkasti omia toiveitani (siellä käytiin ensin tutustumassa, tai tutustuttamassa neuvoja minun toiveisiini ja tyyliini) ja toi näytille lähes yksinomaan vaatteita, joista pidin. Totta kai joukossa oli sellaisiakin, joista en pitänyt, mutta ei minua vaivannut sanoa hänelle "ei". Uskon, että hän on tottunut siihen, ja on varmasti ammattilaisena myös tyytyväinen siihen, että hänelle kerrotaan, jos asiakas ei jostakin tykkää.
Kärhö on siitä kiva, että se ei tarvitse tilaa leveysssuuntaan. 559m2:een mahtuu siis kaikkea, mikä kasvaa ylöspäin!
Voi Hitunen! Kokoa 32-24! IKUNA en ole ollut sen kokoinen. Olet siis ihan nimimerkkisi kuva :D Voin kuvitella, että sinun kokoisellesi vaatteiden löytäminen voi olla ongelma. Itsekään kun en ole mikään standardi. Ihmisen pitäis olla se 38 / 75B, niin hyvin menisi ;-D
R&T: Ihanaa, Leijonat, ihanaa ;-D Jos me lähdetään kolmestaan Tukholmaankin, ehkä sinä ja Saila ja minä voidaan perustaa myös Myrskynbongausmimmit. Paitsi että jos se teidän koiruus tarttee sinut turvaliiviksi huonolla säällä... siitä on paha lähteä reissun päälle. Ehkä me mennään vaan sinne Ruottiin.
Lähetä kommentti