Siitä riemastuneena meidän perhe hyppäsi pyörien selkään ja lähti eväsretkelle. Poljimme Tuusulanjärven rannalle, Sarvikallio-nimiseen paikkaan. Olimme Herra Miehen kanssa käyneet siellä joskusmuinoin, aikana ennen Eka Vekaraa, ja ajattelimme, että paikka sopisi mainiosti eväsleipien ja banaanien syömiseen. Halusimme myös näyttää EV:lle yhden lähialueemme hienoista pienistä retkikohteista.
Poljeskelimme hissukseen, kaikessa rauhassa ja seitsemänvuotiaan tahtiin. Tuusulaan oli taas rakennettu lisää komeita taloja, joita pyörän selästä oli helppoa ihastella ja hämmästelläkin.
Sarvikalliolla ei ollut ristin sielua. Tuusulanjärvellä sen sijaan soudeltiin, edettiin hissukseen moottorivoimin ja olipa siellä joku kanootinkin kanssa. Veneille piti tietysti asiaankuuluvasti vilkutella; olo oli kuin ruotsinlaivalla, kun venhot olivat sen 25 metriä meitä alempana.
Ihan vähän äitiä kylmäsi, kun EV oli aika touhukkaalla tuulella ja kuikuili ikävästi lähellä kutakuinkin pystysuoraa kalliopudotusta. No, enemmän kuin ihan vähän: oli pakko pyytää poika kauemmas reunalta.
Levitimme kalliolle huovan, herkuttelimme eväistä, katselimme selkälokin liitelyä mustanharmailla siivillään. Aurinko lämmitti jo ihan kunnolla, eikä elämä ollut hassumpaa, kuten Risto Räppääjä laulaa, vaikka emme rumpuja paukuttaneetkaan.
Reissulla meni melkein puolet päivästä, mutta kiirepä ei sunnuntaipäivänä ollut mihinkään. Työpäiväkin oli vasta tänään :-(
Googlettamallakin Sarvikallio löytyy, mutta tässä silti pari kuvaa maisemista.
Kotona illalla sain vielä ahkeruuspuuskan ja keräsin melkoisen komean kimpun oreganoa ja persiljaa pihalta tehdäkseni ystävättäreni, Harrastelijakokki Kolmosen idean perusteella niistä pestoa. Tuoreutta oli kutakuinkin sylillinen, kun oreganot olivat vähän venähtäneet ja persiljakin niin pörheää, että. Mitä sain, kun yhdistin ne pinjansiementen, suolatilkan, valkosipulin, parmesanin ja oliiviöljyn kanssa? Pikkuriikkisen, puolentoista desin purkillisen herkkua :-D
Mutta hyvää se on, vaikka ehkä aavistuksen liian valkosipulista (itse kasvatettu valkosipuli on täyttä tavaraa kahdenkin kynnen annoksena).
Huomenna syödään pestopastaa.
2 kommenttia:
Komeeta maisemaa siellä! Ihan tuli piknikille kaipuu, kun kuviasi katselin ja tarinaa luin. Tajusin, että en oloe koko "kesänä" ollut piknikillä, enkä myöskään rannalla, enkä millään kallio-mettä-retkellä...
Pesto on hyvää, omatekemä varmaan ihan spesiaalihyvää!
No nyt on kyllä sitten hyvä aika lähteä, jos vain pihapuuhistanne maltatte. Tai eihän sitä tarvitse mennä edes pihaa edemmäs: viltti pihalle puun katveeseen, siihen evästä äärelle ja retkeilemään. Minä olen joskus ollut retkellä meidän olohuoneessakin: nosteltiin viherkasvit huovan viereen, haettiin aina keittiöstä lisää evästä ja oltiin vaan. Ulkona oli huono sää :-)
Persiljasta ja oreganosta tuli miedompaa pestoa kuin basilikasta, mutta mahtavan hyvää kuitenkin!
Lähetä kommentti