Herranjestas, minähän TEIN sen.

En rehellisesti sanottuna olisi uskonut, että siirtäisin sen pensaan.

Lähdin töiden jälkeen melkein suoraan ulos. Kun olin menossa ovesta pihalle, satuin vilkaisemaan itseäni peilistä. Nauru pääsi! Siinä on Helsingin MM-kisahattua vuodelta 2005 ja Kärppien t-paitaa, jalassa oli virttyneet harmaat collegehousut ja ne resuiset lenkkarit... mutta punaista huulipunaa rouvalla kuitenkin oli niin visusti huulissa, että!

Hieno sitä olla pittää puutarhahommissakin.

Koska en ollut kuitenkaan siirtämässä sitä pensasta, siirsin sitten toisen. Mummonmuurissa (naapurin mummon näkösuojaksi istutetussa kukkapenkissä) sijaitsi valkokirjokanukka. No, ei sijaitse enää. Siirsin sen näkösuojaksi toisen puolen naapurille. Pensas on nyt tuossa vasemmalla. Tai mikä pensas se vielä on, tuollainen nuori huntalo.

Sitä pitkin laitoin kiipeämään sinikukkaiseksi kuvatun jalokärhö 'Mrs. Cholmondeleyn'. Jos se on sitä, mitä lappu lupaa (Plantsun kasveista ei koskaan tiedä), ja jos se on sen värinen kuin kuvissa näyttää, yhdistelmä voisi olla aika kaunis.

Kun olin siirtänyt yhden pensaan, tuumasin, notta menisköhän se toinenkin. Sitä varten ryhdyin sitten tilanraivauspuuhiin ja kaivoin ylös yhden syreeninraaskun, josta ei oikein koskaan ole meinannut tulla mitään. Se on vain kyhjöttänyt surkean näköisenä - surkean näkymättömänä - yhden orvon tuijan kyljessä. Siinä nousi siis pensas nro 2.

Sitten vinttaamaan sitä pensasta. Ja kun olin aikani talikon (mutta en taikasauvan, valitettavasti) ja lapion kanssa puhertanut, niin sehän lähti! Muutama hajapala irtosi, mutta se lähti. Eikä ollut edes kovin painava. Höh!

Siinä ohimennessä lahjoitin sen syreenin naapurinrouvalle.

Virpiangervo piti kuitenkin roudata toiselle puolelle taloa, joten tässä vaiheessa leikin älykästä puutarhuria ja hain kottikärryt. Niissä virpiangervo sai sitten paraatikuljetuksen tontin toiseen laitaan, tuijan kylkeen, kuten hahmottelinkin. Valmiiksi kaivamani kuoppakin oli niin passelin kokoinen, että en olisi parempaa saanut vaikka olisin mitannut. Parikymmentä litraa kastelukannusta vettä päälle ja siinä ne olivat, tuija ja virpi, uudet parhaat kaverit. Ja ne näyttivät yhdessä ihan... hirveiltä. Virpiangervo on Todella Ruma Pensas. Prkl, minä kaivan sen huomenna ylös ja lahjoitan senkin toiselle naapurinrouvalle, joka ensivaiheessa sai ne hajapalat.

Mutta sitten päästiin asiaan, eli sen salaisuuspuutarhan justeeraukseen. Maassa oli ennestään jonkin verran sinisiä vuorikaunokkeja, ja koska olin saanut niitä taimivaihdossa lisää, istutin uudet vanhan viereen. Siihen tuli yksi valkoinenkin kaunokki, mikä on minusta ihan ok. Nyt siellä on sinisiä pikkutalvioita, sinisiä siperiankurjenmiekkoja, sinisiä vuorikaunokkeja ja valkoista vuorikaunokkiakin pikkunykyrä. Tsuumailin pihaa sillä silmällä miettien, mitkä kasvit minua riittävästi miellyttäisivät, että voisin siirtää ne vuorikaunokkien kaveriksi, ja saisin sen Thaimaa-penkin edelleen. Senhän eilen virallisesti tuhosin. Tällä hetkellä vahvimmat ehdokkaat ovat valkoinen myskimalva tai valkoiset ukonkellot sekä aivan ihanan punaiset värimintut.

Sen jälkeen siirsin keltakirjokanukkahuiskulan (kolme soiro-oksaa, joiden päässä ehkä viitisenkymmentä lehteä; ei siis mikään kaunotar) puoli metriä vasemmalle, virpiangervolta tyhjäksi jääneeseen koloon (ja totesin ilokseni, että kanukassa oli hyvännäköiset juuret. Kasvakoon ja kukoistakoon siis!). Laskeskelin siirron jälkeen, että pensas täyttää nurkan n. 2-3 metrin alueelta sitten ehkä viiden vuoden päästä. Mutta että sen ja pyöräkatoksen väliin jäisi vähän hassun näköinen tyhjä aukko.

Ei kun uudelleen tsuumailemaan. Ja hey presto, minullahan on jonkun taimimyymälän syyspoistoista säälipelastettu jalo-onnenpensas 'Northern gold', joka on vielä varsin pienenpienikin. Talikkoa pensaan alle ja vips, pensas lähti lennolle Talikko Airwaysin siivin. Kasvaahan sekin, toki, ehkä sitten viiden vuoden päästä, mutta sitä saa leikata - kuten kanukkaakin.

Ja siis sitten viiden vuoden päästä minulla on uuden puutarhahuoneeni takaseinä valmis.

Onnenpensaan vieressä, pyöräkatoksen takaseinää vasten, kasvaa viiruhelpi aika muhkean näköisenä. Sepä sitten ei olekaan enää oikein hyvä siinä. Tietenkään, voisiko tämä projekti muuten mennäkään. No, eipä hätää: sheriffi uljas tää rosvojen perään ennättää ja alkaa miettiä, voisiko helpin siirtää salaisuuspuutarhan / huoneen oikealta reunalta vasemmalle. Juudo, tottakai voi!

Sitten, kun siirrän sen - en tehnyt sitä vielä - pyöräkatoksen seinustalle jää enää japaninruusukvitteni. Ja kuulkaas, se saattaa näyttää aika hyvältä siten. Yksinään pensas saa täyden huomion, ja tulee oikealla tavalla esille. Jospa saisin vielä maan sen alla katetuksi vaikkapa koristekivillä tai jollakin sellaisella, silloin näyttäisi siltä, ettei siihen todella ole tarkoituskaan istuttaa muuta.

Ja jos päädyn siirtämään helpin jonnekin muualle, sekään ei haittaa.

Mitä muuta sinne sitten vielä tulee? Pohdintalistalla ovat mm. vahvan punainen kiinanpioni 'Buckeye Belle', jonka ostin viime keväänä puutarhamessuilta. Toistaiseksi polvenkorkuinen samettisumakki, joka tosin ei enää sitten olisi auringossa, vaan aidan varjostamana. Ja se taas saattaa olla huono juttu sille. Sitten minua sykähdytti riippalehtikuusi, jonka Linda esitteli Romppalassaan. Se sykähdytti niin paljon, että kävin jo puutarhamyymälässäkin. Siellä oli... yksi kappale. Ei ehkä maailman kaunein, mutta siinä se kuitenkin seisoi. Ja sillä nimenomaisella puulla oli 92 euron hintalappu.

Sai jatkaa seisomista.

Ja, voi aivonyrjähdys, päähäni pälkähti myös magnolia, jolle salaisuuspuutarha saattaisi olla riittävän suojaisa ja varmasti aurinkoinen paikka. Se sopisi myös tähän itämaiseen ideaan, joka minulla paikalle on.

Olen kuitenkin päättänyt sisustaa salaisen puutarhahuoneeni olemassa olevilla kasveilla, enkä edelleenkään osta yhtään uutta. Eikä minulla ole kiirettä. Nyt aion nimittäin antaa kaivuutöiden jäljiltä kaaoksessa olevan nurkkauksen antaa asettua hieman. Pelaan aikaa ja tsuumailen pihaa.

Koska minulla on tuumatauko, laitan pari kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Saa käyttää mielikuvitusta, kiitos! Niitä Ennen-kuvia kuun alusta voi kurkistella täältä.

Kun romu ja roska on kutakuinkin pois raivattu, tämä oikeasti tuntuu vähän huoneelta.

Tuossa aidannurkassa on jo paikoillaan se valkokirjokanukka, mutta koska se on risu, sitä ei edes erota :-D

Tässä huonetta katsellaan yhden seinän läpi. Tuossa on rinnakkain kaksi samanlaista käynnöstukea, ja niiden kanssa kulmittain vielä yksi.

Oikealla näkyvät japaninruusukvitteni, viiruhelpi ja se nilkankorkuinen onnenpensas. (Kai sekin siellä on; en oikein erota...)

Tältä piha näyttää nyt tieltä katsottuna. Kirjokanukkakin on tässä kuvassa hieman paremmin näkysällä oikeassa alanurkassa. Latva siis on vasta tuolla korkeudella. Hohoijaa.

Tässä vielä ne köynnöstuet, joita vasten keijuangervon takana 'Niobe'-jalokärhö aloittelee varovasti kiipeilyään. Ellei kuole talvella.

Kyllä tästä vielä jotakin tulee. En tiedä, mitä, mutta jotakin.

T. Kissa, joka nostelee omaa häntäänsä.